sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Yllätysherkkuja

(Tuure tarinoi): Männä viikolla myö oltiin isännän kansa lomalla. Myö käytiin pitkillä lenkeillä ja muuten vuan rentouvuttiin.

Lauvantaina myö käytiin ensin koirapuistossa ja sitten tehtiin jottain mitä mie en oo koskaan ennen tehny. Myö käytiin autopesulla ja vielä silleen, että ite istuttiin sammaan aikaan autossa. Ensin minnuu vähän jännitti sielä takapenkillä. Isäntäväki kuitennii istuu möllötti omilla paikoillaan ihan rauhassa, joten emmiekää sitten kehanna sen kummemmin hättääntyä. Vuan olipa Huihai nätti (hetken aikoo) sen käsittelyn jäläkeen!

Tännään pyhänä on ollu mahottoman kaunis ilima. Myö lähettiinkin koko porukka (paitsi Oskari) Kukkosensaareen, jossa käyvessä mie ylleesä oon suanu juosta vappaanakkii. Tännään joku muukii oli keksinä lähtee Kukkosensaareen, sillä autoja oli pitkin ja poikin jo hyvän matkoo ennen parkkipaikkoo. Ei myös sitten mäntykään sinne, mäntiin toiseen paikkaan. Sielläkii oli hirrrrveesti ihmisiä ja koiriakkii pitkin jiätä pinttelemässä. Suattaa olla, että sen tautta en tällä kertoo suanukaa sitten vappaana juoksennella. Sen sijjaan miun ois muka pitänä äipälle posseerata, kun se oli raahannu kaikki kamerasakii mukkaan. Minnuu ei oikein posseeraaminen huvittanna, kun ois ollu paljo tähellisempeekii toimitettavvoo.

Sielä niitä kavereita olis....

Aikamoinen tuuliainen pöllytti miun niskavilloja

Äippä, hankittasko miullekkii aurinkolasit?

Sitten niihin ylläripylläreihin. Eilissäiltana isäntäväki tuntu mättävän kitusiisa jottain, mikä uunissa paistaissa hais aika hyvälle. Se oli kuulema lampaan viulu. Tsih... Funi-iskä ei miulle kyllä mittään viuluista kertonu, kun se miulle lampaanpaimennusjutskia neuvo. Olipa mikä hyvvään, mutta mie sain siitä luun! Sain, sain ja vitsi miten se oli hyvvee. Mie oon niin reilu kaveri, että annoin Oskarinkii maistella sitä herkkua. Ainut tyhmä juttu oli äipän keksimä sääntö, että miun olis muka pitäny syyä  sitä luuta vuan keittiössä.




(Oskari tilittää): Pikkurakki intoili koko päivän ihanasta luustaan ja minnuu alako jo pikku hiljoo tympäsemmään. Iltapäivällä mie sain puhelun (joojoo, MINNUU kysyttiin puhelimmeen), joka pelasti miun päivän. Siitä puhelimesta mie nyt en niin ymmärtäny, mutta sitten soi ovikello kesken päikkäreiden.  Arvatkeepa mitä, siellä tuotiin toimitusta miulle. Siinä äkkiä unet karis silimistä, kun äippä näytti pussia, missä affenat pomppivat. Mie kävin kiittämässä Satu-tätiä ja Jarkkoa tuomisista ja silipasin samalla pussista affenan tuulensuojaan. Äippä sössötti, että kalat pittää ensin perata tai jottain ja linnottautu sitten pesuhuoneeseen. Myö oltas Tuuren kansa haluttu auttoo, mutta äippä hääti meijät ulos - pärjäs kuulema ihan ite. Pikkurakki varmuuden vuoks kuitennii jäi huutelemmaan ohjeita kylppärin oven taakse. Ennen kun meijät törkeästi poistettiin paikalta kerkisin napata vielä yhen affenan mukkaan, joka myös pikkurakin kansa porukassa naposteltiin.

Siinä niitä on - ihkaeläviä affenia

Itsepalvelu toimii

Syöt sie sen ihan oikeesti - sehän potkii vielä

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kirmailua ja komeudenhoitoa

(Tuure tarinoi): Tiällä itärajalla tää viikko on ollu hiihtolomaviikko. Tai miulla on ollu juoksuviikko, sillä mie oon piässy usseempana päivänä piässy pinttelemmään ihan urakalla. Eilissäpäivänä äippä oli järjestäny miulle ylläripyllärin. Se tuli eilen työmualta ihan muinaäippöinä, ihan niinku tavallisestikkii. Ei männy kuitenkaan pitkään, kun ovikello soi ja siellä oli - SATU-TÄTI. Voi että, mie olin ilonen, en tienny miten päin oisin ollu.

Eikä siinä vielä kaikki! Myö pakkauvuttiin autoon ja ajettiin Kukkosensaareen, missä mie sain taas juosta oikein urakalla. Myö leikittiin Satu-tätin kansa vrispiillä ja sitten miun kommeutta hoijettiin harjaamossa. Aika kevyt olo tuli sen session jäläkeen. Sitten myö muisteltiin yksiä juttuja, joista ei nyt sen enempee. Äippä oli meillä kuskina ja kuvvaajana. Tässä niitä kuvia:

No, tuon tuon tän lelun

Mie maltan myös oottaa

Välillä mie piäsin kommeushoitoon

Kampaajalla luetaan kuulemma akkojen lehtiä,
harjaamossa kalutaan keppiä

KIITOS SATU-TÄTI!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Vetten päällä

(Tuure tarinoi): Eilen myö käytiin äipän kansa pitkästä aikaa Kukkosensaaressa, missä mie kävin ussein pienenä poikana. Ensin myö käveltiin metässä niinku ennenkii. Sitten äippä sano, että männäämpäs kävelemmään jäälle. Mie en ollu ikinä juossu jäällä tai siis veen päällä niinku äippä väitti. Juosta veen päällä - aika jännää.

Äipällä oli tietysti taas se iänikkuinen kamera mukana ja se yritti ehotella miulle jottain posseerauksia. Minnuu ei tällä kertoo posseeraaminen kuitenkaan kiinnostanu, kun oli niin paljo muuta mielenkiintosta tutkittavvaa. Viime aikoina muutenkii minnuu on ruvenna kiinnostammaan omien juttujen tekeminen enemmän kun äipän ehottamien. Useimmiten mie kuitennii vielä teen, mitä äippä ehottelloo, sillä onhan se olevinnaan joku pomo.

Vaikka oltiinkii veen päällä, mie tein metsurin hommia

Mitäs tuolla on? 

Huusit sie Tuure, tule?

Myö käveltiin kohti auringonlaskua

Siinä siulle poseeraus niin loppuu se jatkuva jankutus

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kotimaan makuja

(Tuure tarinoi): Miun sukujuuret on Islannissa ja Rún-äiskäkin on sieltä kotosin. Siitäköhän lie isäntä kauppareissulla keksinnä tuua maisteltavaks islantilaista herkkua. Myö sitä porukalla maisteltiin ja tykättiin. Isäntäväki lupas yrittää saalistaa sitä hyllyjen välistä uuvestaankin.

Tykkeen! Kyllä ne islantilaiset ossoo...

Tätä lissee, ki-toos

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Sunnuntaikävelyllä

(Tuure tarinoi): Tännään oli niin hieno ilima, että myös käytiin isäntäväen kansa piiitkällä kävelyllä. Lenkki oli muuten mukava, mutta välillä meillä meinas männä äipän kanssa sukset ristiin, vaikka kävelyllä oltiinkin. Äippä on niin nihilisti siinä, ettei muka sais ohimäneville kamuille huuvella. Äippä jupis isännälle jottain uuvelleenkoulutuksesta, tiijä sitten mitähän sekkii tuas tarkottaa.

Mie piäsin lenkillä seurustelemmaan ihan luvan perästäkkii, sillä myö käytiin koirulipuistossa. Siellä mie tapasin yhen Maisan, joka oli ruotsalainen hirveekoira tai jotain. Miusta Maisa oli aika ihana ja meillä mäni jutut hyvin yksiin.


Äippä otti meistä kaverikuvan

Sitten myö juostiin, tanssittiin, painittiin ja
ja leikittiin kepillä ja pallolla.

Välillä mie muistin olla herrasmies: Saanen suuvella
tassuanne,  ihana neiti.

Sitten Maisa lähti kottiin ja mie jatkoin
tulitikkutehtailua ommaan sottaan.

Lauantain toivotut

(Oskari tilittää): Eilissäpäivänä mie sain rauhassa vejellä pitkät päiväunet, sillä pikkurakki ja isäntäväki olivat koirakoulureissulla. Ne kottiutu sieltä joskus iltapäivällä ja toivat miulle tulijaisia: hiekkoo, hyvvee ruokoo ja TÄMÄN:

No, mikä tää nyt sit muka on....

Hei, sehän on uus kikkare! 

Hyi ku maistuu hyvälle

Ei kai se pikkurakki vuan tuu

Illalla äippä laitto pikkurakin isännän kaveriks kuorsoomaan makkarin oven taakse, jotta mie sain leikkiä miun uuvella lelulla. Eihän se pikkurakki pystynyt sielä nukkummaan, kun sitä harmitti miun hauskanpito miun kikkareen kansa. Aiemmin illalla se kyllä muata rohjotti raskaan koulupäivän jäläkeen.


Sitten kun mie en ennää jaksana leikkiä,  äippä laitto kikkareen kuappiin oottammaan seuraavoo leikkikertoo.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Epistä!

(Oskari tilittää): Nyt alakaa kyllä männä hermot tuon pikkurakin kansa. Nyt kun sen omat pehmeet lelut on sairaslomalla ja hoitojonossa, se on alakanu suljuummaan miun leluja. Ensin mäni kikkaroo. Mie pystyin vuan tuijottammaan silimät teevain kokosina vuokrayksiöstäni (pikkurakin häkki), kun tää epeli silippusi miun hienon lelun kappaleiksi. Isäntäväkikkii vuan muata rohjotti eikä ennättänä ajoissa appuun. Muutama päivä myöhemmin joutu pikkurakin hampaisiin mummin tekemä lampaannahkanen hiiruli - miun paras lelu eikun saalis. Siitäkkää ei jiäny mittää pelastettavaksi.

Uuven kikkareen äippä on luvanna miulle hankkia. Tuure sais kuulemma viikkorahoistaan miulle sellasen ostaa, mutta kun se ei sua viikkorahhoo niin siltä jiäpi nyt joku lelu tai herkku suamatta. Mummin tekemä hiiruli oli sen sijjaan unniikkikappale eikä sitä voi korvata millään.

Äippä on käskeny minnuu pitämään leluistani parempaa huolta. Mie olenkin nyt enempien leluvahinkojen välttämiseksi sopinut ihteni kansa vartiointivuoroista. Tässä mie vartioin lelulaatikkoani: