Synttäriputki alkoi

ONNEA TUURE 7 v!

Onnittelut myös Nuura-siskolle ja Kusti-veljelle!

Mie sain lahjaks uuven vripsiin!

Ja mie en suana tuas mittään!
Miun synttärit onkii vasta parin viikon
pästä ja sillon minnuukkii lahjottaan,
lupas äippä.

Kasa kuulumisia

(Tuure, Tyyne ja Oskari): Siitä onnii jo aikoo, kun viimeks ollaan plokkailtu. Meijän sihteerillä eli äipällä on mukamas ollu niin kiire, ettei oo ehtinyt meijän tärkeitä kuulumisia kirjailemmaan. Männä viikonloppuna ne kaikenlisäks karkas jonnekkii ja myö suatiin mummi hoitoon.

Annettaampa nyt kuvien kertoo, mittee myö ollaan viime aikoina puuhailtu.

Tuure on juoksennellu metässä ja syöny
mustikoita...

...ja treffaillu kavereitaan

Myö on muistettu herkutella

Säikytellä äippää. PÖÖ!!!

Tyyne on viihtyny sylissä

Niin olis viihtyny moni muukin

Lovee on saatu, vaikkei aina olis haluttukkaan

Puutarhaunelmia

Tuure on jo pienestä pitäen osoittanut taipumuksia hortonomiaan. Kuivia lehtiä ja muuta bioroskaa on pihamaalta päätynyt naskalihampaiseen kitaan ja nurmikkoa on moottorilampaan käytön jäljiltä sipisteltu (kyllähän nyt lammaskoira tietää, miltä lammaskäyttöisen ruohonleikkurin jälki pitää näyttää). Kiireen yllättäessä perennapenkki on toiminut oikopolkuna, mikä on saanut lauman ainoassa naaraassa aikaan epämääräistä kiljahtelua.

Tuure on ollut myös innokkaasti mukana istutushommissa, joskin kettupojan istutukset ovat päätyneet levälleen pitkin nurmikkoa.

Hyvin on meidän istuttamat herneet lähteneet kasvamaan

Joo-o, tähän sen kivipuutarhan voisi laittaa...

...ja kunnollisen uima-altaan

Eikun hommiin sitten vaan

Virallinen syntymäpäiväkuva

Tuure 11 viikkoa

Tuure kotoutuu

Aika kuluu nopeasti pikkukoiran kanssa touhutessa, joten ei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Kesäloman ottaminen tähän saumaan oli nerokas ajatus.

Tuure-poika on kotoutunut laumaamme paremmin kuin hyvin. Tällä hetkellä olen myös sitä mieltä, että pentu on ylittänyt kaikki odotukset mennen tullen, sillä niin helppoa elämä tähän mennessä tämän kaverin kanssa on ollut. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni.

Naapurit toivottivat Tuuren tervetulleeksi kakun kera

Tuure on selvästi fiksu poika. Aloitetaan sisäsiisteydestä; tähän päivään mennessä sisätiloista on siivottu yksi kakkonen (heti kotiintultua) ja yksi pissa. Muutama yö sitten Tuure jopa itse ilmoitti haluavansa ulos. Oma etunsa on tässä tilanteessa omakotitaloasumisessa, sillä pennun saa kipattua ketterästi ulos kehuttavaksi tarpeiden päätyessä soveliaaseen paikkaan.

Moni pelotteli, että aluksi yöt menevät parkuvaa pentua kuunnellessa. Tuure ei kuitenkaan ensimmäisen illan parin minuutin protestoinnin jälkeen ole päästänyt pihaustakaan (paitsi silloin kun piti aikuisten oikeesti päästä pihalle). Muutenkaan kaveri ei turhia hötkyile, vaan seurailee rauhassa ympäristön tapahtumia ja leikkii leluillaan.

Kaikki on hyvin, kun lelut on lähellä

Viime päivinä Tuuren kanssa on ahkerasti opeteltu ja tehty tutuksi monenlaisia asioita. On käyty kerrostalossa, ajeltu hissillä, menty yli ja ali siltojen, autoiltu, käyty kaupassa ja rautatieasemalla muutamia asioita mainitakseni. Kaikkeen kokemaansa Tuure on suhtautunut tyynen rauhallisesti.

Tuure ja autovaljaat - joko mennään?

Eilen kokeilimme hoidossa olemista "mummin" luona kerrostalossa kaupungilla. No problem, vaikka ympärillä paukuteltiin ikkunaremonttia. Kaveri oli ensin leikkinyt omilla ja talon tarjoamilla leluilla ja pötkähtänyt sitten tyytyväisenä nukkumaan. Mahdollista kaverikoiran uraa ajatellen tämä paikka on myös oivallinen työharjoittelupaikka, sillä siellä on rollaattori, pyörätuoli ja hitaasti liikkuva ihminen.

Tassuveljien tutustuminen on oman postauksensa arvoinen, joten päätän tällä kertaa lauantaisiin lenkkeilytunnelmiin.

Lenkillä mie uin 

ja kävin kaupassa
 (emäntä tarkentaa, että isäntä kävi kaupassa ja me Tuuren kanssa odottelimme pihalla)

Poika on tullut kotiin!

Suomi meni sekaisin 15.5.2011 - silloin saatiin Poika kotiin. Meidän lauman historian aikakirjoihin jää puolestaan päivämäärä 17.6.2011, sillä silloin tuli Tuure kotiin - vihdoinkin.

Perjantaina karkasimme töistä niin aikaisin kuin ilkesimme ja käänsimme Huihai-golfimme nokan kohti Kerimäkeä. Kolmen jälkeen olimme perillä ja muodollisuuksien (koirien tervehtiminen, Lyylin pentujen ihastelun) jälkeen kahvittelimme ja allekirjoitimme kauppasopimuksen. Sen verran sekaisin tämä uros näköjään minut sai, että kirjoitin sopimukseen tyttönimeni, mitä en ole tehnyt sitten vuoden 2004.

Lopulta pakkasimme Tuuren Oskarilta lainattuun kuljetusboksiin ja kotimatka saattoi alkaa. Matka meni mukavasti muutamalla pitstopilla. Aina auton lähtiessä liikkeelle Tuure kiljahteli takapenkillä, mutta matkavauhtiin päästäessä sielläkin hiljeni.

Pitstopilla

Pentuoppaissa neuvotaan tutustuttamaan uusi pentu varovaisesti ja vähitellen uuteen ympäristöön. Näin olin minäkin suunnitellut tekeväni. Tuure päätti kuitenkin toisin. Heti autosta kotipihassa ulos päästessään Tuure suoritti sellaisen massahurmauksen, että kaikki lähinaapurit, niin ihmiset kuin koiratkin, olivat ihastuksesta ymmällään. Paitsi naapurin Viksu-tyttö, joka toivotti uuden naapurinpojan pystykorvamaiseen tyyliin äänekkäästi tervetulleeksi. Viksu pyöritteli Tuurea mennen tullen eikä tämä näyttänyt pitävän reippaista otteista huolimatta pahakseen. Martta-sheltti oli tilanteessa varautuneempi, mutta tapasimme illemmalla lenkillä rauhallisemmissa merkeissä, jolloin Marttakin saattoi toivottaa Tuuren lämpimästi tervetulleeksi.

Oskari puolestaan järkyttyi aluksi sydänjuuriaan myöten uudesta laumanjäsenestä. En kuitenkaan liiemmin puuttunut poikien tutustumiseen, sillä huomasin heidän osaavan hoitaa homman keskenäänkin. Tuure nimittäin on sen verran fiksu pentu, että hän kuuntelee ja kunnioittaa Oskaria (Kiitos, Riitta, pohjatyöstä). Illemmalla Oskarin mulkoillessa lattialla rakkaimman lelunsa kanssa leikkivää Tuurea, tämä tarjosi lelua sovinnoneleenä Oskarille.

Mikä hemmetti tuo on ja kuka lupasi sen tänne tuoda?

Rakas pinkki luu

Päivä oli uuvuttava itse kullekin, joten yöpuulle laittauduttiin hyvissä ajoin. Kasvatuskodissa Tuure oli opetettu nukkumaan häkissä makuuhuoneessa. Poika siis häkkiin ja uniluu perään. Muutaman minuutin Tuure protestoi ja petasi uutta sänkyään, mutta sen jälkeen oli hiljaista aamuun asti. Lauman ihmisjäsenet heräsivät ensimmäisen kerran aikaisin aamulla, johon Tuurekin havahtui. Käytiin pihalla pissillä ja kakkosella ja sitten tyytyväisenä takaisin häkkiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.