sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Koululainen

(Tuure tarinoi): Nyt se sitten alkoi - koulu! Ja kiva sellainen. Luokkakavereita miulla on tosi paljon, mutta opejakkii on kolme. Ensimmäisillä tunneilla harjoiteltiin lipaisua, isännän katsomista, odottamista ja vaikka mitä. Mie pärjäsin ilimeisesti aika hyvin, kun koko ajan työnnettiin nakkia suuhun ja äippä teki aaltoja kentän laijalla. Nii, myös siis oltiin reeneissä poikaporukalla, äippä oli vaan meille kuskina.

Mie tuijotin isäntää

näytin kieltä
...ja nakkia tuli suuhun
Mie ehotin omia keksimiä juttujaki

Välillä myö piettiin välkkiä eli tylsiä taukoja

Sitten taas mäntiin

Sunnuntain tunnilla siskolikka Nuurakin näytti pistäytyvän kentän laijalla äipän luona. Kyllä mie sen siellä huomasin hillumassa, mutta emmie kehanna männä sen kansa painimmaan, kun miulla oli koulussa niin kivvaa.

Illalla myö käytiin vielä koirapuistossa, jossa nähtiin ihan uusia kavereita. Kyllä miulla olikii taas hauska juosta ja painia jätkien kansa. Kotona mie en sitten paljo muuta jaksanukkaan kun köllötellä. Huomenna mie mänen kuulemma vähäks aikoo hoitammaan mummia ja Seppoa. Siitä mie tykkeen!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Ladyboy

(Tuure tarinoi): Viime aikoina mie oon käyny paljon koirapuistoissa kavereitten kanssa juoksemassa ja pitämässä hauskoo. Yks asia minnuu kuitennii näillä reissuilla on jiäny harmittammaan: Minnuu luullaan likaks! Isot pojat nylykyttää miun perässä ja ihmisetkii on sanonu kettutytöks. Ja Kirsi-täti elläinliäkärissä sano minnuu Siiriksi. Mie halluun nyt tehä kerralla seleväks: Mie on POIKA. Ossoon jo nostoo jalakookii, likoista en kuitenkaan vielä välitä.

Minkähän takia minnuu sitten luullaan likaks?

Onhan miulla tietysti kaunis hymy

...  ja humppatukka

muutenkin mie on aika söpö

Mie kuitennii pystyn todistammaan, että mie oon miesten mies:

"Tuure on eläin", huokaavat morsiammet yhdestä suusta

Seuraava todistusaineisto ei ole sitten herkille siveydensipuleille. Katselu omalla vastuulla!

Tällästä kyytiä morsiammet saavat joka ilta ja jatkuvasti

Joko uskotta, että mie on POIKA?

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syksy saa

(Tuure tarinoi): Miulla oli eilen kuulema merkkipäivä. Mie täytin viis kuukautta. Oskari onnitteli minnuu uamulla pissimällä miun lelulaatikkoon. Ajatteli varmaan, että isäntäväki antaa miulle sitten lahjaks uusia leluja. Lahjoja ei tullu, mutta mie juhlistin merkkipäivääni nauttimalla aamiaiseksi kissan kakkaa Oskarin hiekkalaatikosta. Äippä tuntu nousseen viärällä jalalla sängystä, sillä se murahteli jo heti uamusta.

Meilläpä kävi viime viikonloppuna vieraita. Ne oli isäntäväen kavereita, jotka oli kututtu kuus vuotta sitten syömään jottain Hahamaan herkkuja. Ja nyt jo tulivat! Niillä oli mukana kaks lajitoveriaki, joihen nimet oli Leevi ja Lyyli. Ne oli jottain piisonikoiria, minnuu pienempiä ja pumpulipallon näkösiä. Paitsi Lyyli, joka oli musta. Mutta se olikii havannalainen piisonikoira. Ne olivat Siirin ikätovereita. Leevi ja Siiri olivat kuulema luokkakavereita pentukurssilla. Mie yritin koko illan hövelinä isäntänä mielistellä ja viritellä leikkii, mutta meiän välillä tais olla sukupolovien välinen kuilu. Hyvästi se ilta kuitennii mäni ja ihmisväellä näytti olevan mukavoo.

Mie oon kerinnä käyvä monta kertoo koirapuistossa pitämässä hauskoo kivojen kavereiden kanssa. Monia uusia kavereita oonnii suanu. Pyhänä myö käytiin kuitennii omalla porukalla mehtäretkellä. Myö isännän kanssa partioitiin isommalla polulla sillä välin, kun äippä rymysi korin kansa metässä. Alakuun minnuu vähän meinas käyvä huolettammaan, miten se sielä yksinnään pärjevvää.

Mitä sie sieltä metästä oikein löysit?

Näihin palloihin mie en saanu koskea

Eilen myö käytiin äipän kansa ihan kahestaan Kukkosensaaressa. Mie sain välillä juosta ihan vappaanakkii. Mie tapasin rannalla yhen Anu-koiran, joka oli ihan mahoton uimmaan vaikka oli hirveesti aaltoja. Miun kansa se ei halunnu leikkiä. Anu olikii kuulema kärttynen vanha täti. Äippää näytti vähän naurattavan, en tiijä miks.

Tässä on niitä aaltoja
Tuttujakkii myö tavattiin, sillä koirapuistokaveri Miro hengaili myös rannalla. Loppumatka myö kulettiinkin Miron ja sen kaverin Remun kansa porukassa. Äipälläkkii oli juttukaverii, ettei tarvinnu koko ajan miulle höpistä.

Myökii käytiin Miron kansa uimassa

Äippä vihjaili jottain, että tuleva viikonloppu ja osa ens viikkookkii on jotennii erilainen. Mie en sitä kuitenkaan vielä mieti, sillä mie elän tässä hetkessä.