sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Koulupoika

(Tuure  tarinoi): Viime aikoina miulla on viikonloput männy kouluu käyvessä. Ihan hyvästi oon pärjänny, vaikka äippä minnuu on välillä joutunu komentammaankii. Tunnilla ei kuulema luokkakavereitten tekemisiä tarviis ollenkaan kommentoija vuan pitäs keskittyä opiskelemmaan. Tunti on  niin pitkä aika koko ajan keskittyä vuan koulujuttuihin - ei pikkukoira jaksa.

Eilissäpäivänä myö tavattiin koulussa siskolikan emäntä. Se kerto, että miusta on tullu eno. Viitsi, vitsi... Nuuralla vuan on männeillään joku likkojen juttu, jossa se luuloo lelujaan pennuikseen. Äippä kerto, että Siirikkii oli aikonnaan hoitanu huolella vinkupalloaan, oli yrittäny sitä imettääkkii. Nii ja Oskariahan Siiri imettikin, kun Osku oli ihan pentunen. Vähän noloo...

Miun koulureppu


Väsynyt koululainen


Isännän kansa myö luetaan kirjoja

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tuure 10 kk

(Tuure tarinoi): Mie kyllä vietin toiseks viimeisiä kuukautisia jo alakukuusta, mutta äippä on ollu niin suamaton, ettei oo suanu kuvia tongittua ulos kameroistaan. Tässä mie nyt sit kuitenkii oon 10 kuukauven vanahana:

Virallinen 10-kuukautis kuva

Tää on nyt tätä - viestitellä pittää ahkerasti


Myö ollaan isäntäväen kansa käyty koulussakkii opettelemassa tottelevaisuutta. Mie kyllä ossoon, miten vain sai tuon äipän oppimmaan... Tällä kertoo myö ollaannii opeteltu muahanmennoo, vieressä istumista ja seuroomista ihan sisätiloissa yhessä koirahallissa. Kotonakkii myö ollaan reenattu. Eilissäiltana Oskarikkii ois muka kansa halunnaa reenata ja nous jo äipän kinttua vasten pyytämmään palakkoo.

Tännään myö käytiin koko porukka (paitsi Oskari) reuhoomassa yhellä soramontulla. Muutaman kuvan äippä kerkis ottoo ennen kun tuli pimmee. Sininen hetki tais olla kuitennii männeillään.



keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Terkkuja maailmalle

(Tuure tarinoi): Äippä kerto, että miun hyvät kamut on reissussa jossain päin mualimmoo. Terkkuja ja hyvvee lommoo koko porukalta!

Satu-täti, millon männään leikkimmään?

Hei, me neulotaan!

(Oskari tilittää): Niin kun aiemmin on ollu puhetta meillä on äipän kanssa yhteinen harrastus. Hommat hoituu ylleesä aika hyvästi, mutta välillä tulloo harrastusvuoroista kiistoo:

Nyt on kyllä miun vuoro!

Tiällä mittään saksia ja mittanauhoja ole... 

Ei saa häiritä, mie harrastan nyt
Viijen tunnin päikkäreitten jäläkeen kävin haukkoomassa huikopallaa ja suunnittelin sitten jatkavani hyvin alakaneita unia. Jo oli sillä välin yhen pitäny katteuksissaan pistee miun harrastustila kiinni.

Pussoo.... sanonko mitä

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Joka kerran keksitään...

(Tuure tarinoi): Minnuu aina moitittaan kissan kiusoomisesta ja jahtoomisesta. Toenperrään joskus siihen suattaa olla aihettakkii, ei kuitenkaan aina. Miepä kerron, mitä yhtenä iltana tapahtu.

Myö oltiin isäntäväen kanssa jo panneuvuttu yöpuulle. Isäntä jo kuorsas, äippä luki jottain kirjoo ja mie olin männy häkkiini niin kun miulla aina illalla on tapana. Olohuoneesta kuulu tömpsähys kun Oskari puottautu alas kiipeilytornistaan. Sitten alako helekutinmoinen tömistely ja rymistely, kun Osku rallasi pitkin kämppää. Minnuu ois hirveesti tehny mieli männä mukkaan ralliin, mutta äippä näytti sormella, että et mäne. Mitäpä mie siinä muuta voin kun istua turottaa häkissä. Eipä männy aikookaan kun Oskari hiippaili ihmeissään makkariin miulta kyselemmään nennee nuuhkimalla, että miks mie en tuu juoksemmaan. Mie katoin sivusilimällä äippää ja sanoin: "Nokun tuo ei piästä".

Luulis äipällekkii jo pikkuhilijoo valakenevan, että mie en oo AINA se syypiä kaikkeen vauhtiimiisseen ja häsläämisseen, vaikka ussein oonkii.

Mie vai? Mittään en oo villinny.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lomanen

(Tuure tarinoi): Männä viikonloppuna isäntäväki kävi lomalla. Perjantai-uamuna meijät pakattiin Oskarin kansa autoon eikä meillä ollu mittää hajua, minne ollaan mänössä. Oskari yritti alakumatkasta vähän kyselläkkii, että minnekä sitä nyt tuas männään. Hiljeni kuitennii kun ilimeisesti tajus, että paratiisiin eli Vallattommiin villoihin Jaanan luo oltiin mänössä. Oskari aina muistaa kehhuu, miten ihanaa siellä Jaanan luona on. Miut puotettiin sitten seuraavalla pysähdyksellä koirahoitollaan. Ensin mie vähän järkytyin, kun miut tuupattiin ommaan yksiöön. Ei miulla kuitenkaan mittään hättee ollu: oli omia kamppeita mukana ja äipän yöpaitakkii oli eksynnä miun matkatavaroihin.

Muutama yö nukuttiin ja sitten isäntäväki ilimesty jo minnuu hakemaan. Miulla olikii jo kova kiire kottiin. Koirahoitaja oli äipälle lärppinä, että mie olin ollu tottelevainen ja syönykkii hyvin. Sit se oli vielä männy kertommaan miun romanssista Roosa-laikan kansa, joka rakastu minnuun palavasti.

Oskari ei tuaskaan olis halunna lähtee pois paratiisistaan. Jaana kuitennii tietää jo Oskun metkut ja oli suanu huijattua kollin koppaasa just ennen kun myö mäntiin sitä hakemaan. Kotimatkalla Oskari sitten marmatti, että hiän kyllä ois vielä voinu jiähä kissahoitollaan lommailemmaan.

Isäntäväelläkkii oli kuulema ollu kivvoo lomasellaan. Ne oli jossain, missä miekii oon pienenä poikana käyny ja Oskari on siellä asunukkii. Joku suattaa alla olevista kuvista piätellä, missä isäntäväki haahuili tällä kertoo.





lauantai 4. helmikuuta 2012

Pakkaspäivän kuva-arvoitus


(Oskari tilittää):
Yhtenä päivänä mie aiheutin äipälle syvämentykytystä. Äippä luuli, että mie oon karannu. Hölömö! Vielä karannu - helekutin kylymään ulukoilimaanko?


Where's the cat?