tiistai 31. joulukuuta 2013

Uudenvuoden arvoitus



KUKA PRK ON KÄHVELTÄNYT CHORISON? TYY_NE…..


MAUKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE KAMELEILLE!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Arestissa

(Oskari tilittää): APUVA! Mie olen oikeusmurhan uhri! Mie jouvuin arestiin Tuuren huoneesseen ja iliman ommoo syytä tietennii. Se oli TYYNEN vika. Mitäs mäni ärsyttämmään minnuu riekkumisellaan. Ja vähä vuan tuperaasin sille uuven kampauksen. Tuure tuas oli sivullinen uhri. Sille annoin litsarin *Läps vuan*. Mitäs tuli hölömöilemmään miun tielle. Niimpähä!

Kalterikolli

Vierailuaika

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulutervehdys




Lupsakkaa ja makoisaa joulun aikaa!

Toivottelevat Tuure, Tyyne ja Oskari isäntäväkineen

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Oscareita odotellaan

(Tuure tarinoi): Eilissäuamuna sattu aika outo juttu. Isännällä oli männy perjantai-iltana myöhään ja äippä ajatteli kerrannii olla vihmerä ja tarjoilla meile uamupalan normiaikaan (noin klo 5). Myö syötiin hyvälä ruokahalulla ja painuttiin sitte takasi pehkuihin. Ei siinä vielä mittään. Tunti pari myöhemmin Oskari alotti kuitennii ruokkimiskoneen käynnistyksen uuvestaan ja tällä kertoo isäntä tarjoili meille uamupalan. Oskari ja Tyyne vetivät näläkäsen kissan roolisa nii hyvin, ettei isännälle tullu mieleenkää eppäillä, että yks uamupala oli jo tuulensuojassa. Miut se joutu kuhtummaan syömään unilta  ja söinhän miekii, vaikka vähä ihmettelin.

Ku äippä sitte jossain vaiheessa heräs uuvestaan ja kuuli, mitä oli tapahtunu, se tuumas, että pittääkkii raivata tilloo kirjahyllyyn, sillä nyt on Oscareita tulossa usseempikkii kappale. Miulla mäni äipän jutut tuas kerran yli hilseen - meillähä on jo yks Oskari.

No mittee? Meilä uamuruuvan antaa aina isäntä eikä
äipän tarjoiluja lasketa. Niimpähä!

Miulla on nykysin aina näläkä eikä
haitanna yhtää, vaiks söin kahesti.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kotiutus

(Tyyne touhuaa): Miut uloskirjattiin potilashotellista tännään iltapäivällä. Kotimatkalla mie tein takapenkiltä käsin seleväks, että oisin vielä voinu sinne jiähäkkii. Illan mittaan mie kuitennii huomasin, että kotonakkii on kyllä ihan kiva olla.


Oskarillakkii tais olla minnuu ikävä.
Oli miullakkii sitä.

Sanoit sie, että kohta on ruoka-aika?

Kiitokset kaikille miulle toipumisterkkuja lähettäneille. Mie jaksan jo ihan hyvin ja toiveissa on, että potkupuvustakkii mie piäsen erroon ihan kohtsillään.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Toisenlainen torstai

(Tyyne touhuaa): Viime viikolla torstai oli aika erilainen ku ylleesä. Kaikki lähti mänemään päin peetä jo heti uamusta: Mie en suanu ruokoo, nälissään piti olla ku pojat mussuttivat uamupalasa tuulensuojaan. Sitte isäntä lähti töihin ja äippä jäi vielä nuljuilemmaan kottiin. Jossahin vaiheessa uamua se alako sitten touhuta: kauho unilla olleen Oskarin ulos meijän poksista ja tunki miut tilalle. Sitte se vei miut sinne ouvolle haisevvaan paikkaan ja jätti sinne. Ihan yksinnään piti sinne jiähä! Yritti se siinä mussuuttoo, että pitäkee nyt hyvä huoli meijän Tyynestä.

Päivästä miulla ei oo mittää selekeitä muistikuvia. Taju oli kankaalla ja silleen. Sitte isäntäväki tuli minnuu hakemmaan kottiin. Ensin hölömötettiin joku aika kylppärissä. Mie kuulin, kun pojat partioi oven takana.


Mää pois ällö-äippä ku sie oot nii tuhma. Isäntä on ihana,
se ei jätä minnuu minnekkään omituisiin paikkoihin yksinnään.

Meijän kaalimato

Mitään en oo ottanu!

Nyt sitä ruokoo ja vähä äkkiä. Hirmee näläkä.

Nyt mie oon ollut kohta viikon mummin luona potilashotellissa. Sielä minnuu kohellaan kuin oikeeta rinsessoo eli potilaslähtösesti. Ruokahhii tulloo nojatuoliin, jos ei huvita sitä ruokintapaikalla syyvä. Hyvässä hoijossa mie oonkii toipunna pennuntekovehkeitten viemisestä ihan hyvästi. Tuon potkupuvun ku sais vielä pois, että piäsis kunnolla juoksemmaan.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäiväeleganssia

Tänä vuonna itsenäisyyspäiväjuhlissa pukukoodi on vapaampi. Tässä Tassuveljien itsenäisyyspäivän juhlapukuloistoa tänä vuonna:

Tyyne on valinnut yllensä VMC:n (VetMedCare) mallistosta mintunvihreän Female XS-mallia olevan pitkän puvun, joka hoikistaa entisestään Tyynen norjaa vartta.


NOT! Taju kankkaalla olin, kun tää piälle survottiin.


Itsenäisyyspäivän kunniaksi Tuure on pukeutunut Cocobayan rentoon sinivalkoiseen huiviin, joka on hankittu ulkomailta asti.

Laita piälle mitä halluut, kuhan piäsen
illalla teijän kansa nuapurriin kyllään.

Oskari luottaa itsenäisyyspäivän eleganssissa maanläheiseen charmiin, jota on höystetty ripauksella kissanhiekkaa ja muuta roskaa.

Rumat ne vuatteilla korreilloo. Niimpähä!


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille kameleille!



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Taas ne!

(Oskari tilittää): Hermot männöö! Tyynelä on tuas NE. Myö ei kohta Tuuren kansa ennee jakseta sitä kurinoo ja kiehneemistä. Niimpähä! Eilissäiltana tilanne mäni ihan tassurysyks asti, kun Tyyne ei uskonna, ku mie sanoin sille, että ei tipu lämpöö enkä sano juu.

Mie kuulin äipän sanovan puhupallaan, että nyt pietään peukkuja, jotta juoksentelu loppuu torstaihin männessä ja Tyynen leikkaus lopultahhii totteutuu. Mie ainahhii piän kaikkia kynsiä ylläälä. Ja Tuure pittää kansa.


Ensin se sisusti eli sotki miun poksin.


Ja sitte vielä änkes sinne ite kesken miun unien.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Tohvelisankari

(Oskari tilittää): Isäntäväki on jo jonnii aikoo ollu vähä ihmeissään, mitä meilä oikein päivisin tapahtuu ku ne töissä. Ensin oli äipän korupusseja siirretty makkarista olkkarriin. Arvelivat, jotta oisko Tyyne halunnu leikkii prisessoo ja koklailla äipän helyjä. Sitte äippä hankki uuvet uamutossut. Neki alako mystisisesti materialisoitummaan makkarista olkkarin matolle. Ne pähkäili, jotta kuka kumma…. Tuure se ei voi olla, sillä se on päivät omassa huoneessaa. Eli eppäilyksen polttopiste kohdistu meihin kissoihin. Myö näytettiin ihan viatonta nuamoo, kunnes mie sitte kärähin tohveli suussa. Äippä siitä sitte ilakoimmaan, että ompa Oskari herrasmies, kun tuopi äipälle tohvelitkii.

Tohvelinne, oi valtiatar… PAH, sanon mie.
Mie kuletan näitä minne halluun sillon ku
se miulle soppii.
Möllöttämistä on näillä keleillä jatkettu oikein urakalla. Tai nuoriso on myös töllöttäny töllöö.

Tää Karvinen on miusta hyvä. Siinä on koira nimeltä
Osku. Tirsk. Osku-koira. Tsihhii

Miul on uus mökki. Uus ja uus, sannoo äippä,
viis vuotta sitte hankittiin ja nyt jo kelepovvaa.



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kysymyksiä ja vastauksia

(Tuure tarinoi): Siitä on jo jonnii verran aikoo, kun miun rotukaveri Imir laitto miulle kysymyksiä. Nyt  myö sitte niihi vastattaan. Tai siis äippä vastaa.

Kysymykset ja vastaukset:

Kehen julkisuuden henkilöön voisit samaistaa koirasi?
Jukka-Poika tuli ensimmäisenä mieleen. Jotakin samaa niissä vaan on.

Jos et voisi ottaa koiraa, minkä muun lemmikin ottaisit? Miksi juuri sen?
Kissa, joita onkin taloudessa jo kaksin kappalein. Kissa on parhaimmillaan hyvinkin koiramainen. Meidän Oskarikin luuli ensimmäiset kuusi vuotta elämästään olevansa koira.

Jos koirasi olisi ihmislapsi, olisiko se koulussa häirikkö, hikari, kiusattu, piilokettuilija, open lellikki vai jotain muuta?
Salahikari ja häirikkö, joka osaa ja haluaa oppia paljon asioita, mutta esittää kovista varsinkin, jos muita jätkiä on paikalla.

Miksi koirasi valitsisi sinut omistajakseen, jos se saisi valita?
Ehkä, jos Tuurelta olisi aikoinaan kysytty, niin olisi halunnut jäädä kasvattajansa tilalle nauttimaan koiranelämästä ja tekemään töitä.

Kaunein koirarotu, jos omaa ei lasketa? Miksi juuri se?
Buhund. Monirotuinen Siirimme muistutti kuulemma kovasti buhundia. Ja kaunis oli.

Millaisissa tilanteissa mieleesi nousee miete: "Nyt tästä koirasta tulee rukkaset!"
Viime aikoina tilanteita on ollut harvemmin. Pahimman teiniangstin aikoihin punavalkoisten rukkasten kaavoja hahmottelin mielessäni useampaankin kertaan.

Jos sinulla olisi mahdollisuus harrastaa jotain lajia ihan sen huipulla asti, mikä se olisi ja miksi? (Siis MM-tasolla)
Hankala kysymys kilpailuhengettömälle. Jos jotain on vastattava, niin koiratanssi.

Mikä olisi koirasi lempiväri, jos siltä kysyttäisiin? Miksi?
Tiedetään! Tiedetään! Vihertävänharmaa. Se on raa'an naudanmahan väri.

Mikä on oudoin tapa, jota koirasi harrastaa?
Puskajusseilu. Kesäiltaisin viimeisellä pihapissillä Tuure sukeltaa norjanangervopensaaseen, jolloin pensaasta koirasta näkyy välillä häntä ja välillä pää. Toiminnan syvempi tarkoitus ei ole minulle vielä tähän mennessä avautunut.

Onko jokin asia, joka saisi sinut luopumaan koirastasi ikuisesti? Jos niin mikä?
Vaikea sairaus, joka tuottaisi koiralle kärsimystä niin, ettei se voisi elää koiranarvoista elämää.

Myö ei nyt tähän hättään keksitty mittään vaihtarikysymyksiä. Katotaan, jos myöhemmin sitte keksittäs.

Tässä vielä muutama kuva tältä syksyltä; metässä on käyty juoksemassa joskus ussemmannii kerran viikossa.


Välillä kerkis olla luntahhii muassa...


… ja sitte ei ennee ollukkaa

torstai 31. lokakuuta 2013

Laiska sihteerikkö

(Oskari tilittää): Mihinkähän vois valittoo meijän laiskanpulleesta sihteeriköstä eli äipästä? Nii paljo on kuulema ollu tähellistä tyhjäntoimittamista viime aikoina, ettei oo joutanu meijän tekemisiä päivittelemmään. Ei sen puoleen, ettäkö myö mittään erikoista oltas tehtykkää - möllötelty vuan.

Sen verran melekein meinas äksöniä olla, että Tyynelle oli kuulema varattu aika pennuntekovehkeitten poistoon. Tällä kertoo se vielä piäs säikähyksellä ja uamuruuvan myähästymisellä, kun liäkäri olihii yön aikana sairastunna ja operatsuuni jouvuttiin perummaan. Uus yritys on sitte ens kuussa.



Niiettä, laiskuuvesta on nyt huomautettu. Seuraavaks tulloo varotus.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syksyn sekalaiset

(Tuure tarinoi): Morjens, kamelit! Kyl myö tiällä ollaan, vaiks hilijaa ollaanki oltu. Ja on meil ollu kaikkii juttuikii:



Meijän ikkunat ja ovet läks. Hei, hei, ei tuu ikävä, sano äippä.
Meile laitettiin sit uuvet ikkunat ja ovet tilalle. Mie autoin.

Kissat saivat oman oven, minkä kautta ne ramppovvaa nyt ulukona alinommaan. Vessassakkii ne käypi vuan ulukohuussissa sielä terassilla. Nyt ku ilimat on jo vähä viliposempia, isäntäväki joutuu muina töinään toimimmaan niille portsareina.




Muutama viikko sitte mie olin paimentelemassa Kerimäillä. Oli sielä muitahhii koirii, niiku esmerkiks lappalaiset Jaava ja Mette, yks portsukkalikka ja issikoista Udi ja Jorunn. Nää toiset osas jo vähä enemmä paimennella, mie hilluin joukon jatkona parraaksi kahtomallani tavalla.

Mänkee, mänkee, sinne nii

Mitäs myö sitte tehtäs?


Eilissä iltana kissat kävi liäkärissä. Tyyne sai kuulema rokotuksen ja Oskarilla ol hampiliäkäri. Mie piäsin mukkaan autoon istummaan, ku myö käytiin Osku takasi kotia. Sillä olihii kunnon perjantaikänni, ku vasta illalla yheksän aikaan alako elonmerkkiä näyttämmään. Isäntäväki istu vuorotellen Oskun seurana kylppärissä ja myö Tyynen kansa päivystettiin oven ulukopuolella, sisälle kun ei suatu männä. Myö kyllä oltiin kauhheen huolissaan, että mitenkähän se nyt sielä pärjevvää, kun myö ei suaha olla hoitamassa. Piästiin myö sitte sitä haistelemmaan ja hoitammaan, ku se jo omilla tassuillaan pysy. Nyt pitäs sitte Oskulta ja kuulema meiltä muiltakkii ruveta hampia hoitammaan oikein urakalla. Kehkeh, siinäpähän yrittäävät....

maanantai 19. elokuuta 2013

Pussailee uuhien kanssa

(Tuure tarinoi): Myö käytiin äipän kansa eilissäpäivänä iltalenkillä pussailemassa lampaita. Tai mie pussailin, äippä ei niinkään. Miun Funi-iskä jo miulle pienenä poikana opetti, että islanninlammaskoiran pittää osata pussailla lampaita.

Aikasempina vuosina siellä samassa paikassa on kuulema ollu aina vuan pässejä, mutta nytpä olikii likkalampaita! Sehän vuan miulle passas, sillä mie just tykkeennii likkapuolisista lampaista.


Moi, likat! Miun nimi on Tuure

Mie se oon kuule semmonen paimen, jotta.....

Miulla on tapana tarkastaa molemmat piät paimennettavilta

Tytöt vanitti minnuu niin, että eivät ois malttana oottaa
pussailuvuoroosa

No, hei ny sitte, mie tulen tuas joskus käymään

Martalla, Mantalla, Siirillä ja Hilmalla
oli oikein omat ihhailijakuvat



torstai 8. elokuuta 2013

Rispektii

(Tuure tarinoi): Männä viikonloppuna myö oltiin rillipilleissä isäntäväin kavereihe luona. Siellä oli Bono-koirahhii. Mie en ossoo ees laskee, miten monta vuotta se on. Äippä kerto, että Bonolla on ikkee yli 15 vuotta. Myö pojat tykästyttiin kovasti toisiimme. Mie yritin viritellä leikkiikkii. Bonokkii ois hirmeesti halunna leikkii, mut kun sen roppa on niin vanaha nii se ei oikein jaksanu. Piä ois kyllä jaksanu leikkii. Rispekt, maa fiente!



Myö partioittiin porukassa Bonon pihalla


Lakisääteisellä

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Nenähaaste

(Tyyne touhuaa): Miekii halluun osallistuu nenähuasteeseen. Miullapa onnii sellanen nenu, et siinä on sivussa karvasuikero. Äippä aina sannookkii miulle, et miun pitäs muka kammata nessu ja  vielä että laitetaanko keeliä.

mansikkanenu karvasuikerolla


torstai 1. elokuuta 2013

Ravintelissa

(Tuure tarinoi): Äipällä on viimonen lomaviikko kohta lopuillaan. Tänä uamuna tuntu olevan hirmee hätä keksii jottain kivvaa tekemistä. Ne pähkäili ja pähkäili ja lopulta ne keksi: Lähettäänkii ravintelliin koko porukka (paitsi kissat). Niihä myö sitte lähettiin tallustammaan.

Myö pysähyttiin join rannassa juoma- ja kuvvaustauolle.

Tervetulloo Joensuuhu - iloseen kesäkaupuntiin

Sitte myö jatkettiin issoo siltoo pitkin kaupuntiin. Äippä arveli, että minnuu tais sillalla vähä jännittee, kun niin nätisti ja asiallisesti kulin. Minnuu mittää jännittäny, voipi sitä välillä nyt olla toisellahhii tavalla. Myö mäntiin semmosseen ravintelliin ku Kesälato. Se on isäntäväen mieliravintelin Kielon toinen ravinteli. Viime kesänä mie kävin siellähhii terassilla notkumassa. Sillo äippä oli kuitennii sitä mieltä, että ravintelissa käyttäytymistä pittää vielä harjotella. Mie ku oisin halunna pussailla kaikkia asiakkaita ja könytä niihe sylliin.

Myöhä ilosesti sitte yllätyttiin, kun ravintelin omistaja Pete olikii ite paikalla. Miekii sen tunnen, sillä miut ihan varta vasten pienenä poikana kututtiin Kieloon näyttäytymmään. Petellä olihii ylläri - koiranpentu Copa, jonka kansa mie sain leikkii ruokoo ootellessa.

Meilä oli välillä hirmeesti ihhailijoita ympärillä.
Mie jaoin nimmareita rapasilla tassuilla.


Pentujen kansa pittää hupsutella - en mie muuten selällään

Sitte isäntäväki sai pitsasa ja Copa lähti isäntäsä kansa muihin hommiin. Myökii sitte lompsoteltiin kottiin ja ruvettiin päikkäreille koko porukka.

Missäs se miun pitsa viippyy?
Kuivoo luutako tässä pitäs jyrsiä, ku
muut mättää vaiks mitä heekkuja?

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Veljekset kuin ilvekset

(Tuure tarinoi): Meijän plokissa on pietty mediahiljasuutta, kun meijän sihteerikkö karkas isännän kansa omille reissuilleen. Myökii lommailtiin kissojen kansa mökillä mummin luona. Siitä mie kerron sitten joku toinen kerta enemmän.

Ennenku äippä karkas, myö käytiin sielä issikkaleirillä. Sielä oli aika kivvaa, vaikka vettä satohii melekein koko ajan. Rankka reissu se kyllä oli, sillä sielä oli hirmeesti hommoo. Ensteks mie hajotin meijän molemmat häkit. Sitte mie etin metässä ihmissii ja tavaroita, joita tohelo äippä oli sinne tiputellu. Lopuks mie vielä etin makkaroita semmosesta ruuvusta, mikä hais äipälle.

Äipän mielestä kaikista kivointa oli nähä muita issikoita ja niihen emäntiä. Esmerkiks miun veljee Kustii ja sen emäntee. Myö ollaan kuulema veljeksii kuin ilveksii. Miun mielestä myö ollaan koirii eli issikoita ja äippä tuas horisoo omiaan.

Täs myö ollaan Kustin kansa pieninä poikina Kerimäillä

Täs oon mie isona poikana

Ja täs on Kusti

Keh, keh tassu ylös, jos mänit lankaan? Mie oonnii tuossa alemmassa kuvassa ja Kusti ylemmässä. Ollaan myö kuitennii nii samannäkösii, ettei tarvii olla milläsikkää, vaiks et arvannu oikein.

Sielä leirillä oli myös miun sisko Nuura, joka on sitte ihan erinäkönen. Meistä sisaruksista ilimeisesti otettiin joku yhteispotrettikkii, mut äippäkkää ei oo sitä kuvvaa vielä nähny. Kaikki tuntuvat olevan tyytyväisii ja tohkeissaan, kun meijät ylipiätäsä suatiin mahtummaan sammaan kuvvaan iliman jottain laajakuvallisia linssejä. No, kuvvaukset kyllä loppukkii tasan sillä sekuntilla, ku myö Kustin kansa hokattiin toisemme ja vaihoimme kuulumisia aika kovaiänisesti.