keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi 100!

(Tuure tarinoi): Tännään on kuulema juhlapäivä. Isäntäväkikkii meinas olla lähössä kahtommaan jottain parraattii keskusttaan. Eivät sitte lähtenneet ku älysivät jotta sielä on varmmaan muutama muukkii. Sen sijjaan myö juhlistettiin Suomi-neijjon synttäreitä käymällä kävelyllä Leväsen lammen ympäri. Ja parraati katottiin sitte porukalla kotisohvalta.


Aijjaa, koivu ja Suomi ne yhtteen soppii.
ÄIPPÄKATO! Mie oon hornetti.

Suomi on tuhanssiin sinisten vesien mua. Miun takana
on yks niistä, vaikka onnii tällä hetkellä valakonen.

Vesteemalla jatkettaan. Suomen kessään kuulluu
äipän mielestä laineihen liplatus laiturilla.
Sovittiin, jotta tiälä käyvvään sitten kesällähhii.

Miun esi-isät on kotosin Islannista. Sitä sanottaan tulen
ja jiän muaks. Mie halluun kunnioittoo miun juuria näillä jiäpuikoilla.
Terviisiä kuitennii Kerimäille miun syntymäkottiin.



Oikkein hyvvee ihtenäissyyspäivee kaikille kamuille! Erityisesti mäykyille, joille ihtenäisyys- tai itepäissyyspäivä on myös oma juhlapäivä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kaupunkiretki

(Tuure tarinoi): Tiälä on ollu tännään siän puolesta iha hölömö päivä. Harmmoota on ja märkkee tulloo taivvaalta ja loskassa suapi kahlata. Ei sitte suunniteltu mehtäretkee tälle päivälle. Retkelle mie kuitennii piäsin ku isännän kansa lähettiin onnikalla kaupunttiin vanahusten virkistyskäynnille eli Kuopion ukin ja mummin luona käymmään. Normmaalisesti myö männään sinne omalla Hoppa Hopialla, mutta tännään on Kalpalla peli ja keskustassa joulunavajaiset nii äippä sano, jotta hiän se ei muute lähe sinne parkkipaikkoo ehtimmään.

Oon mie joskus ennennii onnikalla matkustanna, mutta vuan iha mallin vuoks sillon ku iha pikkupentuna opetelttiin kaikenlaissii asjoita elämänevväiks. Hyvin mäni linjurireissu, vaikka vähä meinas välillä jänskättee. Namuilla mieli kuitennii rauhottu hyvästi ja ihhailijankkii sain mänömatkalla.


Kyllähä tuo käypi vähä ramasemmaan kaupunnilla hunttoominen
ja vanahusten virkistäminen. Jos sitä huomena sitte mehttään piäsis.

Kyllä. se äipän päikkärikaverina oleminennii käypi työstä.
Miepä otannii päikkärien perräiset, jotta jakssaa uamulla
ajoissa nousta riekkummaan.
Äippä tuli eilissäiltana töistä kottiin vasta iltaruuan aikkoihin. Oli kuulema ollu pikkujoulussa työkaverisa kansa kahtomassa sitä uutta tuntematonta. Äippä haikailloo nykysin aika ussein niitä meijjän lenkkimaastoja entisessä kotona. Sitä elävvee kuvvoo kahtoissa sillä oli koko ajan ollu tunne jotta maisemat ja maastot on jotennii tuttuja. Yhen paikan se tunnisti varmasti Kolilla olevaks ku on itekkii siitä kuvia ottanu. Sittehä se seleviskkii, jotta sitä vilimiä oli kuvattu Kolilla ja Kontiolahessa eli ei ihme, jotta tutulta tuntu metät ja maisemat.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Metsäretki

(Tuure tarinoi): Tervevuan pitkästä aikoo. Meillä on ollu koko syksyn nii hirmeesti kaikenlaista - tai isäntäväillä on ollu, jotta ei oo keretty plokkiikkaa pittee. Jospa myö nytte sitte yritettäs tormisttautuu ja kerttoo kuulumisia vähä useimmi.



Isäntäväki on opetellu tulen kanssa lämmittämistä.
Minnuu on välillä vähä jänskättännä, mitenkähä
siinä oikkein käypi. Kyllä ne nyt alakkaa jo vähä osata.



Joko pittää lisätä puita pessään?
Mie voin auttoo.
Lenkit on ollut tiälä huonompia ku entisellä pesällä. Ei oo piässy mehttään, eikä varsinkkaa vappaana oo suana viilettee. Eilissäpäivänä ku kerrannii isäntäväki oli valosan aikkaan normmaalisesti kotona nii lähettiin koko porukka, paitsi Oskari, kahtelemmaan uusia huudeja vähä etemppee.

Nyt pitäs sitte piättee mihinkä suunttaan lähettään.

Aijjaa, niimpätietennii... ensin otettaan kuva,
missä näkkyy Puijjo.

Eikö myö jo voitas lähttee sinne mehttään?

Tiälä  metässä on kuitennii vähä erilaista ku entisen pesän huudeilla,
vaikka tiällähhii näkkyy puilta jiäneen parta ajamatta.

Kah, outo valoilimiökkii näyttäyty pitkästä aikoo.
Olipa hyvä ku kerittiin sekkii ihme nähä.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Pihalla

(Oskari tilittää): Kerrannii äippä piti luppauksesa ja mie piäsin ulos tutkimmaan tätä uutta revviirrii. Nuapurin kissa hiippailloo meijjän pihalla ja mie en oo piässy ees tarkastammaan jäläkiä. Miummielestä lievvee törkkeempi laiminlyönti on se.


Jos ei oo aikasemmin tullu mainituks nii
myö asuttaan muumitalossa.


No, lopultahhii piäs raitista ilimmoo haistelemmaan.

Mikähä rehu se tämähhii liennnöö.
Pittää maistella varmmuuven vuoks.

Mikäs se sielä. Miun huudeilla mopopojat että kyllä pörise.
NIH!

Äippä virnuili, jotta siinä on meijjän lehmät laitumella.
Vai oliko ne köyhän talon porssaat peräkkäin.

Minnuu ei nyt siun hommeiset mansikat kiinnosta.
Miula on nyt tärkkeemppeekkii tekemistä
niinku esmerkiks tielläkulukijoitten vahtoomista.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Uusi pesä

(Tuure tarinoi): Meillä on viime aikoina ollunna niin kiire, jotta ei oo ehitty tänne plokkiinkkaa kuulumissii kerttoilla. Ja toiseksseen meillä ei ollu vähhään aikkaan kunnon nettiyhtteyttäkkää. Myö ku ollaan nyt koko lauma tiälä kalakukkopaikassa eli Kuopijjossa. Iha hyvin ollaan jo tänne kottiuvuttu.

Ens alakkuun minnuu meinas vähä jänskättää
ku kauhheesti touhuttiin ja melskattii.
Onneks Leksa oli lähtennä mukkaan turvakaveriks.


Äippä! Mie oon jo purkanna meijjän kassin.
Myö laitellaan sitte ajan kansa Oskun kansa lelut omille
paikoillee ympäri olkkarrii.

Joojoo, mää vuan töihin siitä. Kyllä myö isännän kansa
tiälä hyvästi pärjättään. 

Aika paljo vettä on tiälä meijjän uuven pesän huudeilla, 

Ja on tiälä mehtteekkii.

Sitte myö löyvettiin miulle kunnon pelikenttä
missä on mukava pellautua vripsiin kansa.

Ja on se mukava, jotta äippähhii on meijjän kansa nyt
samassa pesässä. Että ollaan niinku normmaalisesti.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Akkujen latausviikko

(Tuure tarinoi): Niinku eellä olevasta postaukksesta suatto piätellä nii myö olttiin äipän kansa viikon verran mökillä. Äippä sano, jotta se oli kesän akkujen lattausviikko ku kesäloma tuli piettyyn mualiskuussa. Mie olinnii jo edellisen viikon lattautumassa miun kavereitten mökillä, joka on sielä samoilla huudeilla.

Äippä tuumi, jotta ne mökin huudit alakkaa olla näköjjään miule aika tuttuja ku oon ollut nuapurissa hoijjossa usseinkkii. Ensmäisenä viikonloppuna nimittäin mie kyllästyin äipän laiskkaan vripssiin nakkelluun ja lähin nuapurriin ehtimmään vihmerämppee pelikaverrii. Ja mie ku en ylleesä lähe pihasta minnekkää. Ku äippä älys, jotta mie en oo ennee pihassa pyörimässä, se laitto isännän nuapurriin minnuu kyselemmään. Eikä männy pitkkään ku äippä huomas, jotta venettä souvettaan nuapurista päin meijjän rantaan. Minnuu tuotiin venekyyvillä kottiin ja vripsiikkii oli mukana. Kamera ei ollu sillä kertoo lähettyvillä, joten miun kommeeta kottiinpalluuta ei oo ikkuistettu.

ÄIPPÄ! Otto ei leiki miun kansa vrispiillä. Sano sille!

Kapfo äippä, kielihhii rentona.

Ollaan kato iha tseen ja silleen.

Vripsii miulla oli aina mukana ja se näkkyy melekkein joka kuvassakkii.

Loppuviikosta mie kuitennii halusin vaihtelluu ja kävin
saunapuupinosta hakemassa vähä pureskeltavvaa.

Vripsiin mie laitoin parkkiin äipän tuolin alle,
ettei Otto sitä varasta.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Karvainen vuokraisäntä

(Tuure tarinoi): Myö olttiin äipän kansa tuas mökkilomalla Polovijärvellä. Niinku viime kesänäkkii. Siellä meillä oli kaverina talon karvanen vuokraisäntä eli Otto. Viime kesänähä myö Oton kansa tavattiin ensmäisen kerran ja meistä tuli oikkein hyviä kavereita ja kaveruus jatku tänähhii kesänä.





Vai vuokranmaksun aika. Mitähä kaupuntilaispöperöitä
työ nyt yritättä miulle syöttee?

Mjoo, kivipiira oli kyllä hyvvee. Mie katon osan vuokrasta
kuitatuks. Mut kalloo pitäs vielä suaha.

Tiälä miun mökillä on sitte aika tarkat siännöt.

KUULITTAKO!

Ensinnäkkii - miun aurinkokylypyjä ei sitte kuvata.

Ja miulla on oikkeus kyylätä teitä ja teijjän tekemissii vaikka puskasta.

Tää on MIUN kynsistutio.

Sitte kuunteletta tarkasti mitä miulla on aina asjjaa.
Ja miullaha sitä asjjaa on koko ajan ja kovasti.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta!

(Tuure tarinoi): Äippä löys josttain liikkuvvoo kuvvoo miun ensmäisestä juhannuksesta. Suattaa olla, jotta viteo ei näy kunnolla tai ollenkkaan ku äipän nää vilimitaijjot on aika puutteelliset.





Tässä ois sitte vähä tuoreempoo kuvvoo, jossa mie oon jo isona poikana. Veessä on eelleen aika mukava pyllerehtiä.



Oikkein mukavata juhannusta kaikille kamuille
kotiväkineen toivottaavat Tassuveljet!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Hyvin epäilyttävää

(Tuure tarinoi): Meillä tapahttuu nykysin viikonloppusin iha omituisia asjoita. Ja viikollakkii ihme porukkoo tulloo ja männöö.

Osku! Minnuu vähä jännittää ku tiälä nykysi ei ennee eletä
niiku normmaalisesti. Pitäskö olla huolissaan?

Mie voin kuuventoista vuuven kokemuksella sannoo, jotta
nyt ollaan ehkes vaihtamassa pesäpaikkoo. Mie oon tehny
sen jo monta kertoo ja kyllä siitä selevittään. Mie pijän
sinnuu vaikka tassusta, jos sinnuu tuppovvaa liikoo jänskättämmään.

Tämän aamun epäilyttävä äksöni: kirjahyllyn tyhjennys.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Reissukissa

(Oskari tilittää): Mie oon reissussa. Äipän kansa tiälä toisessa pesässä. Ihan kivvaa tiälä on. Kait. Ainahhii suapi ainnoona elukkana kaiken äipän huomion. Ja herkkuruokkoo eli kallaa.

Hyvä ku tiälä pesälläkkii on sauna. Ensalakkuun
mie muutannii tänne.

Kyllä mie kuitennii käyn lipasemassa nuo kalat tuulensuojjaan.
Ja sitten mään takasin saunnaan.

Huomioi nyt kissoos ku kerran mukanas tänne ruahasit.

Tiälä pöyvvän allahhii on aika mukava. Mie taijjaan muuttookkii tänne.