maanantai 17. huhtikuuta 2017

Omituisia aikoja

(Tuure tarinoi): Meillä on ollunna viime aikoina niin omituista mennoo jotta ei oo ennättännä paljo kuulumisiakkaa kertommaa. Kaikki alako siitä ku äippä jäi mualiskuussa kesälomalle.



Ompa kiva ku jäit jo nyt kesälomalle.
Nyt on aikkoo juoksennella metässä päivällähhii.

Sitte ne karkas isännän kansa jonnehhii Pudapesttiin.
Ilimeisesti leikkimmään toisten koirriin kansa.
Minnuu se ei kyllä haitanna ku mie sain olla Polovijärvellä
miun hyvien kamujen kansa.  Nii ja Osku oli paratiisissaan
jotenka ei sitäkkää haitanna. 

Sitte elämä män vielä omituisemmaks. Äippä kassaili
tavaroita ja pähkkäili mitähä mie vielä tarvviisin
ja mitähä sinne soppii. Myö ei ymmärretty mittää.
Oli kuitennii kiva ku äippä oli kotona meijjän kansa.

Sitte mie lähin  yheks viikonlopuks Satu-tätin ja Jarkon kansa mökille. Sillä välin ne kassaillut tavarat olivat hävinneet - ja äippä kansa. Tuli se sitte aika monen päivän piästä kuitennii kottiin ja puhu isännälle jottain ensimmäisestä työviikosta.

Sitte myö lähettiin sunnuntaina koko porukka - paitsi Oskari - autolla jonnehhii. Mänttiin yhtteen talloon, jossa oli monta asunttoo piällekkäin. Äippä invormoi, jotta tiälä myö sitte viikot asustellaan. Jotta tää on nyt sitte meijjän toinen koti.

Elä unta niä, mie tuumasin. Miehä en yksinnää semmossee piällekkäisasunnttoon jiä. Eihä sielä oo miun ommaa huonettakkaa eikä kaikkia ommii kamppeita. Kaiken lisäksi miun se kevennysleikkauksen huava tuli kippeeks ku sinne oli jiänä nahan alle jottain sulamatta. Liäkkeeks antipojjoottii ja kaulakoru. Muutaman päivän mie jouvvuin pakosta yksinnää olemmaa ku äippä oli töissä. Ja sen kyllä kuulivat kaikki kuulolla olijat sielä piällekkäisasunnoissa. Äippä ei tuntuna olevan kovin hyvällä piällä. Kuulu jupisevan itseksseen, jotta nyt on liijjan monta muuttujjoo tässä hetkessä.

Joo, on hyvät maisemat ku Puijjohhii näkkyy.
Mut emmie nyt oikkein tiijä....

Voitasko myö lähttee jo kottiin?
Sielä ois kaikki tavarattii oikkeilla paikoillaan
ja omat tutut haisuuttii.

Tänks, äippä! Kokkeillaan sitä piällekkäisasumista
sitte joku toinen kerta. Kuha mie oon tuas riimakunnossa.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kevyesti kohti kevättä

(Tuure tarinoi): Äippä pittää koko mualiskuun kesälommaa ja se uhos, jotta lomalla lähtöö mökistä tavarroo ja paljo. Miulla ei kuitenkkaa käyny pienessä mielessäkkää, jotta se koskis myös minnuu.

Päivä alako männä pielleen jo heti uamusta ku isäntä unohti antoo miulle uamupalan. Onneks Oskari toi miulle omasta kupisttaan kalakuution, jonka äkkiä horasin tuulensuojjaan. Tänks, kaveri!


Tuure: Minnekkä myö nyt ollaan mänössä?
Kulhoon? Onttollaan?
Äippä: Eekäku, nyt lähettään sinne, missee
on se kiva Mika-setä, josta sie tykkeet.

No, ei nukuta yhttään. Vastaha myö herättiin. Se Mika-setä
on kyllä kiva. Se tuas pyys minnuu jiämmään tänne maskotiks.

Vähähä tuo ramassoo. Voisin mie pienet
tirsat tässä joutessani ottoo.
 Kaksi tuntia myöhemmin kulkusia keveämpänä....

Äippä: Tuuureee, lähettäskö myö jo kottiin?

Mitäph? Mikä mua mikä planneetta?
Kottiinko - voin lähttee ku tassut löyttyy alle.

Ollaanfo myö jo kotona? 

Mää sie ilikiö-äippä muualle. Myö ollaan nyt Oskun
kansa tässä iha keskennää.

Joojoo, on hieno puku. Ja en hoijja ite huavvoo - paitsi sillon
ku et oo näkemässä.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivää

(Tuure tarinoi): Tänä uamuna miut yllätettiin tottaalisesti ku äippä ja isäntä jäivättii nuljuilemmaan kotinurkkiin. Mittään ei ollu etukätteen puhetta. Isäntä kyllä sitte lähti repun kansa jonnekkii. Yökunttiin kerto mäneväsä jonnehhii, missä syyvvään mustoo makkarroo. Äippä tuas kerto, että sillä alako nyt kesäloma. Keskellä talavvee!

Isäntä kerkis ennen lähtöösä käyvä postilootalla. Sielä on postii miulle. Ystävänpäiväkortti miun hyvältä kamulta Iivarilta!

Kamunpäiväkortti Iivarilta! Voi mahotonta...

Mitenkä se Iivari lie löytänynnäkkii meijjän kuvan.
Siinä ollaan iha selevästi mie, Osku ja Tyyne.
Tuota neljättä en kyllä tunne.

HYVVEE YSTÄVÄNPÄIVEE KAIKILLE KAMUILLE
MEILTÄ KAIKILTA!!!!

torstai 26. tammikuuta 2017

lauantai 21. tammikuuta 2017

Ketun häntä kainalossa

(Tuure tarinoi): Eilen piettiin äipän kanssa etäpäivvää. Enimmäkseen oli aika mittäänsanomatonta ku äippä vuan luki paperiloita ja tuijotti konettaan ja mie köllöttelin niinku normaalisestikkii. Mut leikittiin myö piilostakkii; äippä mäni piilloon ja huus sitte että "EHTIMMÄÄN". Isäntä eppäili, jotta se ei kyllä tainna mittää työntekkoo olla. Äippä siihe vuan tuumas, jotta se oli päivän työhyvinvointiossuus ja Tuure kyllä teki töitä iha sata lasissa.

Ossoon mie kuitennii leikkii iha omia keksimiäki leikkijä. Niinku esmerkiks näin:

Ensiks survottaan lelu (iha vahingossa) tuolliin.
Sitte kiskottaan ja reuhottaan sitä sieltä pois.

Äippä: Ei oo ketulla ennee häntee. Mitäs nyt?
Tuure: Nyt voijjaan esmerkiks olla ketunhäntä
kainalossa. Suat lainata sen vaikka töihin. Heh!