sunnuntai 30. elokuuta 2015

Infotilaisuus

Tuure & Oskari: Äippä piti meille tännään tiijotustillaisuuven. Se viestitti, jotta illankyhnyssä Tyyne käyvvään viikoks ommaan kottiin olemmaan ku mummi lähttöö Luostolle lustinpittoon.

Mittee se äippä nyt tuas hölissöö? Tyynen nimen se tais sannoo.

Osku vähä män vakavaks ku kuuli, jotta se onnii Tyyne joka on meille tulossa. Äippä siinä sitte lohuttelemmaan, jotta Oskari piässööki lomalle - tällä kertoo Tiina-tätin palavelujen parriin. Äippä eppäilli, jotta mukava viikko suattaa Oskulle tulla ku suapi palavelijattaren yksisttään ommaan käyttöösä. Ohjelmassa on kuulema ainahhii köllöttellyy ja leikkimistä. Ja pihallahhii suatettaan käyvä.

Sitte asjasta viijentteen... käykeepä kahtomassa miten mukavannäkösijä miun siskonlapsista Sisusta ja Nukasta on tullu. Meijän sukkuun näyttäävät tulleen ku ovat samalaissii koipeliineja ku mie, Kusti ja Nuurakkii.

lauantai 29. elokuuta 2015

Iivarin huaste

(Tuure tarinoi): Miun pittää nyt ihan ensmäiseks pahotella tätä pitkäks venähtänyttä plokihilijasuutta. Kunnollista sihteerityövoimoo on nykysin näköjään hankala suaha. Laiskanpulskkeita tuppoovat olemmaan.

Iivari heitti meille huastteen, johon myö nyt äipän kansa yritettään vastata.

Miksi juuri islanninlammaskoira?
Tuure: Noku miun iskä Funi ja äiti Rún on islanninlammaskoirii. Nii, ja miun siskolikka Nuura ja velipoika Kustihhii ovat.
Äippä: Ihanalle monirotuiselle Siirille piti löytää seuraaja. Epäilin, ettei toista kympin sekoitusta kohdalle sattuisi. Aloin siis miettiä rotua, jossa olisi niitä piirteitä, joita Siirissä eniten arvostimme. Islanninlammaskoira rotuna kuin myös ihana kasvattaja löytyi sattumien summana. (Kiitos Hanna!)

Kuvitellaan tilanne, jossa sinun ulee päättää kohde 50.000 euron lahjoituksesta. Minkä kohteen valitset?
Tuure: Kyllä mie voisin antoo ne rahat johonnii elläinkottiin, jotta sielä voitassiin auttoo paremmi semmossii elläimmii, joilla ei oo vielä ommaa kottii.
Äippä: Komppaan Tuurea.

Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
Tuure: Semmonen koirriin harrastus ku vlaipool vois olla kiva kokkeilla. Mie ku tykkeen sitä vripsiitäkkii ottoo kiinni. Isännän kansa voisin männä reenoommaan.
Äippä: Kaverikoira-harrastuksesta edelleen haaveilen...

Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa?
Tuure: Tää män nyt ohi.
Äippä: Voi olla, että kissojenkin touhuista riittäisi kerrottavaa.

Kuluvan kesän kohokohta?
Tuure: Kaikki koirakaverit, joita mie oon kesän aikana tavanna. Etennii tyttöin kansa on ollu kiva pellautua.
Äippä: Iivaria perheineen oli mukava tavata.

Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
Tuure: Jos mie oisin aikannaan suana piättee nii  "Odota" ja "Ei ota" käskemissii ei ois tarvinna opetella ollenkkaa.
Äippä: Ehkä "Vilkuta". Sitä Tuure kuitenkin eniten tarjoaa vähän joka tilanteeseen.

Millainen on koirasi normaali päivä?
Tuure: Ai porttipäivä vai? Uamulla myö isännän kansa herättään aika aikasseen. Sitte mie syön uamuruuvan. Äipän herräämiskello ku soipi nii mie käyn varmistamassa, jotta äippä oikkeesti herevvää. Sit mie käyn uamulenkillä, ylleesä isännän kansa. Muutama rusakko pitää huuvon kansa ylleesä ajalttoo matkoihisa. Isäntäväin liikehinnästä mie piättelen, millon miun on aika siirtyvä ommaan huonneesseen. Sitte laitettaan portti kiinni ja sanottaan "Isäntäväki lähtöö asjoille. Tuure odottaa". Päivän mie sitte köllöttelen, kahtelen välillä ikkunasta ja oottelen ku isäntäväki alakkaa iltapäivällä kottiutuva. Sitte päivälenkki ja jottain sihnehtimistä ennen iltalenkkivä, joka on se päivän pisin lenkki joko tavislenkkinä katuja pitkin tai mehtälenkkinä Kulhossa tai Onttolassa (sinne myö männään autolla). Yheksän aikkaan meillä on iltaruoka. Jos syön kupin tyhjäks, suan hammasharjan (harvoin jiäpi suamata). Ruuvan jäläkkeen mie vien lelun äipälle ja myö vähä aikkoo leikittään. Sitte mie alan jo pikkuhilijoo laskeutuva yöpuulle. Nukkummaan mie en kuitenkkaan voi männä ennen ku äippäkkii männöö. Hampiharjan surinan loppuminen vessassa on miulle merkkinä, jotta nyt voipi alakkoo kammeta omalle paikalle yöunille.
Äippä: Siinäpä se tuli aika tyhjentävästi kerrottua.

Paras muisto koirasi kanssa?
Äippä: Tää on kyllä paha. Hyviä muistoja on niin paljon, ettei niistä voi parasta sanoa.

Elämäsi koira? Kuka, miksi?
Äippä: Tähän mennessä Siiri on ollut elämäni koira. Luonne, ulkonäkö - ihan kaikki - kympin luokkaa.  Tuure on kuitenkin hyvää vauhtia kasvamassa toiseksi elämäni koiraksi.

Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Tuure: Miusta reissut Satu-tätin ja Jarkon kansa on olleet kivoja.
Äippä: Tuuren pentuaikoihin. Nykyisellä viisaudella osaisin tehdä muutaman jutun toisin.

Kallein ell reissunne?
Äippä: Tuuren kanssa ei hirveästi ole tarvinnut ell:llä käydä. Ensimmäinen eturauhaskäynti verikokeineen ja hormoonipiikkeineen taitaa olla tähän mennessä kaillein




Hyvvee syksyä alakuva kaikille!
Ne aarinkolasit on eelleen kaupassa.
Ens viikolla meillä onnii vähä laumassa  henkilömuutoksiva, mutta kerrottaan niistä sitte vähä myöhemmin lissee.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Loman loppukiri

(Tuure tarinoi): Äippä invormoi minnuu, jotta lomat on sitte lusittu tältä kesältä. Muanantaina alakkaa karu arki - ja kesäset kelit.

Viimesellä lomaviikolla myö otettiin loppukiri lomanvietossa. Käyttiin äipän kanssa moikkoomassa Hessee Tohmajärvellä. Siitä reissusta tuli vähä ripitystä ku en osanna käättääntyä. Mäni hermot ja jouvvuin häkkiin viillyttelemmään tuntteita. Ennen kottiin lähttöö kuitennii sovittiin Hesen kansa, jotta ollaan kavereita.

Uimistelemmaankin oon piässy ussemmannii kerran ku kelittii on vähä lämmennä. Mie oon käynä uimassa Kuoringalla ja Häikänniemessä. Kulhon lammilla mie oon vuan läiskytelly.

Ai, työ tulitta tuas.

Kahtokkee nyt, ossoon mie olla rauhassa paikallaannii.

Oot sie, Hese, vähä lihona? Näytät isommalta ku viimeks.

Antteeks nyt vuan, mie olin hölömö. Ollaanko kavereita?

Kulhossa kokkeilin josko tänä kesänä lumppeenlehti
tulis läiskyttämällä ranttaan. Ei tullu. Ehkä ens kesänä sitte.

Tää on miun tapa kulettaa keppii.
Isäntäväki yrittää neuvvoo, jotta ois helepompikkii
tapa esim. ottoo keskeltä kiinni. Ei oo, tää on ihan hyvä näinnii.

Kjiäh, kjiäh, tää ois nyt niiku semmonen ovela kettu.


Kesä on kyllä aikas mukavoo aikoo!
Ja on sitä vielä jälellähhii.


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Iivaril kyläs

(Tuure tarinoi): Viikonloppuna myö lähettiin lopultahhii Iivarin luona käymmään. Ensin myö kylläkkii ajettiin Kuopijon mummollaan ja olttiin sielä yötä. Uamulla sitte lähettiin kohti Iivarin kottii. Par pyssäystä matkalla kuitennii tehttiin. Ensmäiseks mänttiin lemmikkiruokatehttaan tehttaanmyymällään. Sinne ois ollunna elläimetkii tervetulleita, mutta äippä komens meijät isännän kansa mänemmään kävelylle ja ite ryykäs sitte ostoksille. Kaikenlaista herkkuvaha sillä oli tuomisina. Oskarille ja Tyynellehhii oli viemisijä ku sitte viime käynnin kauppaan oli tullunna myynttiin myös kissoille tarkotettuja herkkuja. Iivarille mie käskin äipän ostammaan luun ku oli kerran lauvantai ja sillä on tapana syyvä sillon lauvantailuu.

Meijän rehvit Iivarin kansa ei männy iha niiku römsöössä vuan tästä ensmäisestä tappaamisesta tuli ikkäänku semmonen harjottelukerta. Seurraavalla kerrallaha myö ollaan jo vanahoja tuttuja eikä tarvvii kummankkaa nii paljo jännittee. Mukava oli kyllä Iivarilla kylässä käyvä ja tullaan kyllä toistekkii jos kututtaan. Ja kyllä meillehhii voipi tulla kylättelemmään.

Kuviahhii tietennii otettiin, plokikamujen tappaamisesta ku oli kysseessä. Kuvatekstilöissä äippä pisti sanat Iivarin suuhu, joten murre ei varmmaankkaa osu iha kohilleen, asia kuitennii ehkes tulloo seleväks



Työ voisija pikkuhilijoo ruveta aukasemmaan
sitä kauppoo. Meillä on kiire Iivarin luo.

Äet, äet! Hällyytys, hällyytys!
Meijjän pihhaan tuli tuas se iso ja punanen nuapurin koera.
Aika vuaralliselta näättää. Alakkaa kuitennii tuas rähjätä.

Mie nyt sitte tulin, niiku sovittiin.
Emmie oo yhttään vuarallinen, innokas
kyllähhii tutustummaan - ainahhii siun peräpiähän.

Siekö se oot sitte se Tuure?
Emmie kyllä ois arvannu,  jotta sie oot noin kaaheen iso
 - ainakkiin minnuun verrattuna.

Sielä se vieras velehhuu miun pihamualla.
Löyttääköhä se nyt omin päin ne lymypaikat,
mitkä mie suunnittelin sille esitteleväni.

Miepä piäsinnii Iivarin äetin sylliin
- monta kertoo vielä. Äippäkkii kyllä tunnusti
hypitelleesä Iivarrii sylissään ku mie en ollu näkemässä.
Ihana muka oli ollunna ja pussailleetkkii olivat. 

Pöytä oli niin korreena ja tarjjoillut hyvvii että.
Melekkein hävetä sai ku isäntäväki nii monta kerttoo
 sitä mansikkakakkuuhhii santsas. Söivät miunnii
eestä ku minnuu sevverran jänskätti ettei tarjoilut maistunna.

Piästä jo, äet! Kyllä minä jo ossoon olla
murisemata. Vaan jos tassun pistää selekään
nii sitten kyllä tulloo sanomista. 

Äippä ja Iivarin äet vuan huastelivat ja huastelivat.
Väkisin alako siinä silimä luppasta. Iivarikkii tuntu
tyytynneen kohtalloosa kammarissa lauvantailuusa kansa.

Matkoilla on välillä mukava käyvä, mutta kyllä
miummielestä kotisohvalla on parasta muata.
Äippä käski sannoo Iivarille ja sen kotiväille kovasti kiitokssii.
Mukava oli huastella ja nähä plokikamuja ihan ilimi elävänä.
Illalla kyllä vähä väsytti ja tääkkii päivä on männynnä vielä
reissoomisen rasituksista toippuissa.