lauantai 31. joulukuuta 2011

perjantai 30. joulukuuta 2011

Hahamaan tarinoita

(Oskari tilittää): Isäntäväki on monta kertoo ennen joulua hävinny isojen laukkujen kansa jonnekkii Hahamaahan. Ensimmäisen reissun jäläkeen tosin Hahamaa oli jonnii aikoo Nyyhnyyh-maa, sillä pari viikkoo isäntäväen kottiutumisen jäläkeen siellä tapahtu jottain ihan hirveetä ja vielä siellä samassa paikassa, mistä isäntäväki oli just kottiin piässy.

Nytkii ne tuas lähti ennen joulua ja jättivät meijät Tuuren kansa hoitajien hotteisiin. Jollain Finnairin siivellä tuntuvat mänevän, sillä Hahamaahan on kuulema pitkä matka. Tässä on se siipi.


Sammaan vanhaan paikkaan mänivät, missä olivat jo muutaman kerran aikasemmin olleet. Tuttu kissa oli tuas töissä hotellissa. Äippä sitä kuulemma aina yrittää jututtoo. Suomee se ei ymmärrä, mutta äipän ontuvalla kissalla olivat kuitennii suaneet muutaman ajatuksen vaihettuun.


Ruokavalio niillä kissoilla on vähän erilainen ku miulla kotona. Tässä tää vetelee jottain kekkosta iltapalaksi. Mie syön ylleesä kitekattia.



Vihaset linnut olivat muuttaneet Hahamaahan

Aikoo tappaakseen isäntäväki oli käynä kahtelemassa kaloja. Montoo kuvvoo äippä ei kuitenkaan ollu kerinnä ottoo, kun jo oli kamera särkynä. Vesitiivis kamera ei ollukaa ennee vesitiivis. Tässä kuitennii äipän ottama kuva jostain pii pii -paikasta.



Tää kuva ei oo äipän ottama vuan jostain netistä otettu. Tämmösen kalan se kuitennii väittää nähneesä usseempaankiin kertaan jossain Similanilla. Oli ollu vähän pelottavakkii, vaikka korreenvärinen olikii.

Liipasinkala eli triggerfish

Mistä lie hotellin siivoojatytöt tienneet, että isäntäväellä on meitä ikävä, kun pyyhkeistä olivat tämmöset viäntänneet.



Siellä hotellilla oli ollu yks päivä hiät. Tässä männöö morsiin jonkun helekutin ison elukan selässä. 

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tassuveljien joulu

Onks nuo kaikki meille?


Mitä ihmettä tiällä on?


Oliks miulle muita paketteja?


Nää lammastossut on ainakin miun? Ai, ei oo vai?


Mistä se pukki ties, että tää on miun herkkua?

Haiseepa tämä paketti hyvälle. Ihan kissanmintulle.

Tää on helppo. Ei pitkään kirsu tuhise, kun on namit tuulensuojassa.


Elä sie pikkurakki puutu tähän. Äippä sano, että nyt on miun vuoro pelata.


Siellähän se nami oli!


torstai 22. joulukuuta 2011

Tiällä ollaan!

(Tuure tarinoi): Kyllä myö tiällä vielä ollaan hengissä ja hyvissä voimissa. Viime aikoina meillä Oskarin kansa on vuan ollut vähä työvoimapulaa sihteerikköosastolla. Meijän vaki sihteeri karkas joku aika sitten isännän kanssa jonnekin  Hahamaahan. Myö jiätiin Oskarin kanssa kotimiehiks. Ei meijän ihan yksinnään kuitenkaan tarvinna olla, sillä meillä kävi kotona ikiomat hoitajat. Kiitokset hyvästä hoijosta Jennalle, Satulle ja Jarkolle sekä mummille! Nii ja nuapurin mukavalle tätille ja setälle, jotka myös meistä huolehtivat hirmu hyvästi.

Hei, Osku, mitä nää on?

Nää on, pikkurakki, sellassii kapineita, että kun nää ilimestyy
näkyville niin isäntäväki häviää.


Miun pittää kuitenkii tunnustoo, että ens alakuun minnuu kyllä huolestutti aika tavalla. Sitten mie kuitennii tajusin, että ei meitä ehkes kuitenkaan oo hylätty. Kyllä ne immeiset tulivat aina takasin, vaikka välillä lähtivätkii jossain käymään. Ja isäntäväkikii osas tulla takasin kottiin, vaikka mie en niitä ollukkaa paimentamassa. Suattaa olla, että myö jatkossakkii voijaan piästee isäntäväki kulun piälle.

Miulla oli oikeestaan isäntäväen poissaollessa aika kivvookii. Mie sain yhtenä viikonloppuna touhuta yhellä mökillä ja käyvä piiiitkillä lenkeillä monta kertoo päivässä. Kyllä minnuu sitten väsyttikkii, kun lopulta mäntiin sisälle. Kaiken lisäks myö opeteltiin miun uuven personal reinerin kansa temppuja, joita oli mukava sitten isäntäväelle esitellä.

Satu-täti piäs yllättämmään kamerasa kansa