Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuure tarinoi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuure tarinoi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Kevättä kohti

(Tuure tarinoi): Männä viikko oli oikkein luksutusviikko, sano äippä. Piästiin monena päivänä mehtään auringon paisteessa, vaikka työviikko olihii. Kyllä se kevät tulloo ku päivät pitenöö.


Eiköhä myö jo jouvettas tuonne mehttään juoksentelemmaan.
Eipä oo ollu lammella paljo liikennettä...

... mutta nyt on. TIÄLTÄ TULLAAN!

ÄIPPÄ! Kafo mitä mie löyfin.

Kyllä en oo mittää keppiä jyrsinä. Omias niät.

Kato vaikka , ei oo suussa mittää. Ennee.



sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Ihana Alice

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä mie tapasin pitkästä aikoo miun likkakaverin. Myö käyttiin yhdessä Alicen ja Venni-mummon kansa juoksentelemassa metässä. Arvatkeepa oliko kivvaa?


Minnekkä? Mehtäänkö?
Nonnii, nyt se äippä alako heilummaan kameran kansa.
Vähimmällä seleviät ku katot vähä aikoo sitä ja ehkä vähä virnistelet.




Tai voit sie olla tuolleennii.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Hei hei vanha vuosi

(Tuure tarinoi): Tuas on yks vuos takana ja uus alakamassa. Myö muistelttiin männä vuotta äipän kansa ja kaikenlaistaha sitä kerkis tapahtua.

Tammikuussa oli lunta tuas ihan omiks tarppeiks.

Helmikuussa Tyyne tälläyty korreesseen kaulanauhhaan.
Oiskkoon sillä ollu kamunpäivä mielessä.






Maaliskuun hangilla oli mukava hilipetellä.




Huhtikuussa mie täytin 8 vuotta.

Kuule, Tuure, se taittaa haista kevät. Vai mittee oot mieltä?

Toukokuussa Osku piäs paariin 18-vuotissynttäreitten kunniaks.

Kesäkuussa mie alottelin uintikautta. Vähä oli viliposta vielä
vesi Kallaveessä.

Heinäkuussa olttiin lomalla.
Jokkainen  rentoutu valihtemallaan tavalla.
.



Lomalla sattu myös vuuvven merkkitappaus:
Oskari toi ylyppeenä näytille elämäsä
ensmäisen oikkeen saalliin.

Elokuussa käyttiin moikkoomassa Iivarrii ja Äetttii.
Siinä huushollissa on aina yhtä mukava käyvvä.

Syyskuussa äippä piti meille inffotillaisuuven.
Se sano, jotta myö lähettään tuas isolla autolla...

...mikä  tarkotti sitä, että mie jouvvuin järjestämmään
miun lelkut uuvessa pesässä.


Mie taas huuvatin äippää riekkumalla
kaikissa mielenkiintosissa paikoissa niinku esmerkiks
piä alaspäin tässä kaitteella. Miusta on kivvaa kun
uutta ja jännää - ainahhii välillä.

Mie tajusin, jotta myöhän ollaannii kotona, kun alettiin
käyvvä lenkillä tutuissa haisuissa ja maisemissa.
Äippä näytti aika tyytyväiseltä, vaikka välillä järkyttykkii
ku tutuilla paikoilla mehtee oli pistetty matalaks iha urakalla.
Marraskuussa alako olla jo talaven tuntu, kun lampi
oli ottanna lumppeenlehet vangiks. Mie yritin niitä vappauttaa.
Joulupukki toi miulle uuvven kaverin - Emäsian.
Nii ja on miulla toinennii kaveri - likkakaveri. Sen
nimi on Alice. Kaverikuvvaa meistä ei vielä oo, mutta eiköhän
papparatsi-äippä kohta semmosen nappoo.
Joten stei tuund tänäkkii vuonna.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Viimeinen lomapäivä

(Tuure tarinoi): Männä pyhänä oli kuulema viimenen lomapäivä tältä kesältä ja muanantaina sitte alako karu arki. Äippä oli luvanna, jotta lomalla käyvvään miun hyvän kamun, Iivarin luona. Miulla alako jo hätä tulla ku viikot vuan mäni iteeestään eikä minnekkään lähetty. Tai käyttiin myö äipän kansa muutama päivä olemassa mökillä Polovijärvellä. Viimesenä lomapäivänä sitte lopultahhii pakkauvuttiin Hoppa Hopiaan ja ajelttiin sinne Iivarin luo.


Jaaha, koipeliini on käyny tuas ruikkimassa meijjän puskkiin.
Sese kyllä joka paikkaan kerkijjää.

Tuuren äippä! Kato minnuu - tiälä Iivari. Tiälä allaalla

Äet, väitätkö ihan toillaan, jotta tällä nuamalla pystyy
muka ärhentelemmään kamulle?

Tuommosista perusteettomista syytöksistä vois vaikka
loukkaantua. Ja sitä paitsi se oli vahinko.

Iivari, suanko mie lainata tätä siun luuta?

Misteepä oot tään hankkinna?

On nimittäin niin makkee luu, jotta en oo pitkilleen 
tämmöstä jälttäny.

Nyt ei kyllä pallopelitkään kiinnosta, vaikka pallopoika oonnii.
Olipahan vuan mukava käyvä Iivarin luona. Kaverikuvvoo ei tällä kertoo suatu, mutta haitanneeko tuo. Otettaan sitte seurraavalla kerralla. Kiitoksii vuan tuas hirmusen hyvistä tarjoiluista ja mukavasta juttuseurasta. Nii ja siitä luusta, jonka mie taisin vahingossa syyvvä kokonnaan.

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Tuure 8 v

(Tuure tarinoi): Äippä kerto, että mie täytän tännään 8 vuotta. Ja huokkaili perrään, jotta mitenkä se aika oikkein männä humpsahttaa ja vastahan Tuure oli pentunen.


Jaaha, nytkö on sitte se 8-vuotis potretin aika

Tyyne ja mummi olivat värkänneet miulle kortin....

... jonka kuvassa posseerasivat Mila ja
Remppu jomman kumman synttäreillä.
Äippä sano, jotta otappa mallia niistä -
Mila kerkis juhlia 14 synttäriä ja
Remppu 16 synttäriä.

Myö ei nyt oikkeestaan miun uuvven kaverin Repen
kansa jouvvettas siun muistelujas kuuntelemmaan ku
olis vähä muitahhii hommia.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Tuulta ja aurinkoa

(Tuure tarinoi): Tänä pyhänä oli kerrnannii aurinkoista, mutta tietennii tuuli jotta meinas turkki piältä lähttee. Myö lähettiin kuitennii äipän kansa montulle eli Pihkkainmäkkeen.



Mie jäin vahtimmaan talloo. Pittäähä se jonkun
sehhii homma hoitoo.

Äippä, miks sie aina halluut näitä kivvii kuvata?
Miulla ois tässä vähä muitahhii mänöjä.

No, nyt alako jalaka nousemmaan. KATO ÄIPPÄ! Kahella
tassulla tässä männään.

Passikuvaks muuten hyvä, mutta tukka on pahasti.

Aika ovela veto, äippä. Meinas männä kasvisruuvvan
puolelle tää välipala.

Tässä on tainna puput temmelttee. Ainahhii siltä
vähä haiskahttaa.

Oiskohan niitä vielä huudeilla, jotta piäsis kunnolla
juoksemmaan ja huuvattammaan äippää.

Tuuloo nii, jotta turkki meinovvaa piältä lähttee....

.... ja aurinkokkii paisttaa jotta silimmiin koskoo.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Posetuksia pyhäpäivän ratoksi

(Tuure tarinoi): Männäviikkoo eellisellä viikolla isäntäväki oli vappailla. Se tarkotti miulle ja Oskulle normmaalisesta erilaista ja kivvaa viikkoo. Ensin tuli entisen pesän nuapuri Masa-setä meitä hoitammaan ja viikonloppuna mie olin kavereitten kansa mökillä Polovijärvellä ja Oskulla kävi kotona oma palavelijatar.

Tänä viikonloppunakkii oli vaihtelluu - ainahhii säihen puolesta. Eilissäpäivänä tuli lunta vaakasuorassa. Tännään paisto sitte aurinko ja sehän tarkotti sitä, jotta myö lähettiin pitkästä aikkoo montulle juoksentelemmaan.



Vieläkö pittää pitkkään posettoo?
Juoksujalakkoo jo kutkuttaa.

Ja en muufen ota fvripsiitä pois suufta vaikka miten
mänifs kuvaelmafs ja tutkielmafs pilalle.

Tiällähä tuulookkii nii jotta korvat piästä lähtöö

Yritä nyt jo piättee mitenkä päin miun tässä pittää olla.
Meillä jäi isännän kansa vripsiin heitto kesken.