keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syksy saa

(Tuure tarinoi): Miulla oli eilen kuulema merkkipäivä. Mie täytin viis kuukautta. Oskari onnitteli minnuu uamulla pissimällä miun lelulaatikkoon. Ajatteli varmaan, että isäntäväki antaa miulle sitten lahjaks uusia leluja. Lahjoja ei tullu, mutta mie juhlistin merkkipäivääni nauttimalla aamiaiseksi kissan kakkaa Oskarin hiekkalaatikosta. Äippä tuntu nousseen viärällä jalalla sängystä, sillä se murahteli jo heti uamusta.

Meilläpä kävi viime viikonloppuna vieraita. Ne oli isäntäväen kavereita, jotka oli kututtu kuus vuotta sitten syömään jottain Hahamaan herkkuja. Ja nyt jo tulivat! Niillä oli mukana kaks lajitoveriaki, joihen nimet oli Leevi ja Lyyli. Ne oli jottain piisonikoiria, minnuu pienempiä ja pumpulipallon näkösiä. Paitsi Lyyli, joka oli musta. Mutta se olikii havannalainen piisonikoira. Ne olivat Siirin ikätovereita. Leevi ja Siiri olivat kuulema luokkakavereita pentukurssilla. Mie yritin koko illan hövelinä isäntänä mielistellä ja viritellä leikkii, mutta meiän välillä tais olla sukupolovien välinen kuilu. Hyvästi se ilta kuitennii mäni ja ihmisväellä näytti olevan mukavoo.

Mie oon kerinnä käyvä monta kertoo koirapuistossa pitämässä hauskoo kivojen kavereiden kanssa. Monia uusia kavereita oonnii suanu. Pyhänä myö käytiin kuitennii omalla porukalla mehtäretkellä. Myö isännän kanssa partioitiin isommalla polulla sillä välin, kun äippä rymysi korin kansa metässä. Alakuun minnuu vähän meinas käyvä huolettammaan, miten se sielä yksinnään pärjevvää.

Mitä sie sieltä metästä oikein löysit?

Näihin palloihin mie en saanu koskea

Eilen myö käytiin äipän kansa ihan kahestaan Kukkosensaaressa. Mie sain välillä juosta ihan vappaanakkii. Mie tapasin rannalla yhen Anu-koiran, joka oli ihan mahoton uimmaan vaikka oli hirveesti aaltoja. Miun kansa se ei halunnu leikkiä. Anu olikii kuulema kärttynen vanha täti. Äippää näytti vähän naurattavan, en tiijä miks.

Tässä on niitä aaltoja
Tuttujakkii myö tavattiin, sillä koirapuistokaveri Miro hengaili myös rannalla. Loppumatka myö kulettiinkin Miron ja sen kaverin Remun kansa porukassa. Äipälläkkii oli juttukaverii, ettei tarvinnu koko ajan miulle höpistä.

Myökii käytiin Miron kansa uimassa

Äippä vihjaili jottain, että tuleva viikonloppu ja osa ens viikkookkii on jotennii erilainen. Mie en sitä kuitenkaan vielä mieti, sillä mie elän tässä hetkessä.

1 kommentti:

  1. Että Oskari sitten antoi sulle lahjan. On se ystävällinen! :-D

    VastaaPoista