sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Festarirakkautta

(Tuure tarinoi): Tuas on tää aika vuuvesta. Isäntäväki häviää päiväks jonnekkii. Välillä tulloovat kottiin ja sitte tuas hävviiväät. Meijän kaupunnissa on vestarit.


Miekii piäsin perjantai-iltana viilistelemmään vestaritunnelmaa, ku myö käytiin miun koirispuistossa. Se on ihan siinä mölyalueen takana.

Ensin mie olin koiriksessa ihan yksin ja vestarialueella mölisi joku örisijä. Sitten koirikseen tuli kaks likkaa; Manta ja Kara. Enstöikseen Manta pyyhki kuolat äipän lahkeisiin ja sitte se vielä kuato sen tanterreeseen ja kuolas lissee. Äipän vestarilookki oli valamis. Kara oli sievä irlanninterrieri ja sitä kiinnostivat vuan isäntäväellä olevat namut (siis miun namut!). Kara lähtikkii sitten pois.

Sitte mie vasta hokasin, että Manta olihii likka. Vai liekö taustalla laulava Ismo Alanko suanu miut niin lemmenviiliksiin, että mie aloin käyttee Mantaa sekstuaalisesti hyväks lievee törkeemmällä tavalla. Välillä Manta istu, välillä makas, välillä oli selällään ja miulla koko ajan lanne liikku letkeesti. Oli se vestarirakkaus kyllä sen verran kovvoo hommoo, että kielikkii miula roikku nilikoissa ja mie olin yltäpiätä kuolassa ja ravassa. Sitte myö lähettiin kottiin, kun kissat kuulema ootti kotona näläkäkuoleman partaalla.

2 kommenttia:

  1. Oon kans kuullut, että festareilla voi olla hurja meininki - mutta että ihan noin hurja, huh-huh!

    VastaaPoista
  2. Aika rankkoo se vestarihoijon kanssa pelehtiminen kyllä oli. En ois kyllä kolomee päivee jaksanu - puol tuntii vestarimeininkiä riitti miulle.

    VastaaPoista