Lauantaiylläri

(Tuure tarinoi): Tännään miut onnistuttiin yllättämmään jo heti uamusta. Lähettii muka mehtälenkille Kulhoon isäntäväin kansa. Jottai se äippä eeltäkäsin tuntu höpöttävän, jotta sielä sitte pittää käättääntyä asiallisesti ja kohtelliaasti. Perille ku tulttii nii myö pyrähettii jo isännän kansa eeltä  mehttään - äipällä ku tuntu tuas liikkeellelähtö kestävän. Kohta se kuitennii könys perästä ja että kyllä ikinä arvoo... Sillä oli mukana Satu-täti, Jarkko ja kummityttö. Ja tää:

IIK! Mie oon Minni. IIK! Kuka sie oot?

Minni oli tullu hoittoon Satu-tätille. Sitä tuntu ensalakkuun vähä jännittävän ku sen omat immeiset ei ollu mukana ja se oli iha ouvossa paikassakkii. Mie en ollu siitä tietäkseenkkään. Ajattelin, jotta anttaaha likan vähä rauhottuva. Eihä siinä sitte pitkkään männykkää ku...

Puss vuan siullekkii

Minni kuitennii tykkäs viiletellä ommii polokujjaan...

... ja mie keskityin ommiin harrastukssiini

Aika hyvästi sillä jalaka nous, vaikka muavara on nuinkkii matala.

Namiloitahhii se osas pyytee oikkeeoppisesti

Välilä myö leikittiin Seurroo Satu-tättii  -leikkii

Ja posetuskuvvauksiltakkaa ei tietenkkää voitu välttyy.
Psst.. Minni... kamera on tuola päin

Rinnakkain riittävät kaks sekunttii

Sitte se mäni tuas... Tuli kuitennii takas ku kututtii

Satu-täti on meijän kummannii iidoli

 

Mitä sie löysit? Ai niitä sinissii....

Kyllä miekkii niistä tykkeen. Mää sie nyt siitä ommaan puskkaas.

Lenkin eestyissä Minnistä sukkeutu oikkein joukonjohtaja

Vuan kyllä oli mukava alotus viikonlopulle. Minnin kansa myö yritettää vielä rehvailla ku nää sokkorehvit mäni nii hyvästi.  Huomena lähettään kuulema sitte mökile mummin kansa.