sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Kevättä kohti

(Tuure tarinoi): Männä viikko oli oikkein luksutusviikko, sano äippä. Piästiin monena päivänä mehtään auringon paisteessa, vaikka työviikko olihii. Kyllä se kevät tulloo ku päivät pitenöö.


Eiköhä myö jo jouvettas tuonne mehttään juoksentelemmaan.
Eipä oo ollu lammella paljo liikennettä...

... mutta nyt on. TIÄLTÄ TULLAAN!

ÄIPPÄ! Kafo mitä mie löyfin.

Kyllä en oo mittää keppiä jyrsinä. Omias niät.

Kato vaikka , ei oo suussa mittää. Ennee.



4 kommenttia:

  1. Misseepäen sielä teellä nuin paljo tuota hankee on?? Ku nuor emäntä valittelj ettee lunta oo paljoo missää!
    Mukavahan seon ku kevät tulloo, varsinnii ku on aarinkoeset ilimat :) Lumen sulamisesta ee kyllä niinkää välijä. Ja kepukat kuuluu ilimammuuta mehtäreessuihin sanopa nuo äepät mitätahhaan! Vaekka kyllähän ne sannoo...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulhossa myö ylleessä lenkuroijjaan tutuilla huudeilla. Nyt oli metässäkkii mukava männä ku lunta oli, mutta hanki kanto jopa äipännii. Äippä on ruvenna rajottammaan miun keppiharrastusta ku kuulema kakostelen pilikkeitä kulukusta. Kyllä mie silti suan aina jonnii kepakon matkkaan napattua.

      Poista
  2. Et tietenkään keppiä nakertanu, minä todistan! Näkeehän sen viattomasta ilmeestäsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ku on luotettava tojistaja käytettävissä, ettei ihan syyttäsuotta syytellä. Äipän näkemissiin ku ei oo aina luottamista. Niimpähä!

      Poista