Luupilleet

(Tuure tarinoi): Isäntäväillä oli eilissäiltana ruokana ossopukkoo tai jottain. Ja miulla oli luupilleet. Vuan oli muuten hyvvee ku sielä luussa oli se keskimmäinen mössöhhii mukana. Isäntä sai ussemminnii tehä semmosta ruokoo.

Nyt mää matkkaas siitä häiriimästä. Miula on nyt kiire.

Ja miulle ei annettu tuaskkaa mittään. Ikinä ei ruokoo anneta.
Ja Tuurehhii vielä urahti miulle luu suussa ku ohi yritin männä.
Missähä miula oli se kissa-asjamiehen puhelinnumero...

Kesäkauven avajaiset

(Oskari tilittää): Isäntäväki sai lopultakkii rakennettuu Tuure-hijasteen meijän takapihalle. Myö pojat piettiin sitte kesäkauven avajaiset. Mie katoin lasista ku Tuure juoks häntä suorana ainakkii kymmenen kierrosta pihan ympäri. Sitte se ryntäs tontin rajalle kahtommaan, onko nuapurit kotona. Kyllä siitä riemu repes, ku nuapurin setä ilimesty omalle pihalleen. Tuure ei meinanna pyssyy punavalakosessa nahassaan ja heti ois pitänä piästä nuapurriin kylättelemmään.

Tuure ku oli piästännä pahimmat höyryt, piäsin miekkii pihalle. Aika sammoo rattoo kesäkauven avajaiset män miun osalta ku muinahhii vuosina; ensin heinän ahmimista ja sitte oksulle isäntäväin sänkkyyn.

Löysit sie jottai hyvvee?

Löysihän mie, nimittäin heinee. Slurpsista.

Öhömm! Joku vois heittee miulle tän pallon.

Totta turajat, Oskari. Tää multaläjä on vielähhii tässä.
Eivät oo eestynnä sitä siivvoommaan.

Vuan ompa mukava ku kesä tulloo. Ja kärpäset!

Rankka päivä

(Tuure tarinoi): Eilen miulla oli aika outo päivä. Äippä sano, että se oli semmonen kerran elämässä päivä. Iivari kommenttipoksissa jo arvuuttel, jotta oiskoon miula ollu rehvit. Ku oiskii ollu! Sen sijjaan myö mäntiin semmosseen paikkaan, missä oli meleko kummallinen temppurata. Ei ollunna akiliitoa, ei. Se oli semmone rata, missä miun luonnetta kuulema testattiin. Kivvaa sielä oli se, että sielä oli paljo ihmissii ja miun kasvattaja Riittahhii oli sielä Affan kansa. Miula vähä kiirettä piti, että ennätin käyvä kaikkia vasten hyppimässä ja pusuttelemassa.

Äipän varta vasten ostama uus panta ei kelevannukkaa.
Piti lainata vermmeet järjestävältä seuralta.

Tässä äippä juoruvvaa miun asjoista tätille,
jota sanottiin tuomariks.

Sitte mie leikin sen tätin kansa lelulla.
(Kuva: Riitta Lumiluoto)

Mikähä helekutin ukko se tuolta tulloo?

Aijjaa, eihä tää mikkää ukko ollukkaa,
vaikka takki piällä onkkii,
(Kuva: Riitta Lumiluoto)

Mitäs tuola tapahttuu?
(Kuva: Riitta Lumiluoto)

Mikset sie heitä sitä keppii? Mie voisin käyvä sen hakemassa.
Vai uhkkailet sie minnuu ja äippee? Elä kehtoo, kiva oot kumminnii.

Äippä! Männään kottiin, miust tää ei oo ennee kivvaa.
Etkö sie hyväihminen kuule ku meitä ammuttaan.

Temppuraalta mie sain ihan hyvät pistteet (155) ku kaikki muut paitsi tuo ampuminen oli plupsalla. Parraimmat pistteet mie sain luoksepiästävyyvestä. Sen mukkaan mie oon hyväntahtonen, luoksepiästävä ja avoin. Miut kuitenniin miäritelttiin laukasualttiiks ja sen tautta miun testi oli hylätty. Äippä kuitennii sano, jotta elä oo kuule milläsikkää, myö ei mittää tuloksia tarvitakkaa ku ei tykätä näytelmissä käyvä esiintymässä eikä muotovalion tittelivä havitella. Mielenkiintosta tiettoo kuulema suattiin kasvattajalle ja omallekkii väille miun sielunelämästä ja että mualimanparraana koiranpoikana voin eelleen jatkoo elämeeni.

Kottiin ku tulttiin nii mie pyysin äipältä tuas kerran tätä uutta nallee, jonka äippä kanto kottiin jostain kirppupaikasta jo kotvan aikoo sitte. Nyt mie sen sitte sain ja mie heti sille kerroin, mitä miule oli uamupäivällä tapahtuna.

Usotsie,  Puh, jotta tää tarina on tosi?

Usein käynti optikolla auttaa

(Tuure tarinoi): Käyttiin äipän kansa iltalenkillä Kulhossa. Voeveikkone vua oli mukava keli - aarinko paisto ja käkihhii kukahtel. Hyvvii hajujahhii ol esmerkiks yks pupunruato. Sen iärestä tuli kyllä aika äkkiä komento loitommalle etten vuan sua piähäni heittäytyvä kemalleni hankoomaan hyvvii haisuja turkkiin. Huomena on nimittäin aika mielenkiintone päivä, josta kerron ehkes tuotatuonnempana lissee.

Kylläpä aarinko killottaakkii mukavasti
ja ne aarinkolasit on eelleen sielä kaupassa. 

Äippä: Tuleha, Tuure, tänne ku tuola näkkyy metässä
joku lippahattu-ukko kyköttävän.
Tuure: Ku käyt sielä silimälasikaupassa nii muista
samalla reissulla tuuva miule ne aarinkolasit

Muuttunut metsä

(Tuure tarinoi): Eilen oli niin korree päivä, jotta lähettiin heti uamupäivästä Kulhoon lenkille. Koko talavena ei oltu sieläpäin käytykkää. Tutut paikat ei näyttänneetkää ennnee niin tutuilta ku keppitehttaat oli laitettu issoihin läjjiin. Lampi oli kuitennii vielä omalla paikallaan.

Tiällähä se miun keppi onkkii

Voihyväihmekuitennii, onko tässä keppitehtaita
näin paljo läjässä? Ja näitä läjiä on vaikka kuinka paljo.
Mitä tiälä oikkein on tapahtunna ku ei oo käyty pitämässä
mehtee silimällä?

No, juomassa kävin. Eikö ois suana?

En mäne lutroommaan, vähä vuan kahtelen mittee tiälä näkkyy.

Kylläpä onnii tiukassa tää keppi, mutta kyllä
mie sen vielä kellistän.

Minkähän elukan häkki tämähhii on?
Kyllä en kokkeile. Jos vaikka lie ansa.

Oskarin onnenpäivä

(Oskari tilittää): Eilissäuamuna en vielä tiennä, jotta päivästä tulloo miun onnenpäivä. Se alako valakkeemmaan miulle vasta iltapäivällä ku nuapurin setä soitti ovikelloo kovasti hyvältä haisten. Se ol niät ollunna tekemässä patakukkoo toiselta nuapurilta suamisttaan pikkuaffenoista ku oli huomanna jotta kaikkii affennii ei sua kuitenkkaan siihe kukkoosa (?) survottuu. Oli jo mänössä viemmään ylimiärässii kaloja komposttii ku oli muistanna, jotta miekkii oon olemassa.

Ensmäiset maistit sain jo siltä seisomalta ja loput affenat män pakkasseen. Eikäsiinävieläkaikki... vähä myöhemmin tuntuvat vielä soittavan, jotta mänkeeten hakemmaan lissee kaloja sieltä toisesta nuapurista ku sielä kuulema on nuapurintätiä uhkoomassa lievee vaikkeempi kalanpeerkkuu-uupumus. Isäntä lähti sitte pillit soijen ja ämpäri kainalossa tätin pelastushommiin. Lopun iltoo mie sitte makasinkkii kalamahani vieressä enkä muistanna ees alakkoo vongata iltaruokkookaa niinku normaalisesti.

Om-nom rousk rousk

Mää matkaas siitä! Nää on on miun ja näit et varasta,
kulumahammas on jo esillä, pitäs pelottoo 

Pittää pistee äkkiä herkut tuulensuojjaan ku tuo
näkkyy tuossa vielähhii  kökkelehtivän,

Monen Oskarin onnenpäivän ainekset

Vappupäivän tarinoita

(Tuure tarinoi): Tännään on kuulema vappu. Mie on tiijä mikä se on, mutta mie nyt kuitennii kerron, mitä myö on tännään puuhasteltu. Uamulla mie herätin äipän iha normmaalisseen aikkaan eli viijeltä. Lenkuralle myö lähettiin Onttollaan kuitennii vasta puolenpäivän jäläkkeen. Ja sitte sieltä suorraan Tyynen ja mummin luo juommaan simmaata ja syömmään munkkia (jotkut söi, jotkut ei).

Ei oo vielä piitsikeli - tuuloo liikkoo.

Ai, tiälä sie kävit pienenä tyttönä uimassa? Jopolla
kitkutit ajjoo toiselta puolelta kaupunttii? Arvooppa
toisen kerran, kiinnostaako minnuu?

Mitennii ei oo hyvä vielä? Aijjaa,
missä korvat?

No, siinä siulle korvat. Joko suapi lähttee?

Kato, äippä, tiällä metässä on porttaat.

Onks tää nyt se vappupäivän vanhojen autojen parraati?

Tyyne: Ai siultabhii on karva ruvenna lähtemmään.
Miulla alakkaa karvanlähtö olla jo mänössä pois.

Nää lelut on kaikki MIUN ja leluluatikossa on vielä lissee.

Mikset sie heitä?

Äippä: Tuure, miten kissat leikkii?
Tuure: No tälleen.