Mielipaikka

(Oskari ja Tyyne): Jo kotvasen aika sitte hurmaava neiti Unna Tuutikki Penninraha paiskasi meitä haasteella. Vastaaminen on vähä venyny, kun meijän sihteerikköhäirikkö juoksentelloo vuan koiran kansa pitkin mehtiä. Unna Tuutikki haasto meijät paljastammaan meijän mielipaikan. Paikasta äipän sylissä myö kaikki kolome välillä kilipaillaan, mutta siitä myö on jo kuvien kera kerrottu aiemmin tässä plokissa. Muut paikat missä myö kissat vietettään paljo aikaa on Tuuren peti ja koirahäkki. Ne onnii joutavana meijän kissojen käyttöön, sillä Tuure tykkevvää mieluummin makkailla äipän jaloissa tai muutennii isäntäväen lähellä.

Matkamallikin on Oskun mielestä ok

Häkissä voi viettää aikaa myös kaksin

Nää kuvat äippä kameroi eilissäuamuna:

Tyyne koiran petillä makkarissa

Samaan aikaan olkkarissa....

Deitti-ilmoitus

(Tuure tarinoi): Äippä sai miun kasvattajalta viestin, että se halluis laittaa miusta deitti-ilmotuksen islanninkoirien uroslistalle. Sitä varten miun piti posettaa - taas.

Vähän jänskättää, saankohan mie ihan oikeen likkakaverin.

Mehtäläiset

(Tuure tarinoi): Mie en oo kerinny plokatakkaa, sillä mie oon juoksennellu pitkin mehtiä isäntäväen kansa. Välillä ne on tuas lainaillu miun kakkapusseja. Uusia paikkojakkii myö on löyvetty mehtälenkurointia varten. Vähäkö hienoo olla murkkuikänen, kun piäsöö jatkuvasti mehtään juoksentelemmaan virtoja vähemmäksi. Kuviakkii äippä on tietysti ottannu.

Ei aina näitä posetuksia. Mentäs nyt vaan!

Kyl mie nyt voin posettaa, kun on nätti maisema taustalla

Minnuu ei fotosopattu maisemmaan, vaikka siltä saattaa näyttää.

Mission completed

Tyyne harrastaa

(Tyyne touhuaa): Mie oon löytäny uuven harrastuksen. Mie oon opetellu lukemaan. Isäntäväkikii tykkeevvää lukemisesta - jatkuvasti ovat nenä kirjassa kiinni. Mie lueskelen mieluummin lehtiä; sanomalehtii ja Myö akkoja. Välillä isäntäväki yrittää rajottoo miun harrastusta. Pitäs kuulema itekkii keritä lukemaan uutiset ennen miun mediakriittistä käsittellyy.

Oisit siekii halunnu lukkee tuon lehen?

Meijän huushollissa tykätään ruuvanlaitosta. Miustakkii se ois mukava harrastus. Jostain syystä miun harrastusmahollisuuksia tuas rajotettaan ja mie jouvun makkariin oven taakse. Välillä mie kuitennii onnistun saalistammaan jottain mahantäytettä.

Syö sie, koira, vuan niitä raksujas. Mie pijän sillä
välin seuroo tälle komistukselle

Thää on aika kylymee. Miun kieli on iha kohmeessa

Juniorien tiskivuoro

Metsätreffit

(Tuure tarinoi): Tiällä meilläpäin oli viime viikolla nii hyvät kelit, että miä piäsin pitkälle mehtälenkille peräti kaks kertoo. Keskiviikkona myö ajeltiin äipän kansa soramonttumehtään. Ja sieltä myö löyvettiin Satu-täti ja Emma. Vähäkö meillä oli kiva lenkki!

Mitä nää on? Aijuu, nää olikii niitä mustikoita.

Mitä sie, Emma, löysit? Onko se karhun kakka?

Mie haistoin tään haisun kyllä ensin. Eti omat haisus

Perjantaina myö lähettiin sammaan mehtään äipän ja Merjan kansa. Äippä keksi, että kierrettäänki lenkura toisinperin, ettei tarviis kiivetä niin paljo. Arvatkeepa kolomesti eksyttiinkö? No, meinattiin eksyä. Eivät pöljät tuas minnuu kuunnelleet, kun mie näytin sen polun, mistä ois pitänä männä. Jouvuttiin sitten kuitennii kiipeemään se mäki, mitä ei pitäny joutuu kiipeemään. Mitäs eivät uskonneet minnuu. Niimpähän!

Merjaa harmitti, ettei ollu ämpäri mukana

JEE!!!

Pikku apulainen

(Tuure tarinoi): Miulla on ollu aika kiireinen viikonloppu. Perjantaina mie käytin Tyyneä ellillä. Kirsi-täti laitto sille ensimmäisen rokotuksen. Äippä väittää, että minnuukkii pistettiin, mut emmie vaan huomannu mittään. Kylhän mie Kirsi-tätin luona kiipesin pöyvälle ja söin nammii, mutta mistään piikkilöistä mie en tiijä mittään. Tyynee kyllä pistettin, sen mie näin, sillä mie roikuin siinä pöyvän reunalla ja juttelin Tyynelle mukavia. Ei se pikkulikkakkaa ollu milläsikkää, vaikka vähän sitä kyllä tais jännittee. Seuraavan kerran Tyyne osovaakin sitten käyvä ellillä yksinnään, kun mie oon sille neuvonna, miten sielä pittää käyttääntyä.

Mie oon jo valamis. Männään jo!

Ensimmäisen elli-reissun jälkeen Tyyne oli aika ryyd

Lauvantaina mie tein vähä kaverikoirahommia. Myö käytiin isäntäväen kansa terveyskeskuksessa moikkoomassa mummin Seppoo. Se on se sama Seppo, jota mie pienenä poikana kävin ommaishoitamassa, kun se asu vielä kotona. Sielä terveyskeskuksen pihalla oli usseempikkii immeinen, joka istu sellasessa pyörillä olevassa tuolissa. Mie kaverikoirailin niitennii kansa. Nihilisti-äippä mukisi jottain, että miun pittää vielä paljo harjotella ennen ku miusta tulloo oikee kaverikoira. Kaverikoirailtavan sylliin ei sua kuulema heti kiivetä. Nii eikä tarvii koko ajan pusutella. Nii, mutta ku miusta kaverikoirailu on nii kivvaa, ettei millään malttas...

Tännää mie sitten siirryin terveyvenhuoltoalalta kauneuvenhoitoalalle. Mie annoin meijän huushollin naisväelle kaunistavaa lupsutushoitoo.Tyyneen se ehkä vielä tepsii. Äipästä en niinkää tiijä.

Työväline valmiina...

Siulle mie laitan ellottavan  elvyttävän kuolanaamion

Sie saat karvoja silottavan ja kaunistavan käsittelyn

Sopu sijaa antaa

(Tyyne touhuaa): Mie tykkään olla sylkyssä ja viekussa. Kaikki viekut ja sylkyt käy, mut eniten mie tykkään olla äipän sylissä ja Oskun viekussa - vaikka väkisin. Eilissäiltana mie olisin halunna männä yöunille koiran viekkuun, mut se kahto minnuu vuan ihan hoona ja lähti pois. Viime aikoina mie oon ruvenna koirasta oikein tykkeemään. Sen kansa on mukava leikkii. Pappakissaa välillä korpevvaa, kun myö rallattaan pitkin ja poikin meijän resitenssii.

Äippä, sano Tyynelle, että tää on miun paikka. 

Miten nii koirahäkki? Kissojahan myö ollaan,
etkö sie nyt sen vertoo ällyy?

ÄIPPÄ! Nyt kyllä sanot Tyynelle, että nyt on miun sylivuoro.