Iivarin huaste

(Tuure tarinoi): Miun pittää nyt ihan ensmäiseks pahotella tätä pitkäks venähtänyttä plokihilijasuutta. Kunnollista sihteerityövoimoo on nykysin näköjään hankala suaha. Laiskanpulskkeita tuppoovat olemmaan.

Iivari heitti meille huastteen, johon myö nyt äipän kansa yritettään vastata.

Miksi juuri islanninlammaskoira?
Tuure: Noku miun iskä Funi ja äiti Rún on islanninlammaskoirii. Nii, ja miun siskolikka Nuura ja velipoika Kustihhii ovat.
Äippä: Ihanalle monirotuiselle Siirille piti löytää seuraaja. Epäilin, ettei toista kympin sekoitusta kohdalle sattuisi. Aloin siis miettiä rotua, jossa olisi niitä piirteitä, joita Siirissä eniten arvostimme. Islanninlammaskoira rotuna kuin myös ihana kasvattaja löytyi sattumien summana. (Kiitos Hanna!)

Kuvitellaan tilanne, jossa sinun ulee päättää kohde 50.000 euron lahjoituksesta. Minkä kohteen valitset?
Tuure: Kyllä mie voisin antoo ne rahat johonnii elläinkottiin, jotta sielä voitassiin auttoo paremmi semmossii elläimmii, joilla ei oo vielä ommaa kottii.
Äippä: Komppaan Tuurea.

Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
Tuure: Semmonen koirriin harrastus ku vlaipool vois olla kiva kokkeilla. Mie ku tykkeen sitä vripsiitäkkii ottoo kiinni. Isännän kansa voisin männä reenoommaan.
Äippä: Kaverikoira-harrastuksesta edelleen haaveilen...

Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa?
Tuure: Tää män nyt ohi.
Äippä: Voi olla, että kissojenkin touhuista riittäisi kerrottavaa.

Kuluvan kesän kohokohta?
Tuure: Kaikki koirakaverit, joita mie oon kesän aikana tavanna. Etennii tyttöin kansa on ollu kiva pellautua.
Äippä: Iivaria perheineen oli mukava tavata.

Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
Tuure: Jos mie oisin aikannaan suana piättee nii  "Odota" ja "Ei ota" käskemissii ei ois tarvinna opetella ollenkkaa.
Äippä: Ehkä "Vilkuta". Sitä Tuure kuitenkin eniten tarjoaa vähän joka tilanteeseen.

Millainen on koirasi normaali päivä?
Tuure: Ai porttipäivä vai? Uamulla myö isännän kansa herättään aika aikasseen. Sitte mie syön uamuruuvan. Äipän herräämiskello ku soipi nii mie käyn varmistamassa, jotta äippä oikkeesti herevvää. Sit mie käyn uamulenkillä, ylleesä isännän kansa. Muutama rusakko pitää huuvon kansa ylleesä ajalttoo matkoihisa. Isäntäväin liikehinnästä mie piättelen, millon miun on aika siirtyvä ommaan huonneesseen. Sitte laitettaan portti kiinni ja sanottaan "Isäntäväki lähtöö asjoille. Tuure odottaa". Päivän mie sitte köllöttelen, kahtelen välillä ikkunasta ja oottelen ku isäntäväki alakkaa iltapäivällä kottiutuva. Sitte päivälenkki ja jottain sihnehtimistä ennen iltalenkkivä, joka on se päivän pisin lenkki joko tavislenkkinä katuja pitkin tai mehtälenkkinä Kulhossa tai Onttolassa (sinne myö männään autolla). Yheksän aikkaan meillä on iltaruoka. Jos syön kupin tyhjäks, suan hammasharjan (harvoin jiäpi suamata). Ruuvan jäläkkeen mie vien lelun äipälle ja myö vähä aikkoo leikittään. Sitte mie alan jo pikkuhilijoo laskeutuva yöpuulle. Nukkummaan mie en kuitenkkaan voi männä ennen ku äippäkkii männöö. Hampiharjan surinan loppuminen vessassa on miulle merkkinä, jotta nyt voipi alakkoo kammeta omalle paikalle yöunille.
Äippä: Siinäpä se tuli aika tyhjentävästi kerrottua.

Paras muisto koirasi kanssa?
Äippä: Tää on kyllä paha. Hyviä muistoja on niin paljon, ettei niistä voi parasta sanoa.

Elämäsi koira? Kuka, miksi?
Äippä: Tähän mennessä Siiri on ollut elämäni koira. Luonne, ulkonäkö - ihan kaikki - kympin luokkaa.  Tuure on kuitenkin hyvää vauhtia kasvamassa toiseksi elämäni koiraksi.

Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Tuure: Miusta reissut Satu-tätin ja Jarkon kansa on olleet kivoja.
Äippä: Tuuren pentuaikoihin. Nykyisellä viisaudella osaisin tehdä muutaman jutun toisin.

Kallein ell reissunne?
Äippä: Tuuren kanssa ei hirveästi ole tarvinnut ell:llä käydä. Ensimmäinen eturauhaskäynti verikokeineen ja hormoonipiikkeineen taitaa olla tähän mennessä kaillein

Hyvvee syksyä alakuva kaikille!
Ne aarinkolasit on eelleen kaupassa.

Ens viikolla meillä onnii vähä laumassa  henkilömuutoksiva, mutta kerrottaan niistä sitte vähä myöhemmin lissee.