Lämpenee, lämpenee

(Äipän puheenvuoro): Lauma on rauhoittunut päikkäreille, kuuluu vain Tyynen tyytyväinen kehräys. Nyt on hyvää aikaa kerrata viime päivinä tapahtunutta ihmisen näkökulmasta. Ilokseni voin sanoa, että Tyynen kotoutuminen on tähän mennessä sujunut paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Tuoreessa muistissa on vielä edesmenneen brittiprinsessamme Iitan kotoutuminen, jolloin saimme todella tehdä töitä lauman yhdistämiseksi.

Tyyne, vaikka rinsessamme onkin, on aivan erilainen tyttönen; reipas rasavilli, joka ei turhista sätkyile. Jos säikähtää, ei jää sitä miettimään, vaan on kohta taas uteliaana tutkimassa. Ihmisen kosketuksesta käynnistyy pörinämoottori ja alkaa pyllerehtiminen. Vieraisiinkin suhtautuu luottavaisesti ja uteliaasti.

Haimme Tyynen kotiin perjantai-iltana eli  nelisen päivää yhteistä eloa on takana. Ensimmäinen yö meni vielä piilossa, mutta jo lauantai-aamupäivän aikana typykkä karkasi turvahuoneestaan tutkimaan paikkoja. Siitä rohkaistuneena päätimme uskaltaa esitellä uuden perheenjäsenen pojille. Käytössä oli jälleen hyväksi havaittu häkki, jonka suojista uusiin perheenjäseniin tutustuminen oli turvallista. Vertailun vuoksi voin todeta, että Iitan kanssa tutustuminen ja totuttautuminen rauhalliseen Siiri-koiraan ja Oskariin vei kolmisen viikkoa. Ja niihin viikkoihin mahtui paljon murinaa, sähinää ja sylkemistä. Tyynen osalta vei kolme tuntia tottua uusiin karvakamuihin niin, että häkin oven saattoi avata ja antaa typykän tulla omaan tahtiin ulos.

Kyllähän Tyynenkin tutustumisvaiheessa kuultiin pientä sähinää ja suhahtelua. Tämä tietysti ihmetytti ja  pelottikin Tuurea. Yritin tehdä tilanteesta mukavan namittamalla kaikkia osallistujia. Tuure sai niin paljon nameja rauhallisena pysymisestä, että perästä on kuulunut - tai enemmänkin lemunnut. Tällä hetkellä olemme palkkauksessa siirtyneet jo sanalliseen kehumiseen ja silityksiin. Kaiken kaikkiaan olemme ottaneet sen linjan, että eläimet saavat tutustua omaan tahtiin emmekä koko ajan hössää ympärillä. Toki seuraamme koko ajan tilannetta ja tarvittaessa menemme väliin, jos tilanne yltyy liian raisuksi.

Pojat ovat luonnollisesti mustasukkaisia meistä ja se aiheuttaa välillä kähähdyksiä. Olemme yrittäneet sylitellä ja huomioida kaikkia osapuolia. Tässä vaiheessa pojat saavat tarkoituksella vielä enemmän huomiota osakseen. Välillä pikkukissallekin järjestetään laatuaikaa koiran puuhaillessa omia juttujaan pihalla. Oskari on suhtautunut uuteen tulokkaaseen tyylilleen uskollisesti eli lunkisti. Jonkinlaista myrtsiyttä ilmassa tosin on ollut, ja Oskarin tuijottaessa minua olen ollut näkevinäni puhekuplan: "Äippä, mie en jaksas aina näitä kakaroita".

Selvää lähentymistä Tuuren ja Tyynen välillä on jo tapahtunut, sillä neniä vaihdetaan jo rauhallisesti eikä pikkukissakaan enää niin säpsähtele ison nenän lähestyessä. Molemmathan ovat vielä pentuja, joten toivoa sopii, että ystäviä niistä vielä tulee. Merkit näyttävät ainakin tässä vaiheessa lupaavilta.

"Perheen pienimmät"

Sunnuntai-iltana lauma mahtui jo samaan kuvaan