sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Issikkaerkkari

(Tuure tarinoi): Myöpä käytiinni eilen retkellä äipän ja sen kaverin Tiinan kansa. Myö olttiin Mikkelissä islanninkoirriin erikoisnäytelmissä. Mie olin sielä ihan vuan turistina enkä käynä näyttelemässä ihteeni kehässä. Mut miun velipoika Kustipa kävi kehässäkkii hillumassa. Kustin emäntä kyllä sano, jotta mie oisin Kustin määtiijä voittanna, jos oisin kehhään asti tullu. Mie ku oon kuulema vähä isompi ja kommeempi.

Ulukomualainen tuomari ois kyllä miullehhii varmmaan sanona samat arviot ku Kustillekkii; isot korvat ja korkkeet jalat, just ja just issikaks tunnisttaa. Myö ollaan äipän kansa sitä mieltä, jotta kommeita ollaan Kustin kansa kumminnii, sanovat ulukomuan elävät mittee muuta tahasa.


Oonkoha tässä mie vai Kusti?
Kusti se on, sillä äippä ei muistanna
miusta ottoo ollenkkaa kuvvii.

Samanlainen hymy Kustilla on ku miullakkii.
Otassa sillä on valakonen salama, miulla
on se immokuutsatupee.

Alakko sää mulle uhittelee? Tuleppa lähemmäs nii täält pesee.

Hitoksseen hiki tulee täs näyttelemisessä.

Siinä teil parempaa puolta. Eiks ooki komeet pussihousut mulla?
Oli sielä näytelmissä muitahhii tuttuja. Esmerkiks miun sisko Nuura koko perreesä kansa. Nuuran kansa assuu kaks muutahhii issikkoo. Ne on sisarukssii ja niitten nimet on Neeka ja Nonni. Neeka on miulle pentuajoilta tuttu tyttö, mut sitä Nonnii en oo vielä tavanna.

Ihana Neeka vaaleanpunaisessa unelmassaan.

Nuura-sisko oli vähä kalju. Pentujen suaminen on
välillä vähä rankkaa.
Kottiin kun tulttiin nii äippä sano, jotta määhä takapihalle oottammaa, siulle tulloo kohta naisvieras. Tulomatkalla ne niäten olivatTiinan kansa sumplinneet meille leikkirehvit Tiinan siskon tyttökoiran, Lailan, kansa. Laila on Hesan likkoja.

Terve! Miun nimi on Tuure. Sie oot varmmaan se
reskuerekku Laila?

Annaha ku mie vielä tarkistan ennen ku pyyvän tanssiin.

Valssattaanko vai vistattaanko?

Eilen oli kyllä rankka päivä, mut kiva. Äippä sano, jotta mie kyllä oisin ansainna rinnukset täytteen papukaijamerkkiä. Sen verran viksusti osasin sielä näytelmissä käättääntyä, vaikka sielä oli melekkein sata muutahhii koiroo ja mekkala senmukanen. Automatkahhii mäni mukavasti omassa yksiössä auton perällä pötkötellessä. Tulijaisiakkii myö tuottiin, mutta kerrottaan niistä sitte toisella kertoo. 

4 kommenttia:

  1. Komeita ja kauniita ja fiksuja ootte kaikki vaikkette ookaan kissoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, koirattii voipi olla aika kivoja. Kysy vaikka Naukulan Sulolta.

      Poista
  2. Ootta työ kyllä veljpoejjan kansa samannäkösijä. Paetsi sulla tuo immokuutsa :D
    Sulla sitä tapahtuu vaekka mittee mukavata. Aena uusija mukavija paekkoja ja kaverija. Ja nuita tyttövieraeta.
    Oekee on viksun olonen tuohhii piäkaapunnin tyttö. Ee yhtää näätä leohkaltakkaa :) Ku kuulema jottii tytöt suattaa jollonnii olla.

    VastaaPoista
  3. Myö ollaan kyllä Kustin kansa veljekset ku ilvekset ainahhii ulukonäön perusteella. Luonne onnii sitte toinen juttu.
    Kyllähä miulle nytte järjestettää kaikkee äksöniä ku äippä on lomalla. Vuan annaha olla ku se männöö tuas töihi nii sitte karjotettaan koko ajan kotona.
    Leila ei ollunna leohka ollenkkaa. Se onnii semmonen reskuekoira elikkäs aika karu lie ollu elämä ennen ku piäs Riikan omaks koiraks. Sillä on muuten kaverina kissanpentu, Jalmari.

    VastaaPoista