Rakki okei

(Oskari tilittää): Mjou man, hyvä meininki. Äipän trokaamat Feliway-tötsyt tekee mielen aika harmooniseksi. Pikkurakki touhuilee omiaan, mut ei haittaa. Jotakuta vois ärsyttää, että pikkurakin lelut ja puruluut on levällään pitkin kämppää. Miun lel.. eikun saaliit oli vanhaan hyvään aikaan sijoiteltu tarkan suunnitelman mukaisesti pitkin lattioita. Äippä yritti niitä välillä keräillä kokkoon, mut mie levittelin ne heti takasin. Kun kamppeet oli järjestyksessä, illalla valojen sammuttua oli helppo alkaa saalistammaan äipälle hiiriä ja kantaa ne sängyn viereen oottammaan. Syyttäkköön nyt ihteesä, jos piäsöö laihtummaan. Vaikka taitaahan se isäntä käyvä jossain hyllyjen välissä metällä, kun kassien kanssa aina kottiin tulloo.

Rento meininki - Mjou!

Tämän pikkurakin ruokatottumukset ne vasta omituisia ovat. Se syöpi ku lammas, vaikka on olevinnaan koira. Jos sille antaa leipäpalan, se männöö ja marinoipi sen ensin mullassa ja muhittaa pihalla pari päivää ennen ku syöpi sen. Sen tautta varmaan vesikuppihhii meillä on nykysi ku katuoja - aina multoo ja roskoo puolillaan.

Pari kertoo oon yrittäny noppeeta poistumista terassin ovesta (pikkurakkia pittää aina ootella sisälle ja sillon mie ampasen ulukoilimaan). Eilen piäsin tuas livahtammaan enkä viksuna poikana rynnännykkää heti tontin perille vuan yritin siinä kahella kissanmentävää koloa Tuure-hidasteessa. Mutta mitä tekköö pikkurakki - ruppee minnuu mukamas paimentammaan niin että äippä sai kopattua miut kainalloon. Helevata vie, sanon mie. Minnoon kuitennii kissa enkä mikkää lammas!

Nooh, kyllä myö pikkurakin kanssa saman katon alle on alusta alakaen mahuttu. Jospa se vaikka kasvaessaan vaikka oppis puhummaan kissaa tai muuten löytys järki piähän. Tiijä vaikka miten hyvän kaveri siitä suapi.

Siirii on ikävä