Tuuren temppukoulu osa 1

Tuure osasi jo monia asioita meille muuttaessaan. Hän tunsi nimensä, tuli (yleensä) luo kutsusta ja istu-käskykin oli hallussa. Kettupojan kotiuduttua olemme pikku hiljaa laajentaneet repertuaaria. Ensin opeteltiin, mitä tarkoittaa "maahan". Seuraavana oli vuorossa "ei ota". Taitavana poikana Tuure oppi nämä temput nopeasti. Vallan ylpeä olen "ei ota" - käskyn nopeasta haltuunotosta. Siirikin oli haka siinä ja temppua hyödynsin menestyksellisesti monessa arkipäivän tilanteessa.

"Ei ota" - piece of cake eikun Robur

Tällä hetkellä treenaamme käskyjä "odota" ja "paikka". Näitä on harjoiteltu ensin sisällä ja pihallakin on kokeiltu. Toistoja kuitenkin vielä tarvitaan.

Ai paikka vai - olisit heti sanonu

Lauman arvojärjestyksen muistuttelu alkaa olla osa päivittäisiä rutiineja; pomopöytään ei koiralla ole asiaa, pomot kulkee ovista ensimmäisenä (välillä joutuu tekemään useammankin éntreen samalla ovenavauksella erityisesti pihalle mentäessä), pomoväki (ele)syö ennen koiraa.

Tuure saa välillä iltavillikohtauksia, jolloin mikään puhe ei mene perille. Eilen illalla kävimmekin vähäeleisen, mutta hikisen taiston siitä, kenen pillin mukaan tässä torpassa tanssitaan. Periksiantamattomuus kannatti ja raggari rauhoittui eikä eläintä vahingoitettu missään vaiheessa. Toki Tuure yritti kiljua nukkumassa olevaa isäntää apuun, mutta avunhuudot kaikuivat kuuroille korville selitettyäni, mikä Tuurea itse asiassa harmitti.

Oliks tää sit muka EI - aina ei voi pikkukoira kaikkee muistaa

Yksinoloakin on harjoiteltu useampana päivänä muutama tunti kerrallaan. Naapureiden kertoman perusteella alkaa sekin sujua. Tänään tosin sydän jytkähti, kun kaupungilta palatessani kuulin ilmiselvää koiran ulvontaa. Etuovelle asti piti kiertää ennen kuin sain paikannettua ulinan vastapäisestä naapurista kuuluvaksi. Meidän kakara oli ihan hiljaa ja aloitti kiukkuamisen vasta sen jälkeen, kun sisään tultuani en vapauttanut vankia riittävän rivakasti portin takaa. Tuure kyllä alkaa jo hoksata, että huutamalla meillä ei saa tahtoaan perille, vaan portti avautuu vasta sitten, kun vapautettava istuu nätisti ja hiljaa.

Ensiaskeleet opintiellä on siis otettu ja pitkä matka on edessä taivallettavana. Mitään toko-koiran uraa en Tuuren päänmenoksi ole kuitenkaan suunnittelemassa. Minulle riittää se, että koirasta saa koulittua mukavan kaverin, jonka kanssa pärjää arjessa.