Ihanaa ja kamalaa

(Oskari tilittää): Viime aikoina miun elämä on ollut yhtä vuoristorattaa. Loppuviikosta olin lomalla ihanassa paratiisissa - Jaanan luona Vallattomissa villoissa. Se on paikka, jossa kissoja ymmärrettään ja pietään hyvänä. Miekii sain nautiskella kesäpäivästä ulkotarhassa toisten kissojen seurassa. Yhtään ei haitanna, vaikka kuuro-Einari piti nuapurikämpässä hirveetä meteliä. Isäntäväki kun tuli minnuu paratiisista pois hakemaan, millään en olis halunna mukkaan lähteä. Lähin sit kuitennii, kun äippä sano, että mie piäsen tällähi viikolla lomalle Jaanan luo yheks yönseuvuks.

Sillä välillä, kun mie lommailin, muu porukka oli huijellu missä lie. Uskottelivat kissojakkii nähneesä. Tiijä häntä, pitäskö uskoo, kun äippä muutennii aina minnuu juksuttaa.

Aika koppuraiselta näyttää tämän lajitoverin karva.
Pitäs varmaan furminoija.

Se siitä ihanuuvesta. Tännään päivä alako männä piälailleen jo heti uamusta. Hyvissä ajoin aloin ruokkimiskonneita käynnistellä, mutta mittää ei tapahtunu. Ei kolahtanna ruoka kuppiin, ei. Varmuuven vuoks päivystin kuitennii ruokkimispisteellä kupin vieressä koko uamun. Siellä mie olin kuitennii heleppo saalis äipälle, kun se koppas miut kainalloon ja kiikutti poksiin.

Autolla tuas ajettiin, pikkurakkikkii oli mukana. Vähän minnuu rupes eppäilyttämmään, kun perille tultua      isäntä vei miut jonkun tätin kanssa ouvolta haisevvaan huoneeseen. Siellä minnuun tuikattiin jotahin mömmöä, sillä minnuu alkako hetikohta väsyttämmään. Viimenen asia minkä mie muistan on kun äippä ja pikkurakkikin tulivat sinne minnuu töllistelemmään.

Jonnii aikoo olin kerinnä unia katella, kun miut sitten heräteltiin. Heti poksiin ja mänöks. Kotona terassilla mie loppupäivän yritin muistella, mitä oikein oli tapahtunu. Ens alakuun tassuissa oli jotkut kiäreet ja suussakin tuntu ouvolta eikä jalatkaa oikein kantanna.

Ja mikä hitto se tämä on? 

Missä mie oon? Kuka mie oon?

Kun olin vähän tullu tolokkuihini, isäntä anto miulle lopultakkii ruokoo. Samantien se otti pois sitteet, jotka oli miun tassuloihi reissun aikana ilimestyny. Lopun päivee mie sain yksikseni olleilla terassilla isäntäväen vuorotellen pittäessä minnuu silimällä. Pikkurakkikkaa ei saanu tulla minnuu häirihtemmään. Jotennii miun teki mieli pittee suuta koko ajan vähän auki ja äippä ihhailikkii aina ohi kulukiesssaan miun hienoja, valakosia hampaita. Äippä kerto, että mie olin ollut hammasliäkärissä eläintohtori Kivuttomassa. Samalla tuli furminoituu turkkikkii, sillä Martina-tätillä oli kuulema sellanen päivä, että se furminoi kaikki kissat, mitkä kiinni sai. Päivä oli kaamea, mutta nyt miulla onnii hienot hampaat ja turkki.