tiistai 5. heinäkuuta 2011

Nyt meni hermot!

(Oskari tilittää): Miulle on alkanu valjeta koko katastrofin laajuus: ärrrsyttävä pikkukoira ei olekaan meillä  käymässä vaan aikoo ilmeisesti jäädä meille loppuiäkseen. Sunnuntaina meni sitten hermot. Pikkurakki riekkui koko illan, ja äippäkin joutui sille murahtamaan. Ajattelin auttaa pomoväkeä ja komensin sitten miekii raivopäätä muutaman kerran oikein kunnolla.

Pari ensimmäistä hyökkäystä meni vielä pikkurakin piikkiin; mitäs kaivoi verta kuonostaan vetämällä hännästä ja rikkomalla miun tavaroita. Äippäkin sanoi Tuurelle, että kuuntele mitä Oskari sanoo. Nih! Sitten taisi kuitenkin mennä vähän liioittelun puolelle, kun hyökkäsin ihan rauhassa makoilevan pikkurakin kimppuun. Tuli penaltipoksia eli asioiden mietiskelyä yksikseen kylppärissä.

Äippä tuntui kuitenkin päässeen haisulle siitä, mikä minnuu niin rupes harmittamaan. No se tietennii, että koko ajan vaan Tuure sitä ja Tuure tätä, hyväpoika, taitavapoika ihan loputtomiin. Kyllähän se kuitenkin mie olen aina ollut tämän lauman hyväpoika ja AINOA sellainen.

Illalla äippä sitten pisti pikkurakin nukkumaan omaan häkkiinsä, jonka jälkeen me vietettiin laatuaikaa keittiön lattialla. Ihan niin kuin ennen vanhaan mie röllähtelin pitkin pituuttani ja sain maharapsuja ja silityksiä.

Aamulla vielä varmuuden vuoksi tein salamahyökkäyksen suhautuksineen Tuuren kimppuun. Tällä kertaa ei tullut kuitenkaan penaltipoksia, mutta kuulin äipän ajattelevan ostosreissua eläinkauppaan Feliwayta hankkimaan. Samaa tököttiähän tupsuteltiin tupa täyteen silloin, kun ujopiimä-Iita muutti meille aikoinaan. Ei siitä varmaan haittaakaan ollut, ja hyviä kavereitahan meistä lopulta tuli.

Mie olin muuten täällä ensin - ettäs tiijät

2 kommenttia:

  1. Moi, tulin käymään kun huomasin että ootte vastanneet Mustan ja Harmaan kyselyyn. Kiva löytö, pistetään lukulistalle! :-)

    VastaaPoista
  2. Minä olen jo tovin ilahduttanut itseäni seuraamalla Mustan ja Harmaan seikkailuja. Kiitokset mukavista postauksista.

    VastaaPoista