(Tuure tarinoi): Viikko näytti alakavan ihan mukavasti ku äippä jäikkii muanantaiuamuna kottiin. Sillä oli joku ettäinen työpäivä. Uamupalan isäntäväki kuitennii unohti miulle antaa, joten siitä tulloo miinuspistteitä. Muutaman tunnin se teki töitä eli kirroili sille tietokonneelleen. Sitte se sano, jotta nyt lähettään, Tuure, vähä ajelemmaan.
Ei myö pitkälle ajeltu. Semmosen talon pihhaan mäntiin, jossa miekii olin joskus lenkillä käynä. Jo sillon panin merkille, jotta mielenkiintossii kamujen hajuja oli piha täynnä. Sissään ku mänttiin nii mie hokasin, jotta nythän myö ollaannii liäkäripaikassa. Kohta tulihhii semmonen tyttöliäkäri kuhtummaan minnuu semmosseen huonneesseen. Äippä ja liäkäri rollasivat miun asjoista ja miula alako käyvä aika pitkäksi. Mie joutessani kiipesin äipän kautta sinne liäkärinpöyvvälle. Liäkärityttö sitä ihmetteli, jotta ylleesä ne tiältä ovesta ulos pyrkkiivät.
Eisempuolleen kiva oli se liäkäritäti. En mie kehanna sille ees suuttuu, vaikka se varasti miulta verta ja mahapattii neulalla tönki. Mittää akkuuttia hättee miula ei oo. Hystseerikko-äippä se vuan halus varmmuuven, ettei mittää ikävee yllätystä oo miun mahhaan kehimässä. Nyt mie sitte oon tieetillä ja suan syyvä vuan niitä julumankalliita raksuja. Sitte kyylättään minkälaisen sävväyksen se tekköö miun mahanpuruille.
 |
| Vai vielä nätinvärinen laastari. Hmfh kyllä oisin pärjännä ihan hyvästi ilimannii. |
 |
| Ai kävittä työ jossain. Emmie vaan mittään huomanna. |
 |
| Aika korkkee mäki kiivettiin. Äippä vielähhii vinkkuu ja ujelttaa. |
 |
| Nyt ollaan niin korkkeella, jotta voijjaan vaikka katella tähtiä sit ku tulloo pimmee. |
 |
| Tänne myö tullaan kyllä uuvemmannii kerran ku tiälä voipi talavellahhii pelata vripsiitä. Mie voin ottoo oman vripsiin mukkaan, jos vaikka piäsisin pelliin mukkaan. |
