maanantai 19. elokuuta 2013

Pussailee uuhien kanssa

(Tuure tarinoi): Myö käytiin äipän kansa eilissäpäivänä iltalenkillä pussailemassa lampaita. Tai mie pussailin, äippä ei niinkään. Miun Funi-iskä jo miulle pienenä poikana opetti, että islanninlammaskoiran pittää osata pussailla lampaita.

Aikasempina vuosina siellä samassa paikassa on kuulema ollu aina vuan pässejä, mutta nytpä olikii likkalampaita! Sehän vuan miulle passas, sillä mie just tykkeennii likkapuolisista lampaista.


Moi, likat! Miun nimi on Tuure

Mie se oon kuule semmonen paimen, jotta.....

Miulla on tapana tarkastaa molemmat piät paimennettavilta

Tytöt vanitti minnuu niin, että eivät ois malttana oottaa
pussailuvuoroosa

No, hei ny sitte, mie tulen tuas joskus käymään

Martalla, Mantalla, Siirillä ja Hilmalla
oli oikein omat ihhailijakuvat



torstai 8. elokuuta 2013

Rispektii

(Tuure tarinoi): Männä viikonloppuna myö oltiin rillipilleissä isäntäväin kavereihe luona. Siellä oli Bono-koirahhii. Mie en ossoo ees laskee, miten monta vuotta se on. Äippä kerto, että Bonolla on ikkee yli 15 vuotta. Myö pojat tykästyttiin kovasti toisiimme. Mie yritin viritellä leikkiikkii. Bonokkii ois hirmeesti halunna leikkii, mut kun sen roppa on niin vanaha nii se ei oikein jaksanu. Piä ois kyllä jaksanu leikkii. Rispekt, maa fiente!



Myö partioittiin porukassa Bonon pihalla


Lakisääteisellä

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Nenähaaste

(Tyyne touhuaa): Miekii halluun osallistuu nenähuasteeseen. Miullapa onnii sellanen nenu, et siinä on sivussa karvasuikero. Äippä aina sannookkii miulle, et miun pitäs muka kammata nessu ja  vielä että laitetaanko keeliä.

mansikkanenu karvasuikerolla


torstai 1. elokuuta 2013

Ravintelissa

(Tuure tarinoi): Äipällä on viimonen lomaviikko kohta lopuillaan. Tänä uamuna tuntu olevan hirmee hätä keksii jottain kivvaa tekemistä. Ne pähkäili ja pähkäili ja lopulta ne keksi: Lähettäänkii ravintelliin koko porukka (paitsi kissat). Niihä myö sitte lähettiin tallustammaan.

Myö pysähyttiin join rannassa juoma- ja kuvvaustauolle.

Tervetulloo Joensuuhu - iloseen kesäkaupuntiin

Sitte myö jatkettiin issoo siltoo pitkin kaupuntiin. Äippä arveli, että minnuu tais sillalla vähä jännittee, kun niin nätisti ja asiallisesti kulin. Minnuu mittää jännittäny, voipi sitä välillä nyt olla toisellahhii tavalla. Myö mäntiin semmosseen ravintelliin ku Kesälato. Se on isäntäväen mieliravintelin Kielon toinen ravinteli. Viime kesänä mie kävin siellähhii terassilla notkumassa. Sillo äippä oli kuitennii sitä mieltä, että ravintelissa käyttäytymistä pittää vielä harjotella. Mie ku oisin halunna pussailla kaikkia asiakkaita ja könytä niihe sylliin.

Myöhä ilosesti sitte yllätyttiin, kun ravintelin omistaja Pete olikii ite paikalla. Miekii sen tunnen, sillä miut ihan varta vasten pienenä poikana kututtiin Kieloon näyttäytymmään. Petellä olihii ylläri - koiranpentu Copa, jonka kansa mie sain leikkii ruokoo ootellessa.

Meilä oli välillä hirmeesti ihhailijoita ympärillä.
Mie jaoin nimmareita rapasilla tassuilla.


Pentujen kansa pittää hupsutella - en mie muuten selällään

Sitte isäntäväki sai pitsasa ja Copa lähti isäntäsä kansa muihin hommiin. Myökii sitte lompsoteltiin kottiin ja ruvettiin päikkäreille koko porukka.

Missäs se miun pitsa viippyy?
Kuivoo luutako tässä pitäs jyrsiä, ku
muut mättää vaiks mitä heekkuja?