Ompa kiva ku jäit jo nyt kesälomalle. Nyt on aikkoo juoksennella metässä päivällähhii. |
Sitte mie lähin yheks viikonlopuks Satu-tätin ja Jarkon kansa mökille. Sillä välin ne kassaillut tavarat olivat hävinneet - ja äippä kansa. Tuli se sitte aika monen päivän piästä kuitennii kottiin ja puhu isännälle jottain ensimmäisestä työviikosta.
Sitte myö lähettiin sunnuntaina koko porukka - paitsi Oskari - autolla jonnehhii. Mänttiin yhtteen talloon, jossa oli monta asunttoo piällekkäin. Äippä invormoi, jotta tiälä myö sitte viikot asustellaan. Jotta tää on nyt sitte meijjän toinen koti.
Elä unta niä, mie tuumasin. Miehä en yksinnää semmossee piällekkäisasunnttoon jiä. Eihä sielä oo miun ommaa huonettakkaa eikä kaikkia ommii kamppeita. Kaiken lisäksi miun se kevennysleikkauksen huava tuli kippeeks ku sinne oli jiänä nahan alle jottain sulamatta. Liäkkeeks antipojjoottii ja kaulakoru. Muutaman päivän mie jouvvuin pakosta yksinnää olemmaa ku äippä oli töissä. Ja sen kyllä kuulivat kaikki kuulolla olijat sielä piällekkäisasunnoissa. Äippä ei tuntuna olevan kovin hyvällä piällä. Kuulu jupisevan itseksseen, jotta nyt on liijjan monta muuttujjoo tässä hetkessä.
Joo, on hyvät maisemat ku Puijjohhii näkkyy. Mut emmie nyt oikkein tiijä.... |
Voitasko myö lähttee jo kottiin? Sielä ois kaikki tavarattii oikkeilla paikoillaan ja omat tutut haisuuttii. |
Tänks, äippä! Kokkeillaan sitä piällekkäisasumista sitte joku toinen kerta. Kuha mie oon tuas riimakunnossa. |