sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Plokin tarina

(Tuure tarinoi): Myö suatiin Iivarilta huaste, jossa yllytettään kertommaan meijän plokin tarina. Tästä se lähtöö.... Äippä ei ennee muista, horisko ku on, mitenkä se ossautu ensimmäissiin kissaplokiloihin aikonnaan. Joka tappauksessa se oli jo tovin ennättännä viihyttee ihteesä etupiässä kissoin kirjottamilla plokeilla. Vuona 2011 alkako sitte ittee ajatus, jotta jospa sitä itehhii laittas plokin pystyyn.

Ku mie synnyin Kerimäillä kevväällä 2011, äippä
ajatteli, jotta voisha tuota ruveta asjoita pistämmään
ylös ku uus eläjä meijän huusholliin tulloo.

Oskarilla oli vielä Siirrii ikävä eikä se
ainakkaa riemusta hihkunna ku kerrottiin,
jotta pentu tulloo talloon.

Meistä tuli kuitennii iha hyvä kaverit.

Osku oli just tottunna ajatuksseen että meitä on kaks....

... ku vessaremontin kylykijäisenä meille
tuli sitte uus pentu - Tyyne

Hirmmeen noppeesti Tyyne kuitennii soppeutu meijän
laummaan. Oskarihhii tyyty ossaasa ja hyväksy uuven memun
(=meille muuttajan). Äippä lupas, jotta uusia pentuja
ei meille tule - ainakkaa Oskun elinaikana.

Erityisesti Tyyne tykästy kuitennii minnuun,

,...vaikka kyllä se Oskaristahhii tykkäs iha hupona.

Nii myö elettiin sopusasti ja onnellisesti monta vuotta.


Sitte Tyyne tuli yhenäkin hulluks ja
hyökkäs iliman etukätteisvarotuksia Oskarin kimppuun.

Sitä sitte porukalla ihmetelttiin, jotta mikä sille nyt tuli.

Asia suattiin kuitennii sovittuun ja kaikki oli tuas hyvin.
Kunnes kuukauven piästä Tyyne teki saman homman uuvesttaan.

Sillon Oskarilla tuli mitta täytteen ja se muutti saunnaan
asummaan eikä halunna tulla sieltä poikkeen.

Tyyne muuttikkii sitte mumollaan, jossa
sillä ja mummilla on älyttömän kivvaa
keskennään elellä. 
 Tyynen muuton jäläkeen Oskarikkii uskalti tulla pois saunasta ja elellä rauhassa niinku ennennii. Tai ehkes enemmän syliaikoo tulloo ku ei oo nii monta rapsutuksenvajjauksessa olevvaa äipän syliaikoo jakamassa. Hauevö, loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen pituinen se.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Syksyn (kuva)satoa

(Tuure tarinoi): Syksy on männä hujahtana aika noppeesti. Männä viikolla isäntäväki kävi lommailemassa isolla kirkolla. Jottain kummitusta olivat kuulema olleet kahtomassa. Mie olin Satu-tätin hoijossa. Olttiin mökillä ja meinasin suaha raitisilimamyrkytyksen ku olleilttiin sielä yheksän tunttii päivässä ulukona. Älyttömän kivvaa kuitennii oli - niiku aika Satu-tätin ja Jarkon kansa.

Äippä tyhjenteli kamerroosa ja ajatteli laittoo tämmösen syksysen kuvapläjjäyksen Onttolan ja Kulhon mehtälenkuroilta tänne plokkiin.

Tänä syksynä aurinko on paisttoo killotellunna aika mukavasti.

Onttolassa kanavalla on ruska.

Onks tää kuva nyt oikkein vai viärinpäin?

Hopihopi, minne työ aina jiättä?

No hehheh, mitä sie siinä muassa kyykit?
Ai, harju pittää muka suaha kuvvaan mukkaan.

Kulhossa oli tuas tehty tämmöstä. Ja meijjän parraimmilla
mehtälenkuroilla. Isolta alalta vielä.

Turha on leimmoojien hymynuamoja kivviin piirrellä.
Meitä ei hymmyilytä yhttään ku kaikki parraat lenkkimetät kuavettaan.