torstai 30. kesäkuuta 2011

Jännä päivä

(Tuure tarinoi): Tänään meillä oli Oskarin kanssa jännä päivä. Heti aamusta äippä pakkasi meidät Huihai-golfiin. Oskari ei tainnut ensin edes tajuta, että lähdettin jonnekin, sillä se oli kaikessa rauhassa jatketuilla yöunilla omassa kuljetuskopassaan, kun äippä paiskasi luukun kiinni ja kiikutti kopan autoon.

Vasta kohteessa Oskari alkoi kyselemään, missä sitä ollaan. Äippä kertoi, että ollaan lääkärissä rokotuksilla.   Mie olin jo männä viikolla käynyt kyseisessä paikassa, joten keskityin massahurmaukseen ja puruluun järsimiseen.

Kiva Kirsi-täti hipelöi ja näpelöi ensin minnuu, ja anto nammiikkii. Hieno poika kuulemma olen ja sopivanpainoinenkin. Äippä sitten hokaskin, että pojathan painavatkin nyt saman verran eli noin 5.5 kg. Oskarikin on päässyt laihtumaan komeista yli 6 kg:n lukemista, kun ruokatarjoilu tyttöjen kupeista päättyi tammikuussa. 

Kun minnuu oli tarpeeksi hipelöity, pääsin lattialle tutkimaan paikkoja. Oskari sen sijaan joutui pöydälle näpelöitäväksi. Oskulta on hammaspesut unohtuneet kymmenen vuoden ajalta, joten seuraava lekuriaika varataankin tänä kesänä hammaskiven poistoon. Miulla sen sijaan on hienot hampaat, sano Kirsi-täti.

Ensimmäinen lekurireissu siis takana. Äippä oli ihan äimän käkenä, miten mie osasin hienosti käyttäytyä. Loppukesästä käyvään sitten taas Kirsi-tätin näpelöitävänä 16-viikkossynttäreiden kunniaksi.

Tää kuva ei liity tapaukseen, mutta oompahan söpö kuitennii

Tuure and the friends

(Tuure tarinoi):  Tassuveli Oskarin kanssa alamme olla jo aika hyviä kavereita, mutta yhteisiä leikkejä me ei olla vielä keksitty. Kaikkein kivointa on rallata koirakavereiden kanssa:

Nuura-siskon kanssa tää on tätä - aina se on komentamassa



Siskon tassusiskoa Neekaa mie ihailen - se osaa hakea kepin järvestä




Tarjosin leikkimisen väliajalla Colalle drinksut terassilla




Nuutin kanssa oli tosi kiva telmiä.
Enkä pelännyt yhtään, vaikka se oli minnuu
ainaski viiskyt kertaa isompi tai ainaki
viiskyt killoo painavampi

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Puutarhaunelmia

Tuure on jo pienestä pitäen osoittanut taipumuksia hortonomiaan. Kuivia lehtiä ja muuta bioroskaa on pihamaalta päätynyt naskalihampaiseen kitaan ja nurmikkoa on moottorilampaan käytön jäljiltä sipisteltu (kyllähän nyt lammaskoira tietää, miltä lammaskäyttöisen ruohonleikkurin jälki pitää näyttää). Kiireen yllättäessä perennapenkki on toiminut oikopolkuna, mikä on saanut lauman ainoassa naaraassa aikaan epämääräistä kiljahtelua.

Tuure on ollut myös innokkaasti mukana istutushommissa, joskin kettupojan istutukset ovat päätyneet levälleen pitkin nurmikkoa.

Hyvin on meidän istuttamat herneet lähteneet kasvamaan

Joo-o, tähän sen kivipuutarhan voisi laittaa...

...ja kunnollisen uima-altaan
Eikun hommiin sitten vaan

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Juhannusjuttuja

(Tuure tarinoi): Viikonloppuna oli kuulema juhannus. En oikein vielä tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta ensimmäinen juhannukseni meni jotakuinkin näin.

Juhannuksena kaupat menevät ilmeisesti aikaisin kiinni, joten kauppareissulle laittauduttiin aamupäivästä. Tällä kertaa minun ei tarvinnut odotella kaupan ulkopuolella, sillä isännän metsästäessä hyllyjen välissä me mentiin äipän kanssa piitsille. Joo-o, minulla oli ihana hiekkaranta ihan privaattikäytössä eikä yhtään haitannut, vaikka sataa tihuutti. Tulipahan enemmän sotkua autoon ja tyhmät autovaljaatkin menivät pesuun. Tässä mie oon piitsillä:

Tuijottelen aavalle ulapalle eli joen vastarannalle

Hiekasta löytyi vaiks mitä aarteita

Päivällä sadekin loppui ja silloin oli kiva hengailla ihan kotipihalla. Käytin ulkona juhannusmorsiantanikin, Raatoa, jota rennosti astuskelin nurmikolla. Äippä oli tapansa mukaan hidas eikä lemmenhetkestä jäänyt kuvallisia todisteita jälkipolville. Tässä mie hengailen.


Puskajussi? - nyt en ymmärrä

Lepi vaan

Äippä kertoi, että meille tulee illalla juhannusvieraita naapurista.


Millon ne vieraat oikein tulee?

Lopulta ne sitten tuli. Ensin kuitenkin nostettiin Nätsylässä lippu korkean kepin päähän. Sitten tulimme meidän lauman reviirille ja isäntä poksautti jonkun pullon. Ihmisväki kerääntyi pöydän ääreen ilmeisesti syömään. Tarkistin, onko minullekin katettu. Äippä sanoi "pomopöytä", josta heti älysin, etten taaskaan sapuskoi tässä pöydässä (miks Oskari kuitenkin joskus sapuskoi, kysyn vaan). Hengailin siis lelujeni parissa ihmisväen mättäessä kaikenlaisia herkkuja napaansa. Kuvitelkaa, ne söi lammasta; miun työkaveria! Pitkään en jaksanut sitä mässytystä katsoa, vaan painelin makkarin sängyn alle koisaamaan.

Vieraiden siirryttyä omalle reviirilleen lähdin oman lauman kanssa (paitsi Osku jätettiin kotiin) juhannuskävelylle. Me mentiin rantaan - JEE


Arvatkaa, läträsinkö vähän

Sellainen oli miun ensimmäinen juhannusaatto, mikä se sitten liekään.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kaupunkiasioilla

(Tuure tarinoi): Eilen oli taas rankka päivä. Heti aamusta lähdimme äipän kanssa asioille kaupungille. Ensin menimme hoitamaan puhelinasioita Ring ring -kauppaan, jonne sisään mentäessä tutustuin metallisiin portaisiin. Ensin oudoilta tassun alla tuntuvat portaat vähän jännittivät. Kaupassa jouduimme odottamaan tovin vuoroamme, joten aloin joutessani katsella sopivaa kakkapaikkaa. En edes ehtinyt kyykistyä, kun äippä lennätti minut ulos ja jouduin tekemään kakkosen kadulle, josta se vielä noukittiin pussiin. Äipän puhelimet jätettiin sitten Ring ring -sedille hoitoon, ja me lähdimme toimittamaan seuraavaa asiaa.


Tallustelimme pitkin kävelykatua kohti Koskikadun R-kioskia hakemaan äipän tilaamia kirjoja. Matka oli niiiiiin piiiitkä ja adoptoivana oli niin paljon ihmisiä, että jouduin välillä tutkailemaan maisemia kainaloperspektiivistä. Janokin alkoi vaivata. Äippä sai asiansa ärrällä hoidettua ja osti mukaan vielä vesipullon. Pahvimukinkin meni vielä varastamaan - onneksi ei saatu poliiseja perään.

Parkkeerasimme kävelykadulla penkille drinksulle. Sain oman drinksuni varastetusta pahvimukista, jonka kumosin heti kadulle ja yritin sen jälkeen huolellisesti hävittää todisteet. Meidän luona kävi paljon ihmisiä juttelemassa. Kuulin äipän sanovan ainakin tsiljoona kertaa: "islanninlammaskoira" ja "eilen tuli täyteen 11 viikkoa". Ilmeisesti se juorusi minusta niin kuin sillä usein tapana on. Siinä jutellessa tuli taas jano. Olin tuhonnut todisteet äipän tekemästä rikoksesta niin huolella, että jouduin ottamaan huikan suoraan pullon suusta.



Jatkoimme matkaa äipän turkkitrimmaajan työpaikalle, jossa minua ihailtiin asiaankuuluvalla tavalla. Ilmoitin äipälle kivilattiaa petaamalla, että alkaisi olla jo päikkäreiden aika. Ja taas minut kipattiin kainaloon ja jatkettiin matkaa takaisin Ring ring -setien luo. Puhelinasioiden hoito näytti olevan aika pitkäveteistä puuhaa, joten päätin vetäistä päikkärini siellä. Äippä kertoi jälkikäteen, että ihmisiä oli tullut ja mennyt, mutta minä poika vain vetelin sikeitä kaupan lattialla. Puhelinasiakin saatiin lopulta hoidettua, minkä päättelin siitä, että taas minut tempaistiin kainaloon kesken unien.



Parkkipaikalla äippä sähelsi autovaljaiden pukemisen kanssa ja ainoastaan lupaukset tosi kivaan paikkaan menemisestä saivat minut olemaan heittäytymättä totaalisen yhteistyöhaluttomaksi. Tällä kertaa äippä ei narrannut, sillä kohta kurvasimme Huihai-golfilla eläinkaupan pihaan. Äippä osoitti taas rikollisia taipumuksiaan viemällä minut kauppaan sisään, vaikka sinne pääsee vain sovittamaan vaatteita, ja minähän olin menossa sovittamaan vain ruokakuppia. Massahurmasin kuitenkin kaikki kaupassa olleet, niin myyjät kuin asiakkaatkin, etteivät kaupan tytöt muistaneet sellaista kieltoa olevankaan. Lähtiessä sanoivat vielä, että Tuure on aina tervetullut ja mieluinen asiakas.

Kotiin palattua oli lopultakin kunnon päikkäreiden aika. Lounaan äippä tarjoili upouudesta kupista ulkona. Pitkältään käsin en osaa vielä syödä, joten äippä joutui nostamaan minut jaloilleen ruokakupin ääreen.

Kaupunkimatkalta ei ole kuvia todisteina, paitsi ring ring -sedän kännykkäkameralla tyttöystävälleen ottama kuva minusta nukkumassa kaupan lattialla. Tämän postauksen kuvat eivät siis liity tapaukseen.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Virallinen syntymäpäiväkuva

Tuure 11 viikkoa

Kalteritango

Pienen koiran elämä on täynnä hidasteita. Toiset niistä ovat ihan ok, toiset taas ärrrsyttäviä. Tontin takaosa on aidattu korkealla verkolla. Tuure hengailee kyllä aidan viertä, mutta ei ainakaan vielä yritä päästä ulos. Oskari sen sijaan koki elämänsä yllätyksen, kun eilen spurttasi karkuun tapansa mukaan kohti tontin rajaa. Hyvin alkanut kiihdytys kilpistyi verkkoon ja sainkin hämääntyneen kollin tällä kertaa varsin helposti kiinni.


Tuure-hidaste 

Yönsä Tuure nukkuu tyytyväisenä omassa yksiössään. Alkuun nukkumaanmenoaika aiheutti lievää protestointia. Tänään Tuure meni jopa päivällä nukkumaan yksiöönsä.


Tyytyväinen häkkieläin

Olen kertaalleen kokeillut Tuuren jättämistä yksin pentuhuoneen portin taakse. Tämä oli pikkukoirasta aivan järkyttävää. Huolestuttavaa oli, että pentunen onnistui jumittamaan nuppinsa kaltereiden väliin. Portti tarvitsee siis vähän tuunausta ennen kuin portin taakse jäämistä seuraavan kerran harjoitellaan. Kokeilin myös sitä, että menin poikien kanssa huoneeseen ja pistin portin perässä kiinni. Nyt järkyttyi puolestaan Oskari, sillä en tietenkään tajunnut jättää pienempää ovea auki. Oskarin mielestä tämä hullutus on Tuuren vika ja pataan tuli. Tilanne rauhoittui, kun älysin avata Oskarin oman oven.

Vähemmän  tyytyväinen häkkieläin

Näillä hidasteilla pärjätään nyt, mutta kuinka kauan, jää nähtäväksi. Onneksi kaikkia ässiä ei ole vielä käytetty tässäkään asiassa.



tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tuure kotoutuu

Aika kuluu nopeasti pikkukoiran kanssa touhutessa, joten ei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Kesäloman ottaminen tähän saumaan oli nerokas ajatus.

Tuure-poika on kotoutunut laumaamme paremmin kuin hyvin. Tällä hetkellä olen myös sitä mieltä, että pentu on ylittänyt kaikki odotukset mennen tullen, sillä niin helppoa elämä tähän mennessä tämän kaverin kanssa on ollut. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni.

Naapurit toivottivat Tuuren tervetulleeksi kakun kera


Tuure on selvästi fiksu poika. Aloitetaan sisäsiisteydestä; tähän päivään mennessä sisätiloista on siivottu yksi kakkonen (heti kotiintultua) ja yksi pissa. Muutama yö sitten Tuure jopa itse ilmoitti haluavansa ulos. Oma etunsa on tässä tilanteessa omakotitaloasumisessa, sillä pennun saa kipattua ketterästi ulos kehuttavaksi tarpeiden päätyessä soveliaaseen paikkaan.

Moni pelotteli, että aluksi yöt menevät parkuvaa pentua kuunnellessa. Tuure ei kuitenkaan ensimmäisen illan parin minuutin protestoinnin jälkeen ole päästänyt pihaustakaan (paitsi silloin kun piti aikuisten oikeesti päästä pihalle). Muutenkaan kaveri ei turhia hötkyile, vaan seurailee rauhassa ympäristön tapahtumia ja leikkii leluillaan.


Kaikki on hyvin, kun lelut on lähellä



Viime päivinä Tuuren kanssa on ahkerasti opeteltu ja tehty tutuksi monenlaisia asioita. On käyty kerrostalossa, ajeltu hissillä, menty yli ja ali siltojen, autoiltu, käyty kaupassa ja rautatieasemalla muutamia asioita mainitakseni. Kaikkeen kokemaansa Tuure on suhtautunut tyynen rauhallisesti.






Tuure ja autovaljaat - joko mennään?




Eilen kokeilimme hoidossa olemista "mummin" luona kerrostalossa kaupungilla. No problem, vaikka ympärillä paukuteltiin ikkunaremonttia. Kaveri oli ensin leikkinyt omilla ja talon tarjoamilla leluilla ja pötkähtänyt sitten tyytyväisenä nukkumaan. Mahdollista kaverikoiran uraa ajatellen tämä paikka on myös oivallinen työharjoittelupaikka, sillä siellä on rollaattori, pyörätuoli ja hitaasti liikkuva ihminen.

Tassuveljien tutustuminen on oman postauksensa arvoinen, joten päätän tällä kertaa lauantaisiin lenkkeilytunnelmiin.


Lenkillä mie uin 

ja kävin kaupassa
 (emäntä tarkentaa, että isäntä kävi kaupassa ja me Tuuren kanssa odottelimme pihalla)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Poika on tullut kotiin!

Suomi meni sekaisin 15.5.2011 - silloin saatiin Poika kotiin. Meidän lauman historian aikakirjoihin jää puolestaan päivämäärä 17.6.2011, sillä silloin tuli Tuure kotiin - vihdoinkin.

Perjantaina karkasimme töistä niin aikaisin kuin ilkesimme ja käänsimme Huihai-golfimme nokan kohti Kerimäkeä. Kolmen jälkeen olimme perillä ja muodollisuuksien (koirien tervehtiminen, Lyylin pentujen ihastelun) jälkeen kahvittelimme ja allekirjoitimme kauppasopimuksen. Sen verran sekaisin tämä uros näköjään minut sai, että kirjoitin sopimukseen tyttönimeni, mitä en ole tehnyt sitten vuoden 2004.

Lopulta pakkasimme Tuuren Oskarilta lainattuun kuljetusboksiin ja kotimatka saattoi alkaa. Matka meni mukavasti muutamalla pitstopilla. Aina auton lähtiessä liikkeelle Tuure kiljahteli takapenkillä, mutta matkavauhtiin päästäessä sielläkin hiljeni.

Pitstopilla

Pentuoppaissa neuvotaan tutustuttamaan uusi pentu varovaisesti ja vähitellen uuteen ympäristöön. Näin olin minäkin suunnitellut tekeväni. Tuure päätti kuitenkin toisin. Heti autosta kotipihassa ulos päästessään Tuure suoritti sellaisen massahurmauksen, että kaikki lähinaapurit, niin ihmiset kuin koiratkin, olivat ihastuksesta ymmällään. Paitsi naapurin Viksu-tyttö, joka toivotti uuden naapurinpojan pystykorvamaiseen tyyliin äänekkäästi tervetulleeksi. Viksu pyöritteli Tuurea mennen tullen eikä tämä näyttänyt pitävän reippaista otteista huolimatta pahakseen. Martta-sheltti oli tilanteessa varautuneempi, mutta tapasimme illemmalla lenkillä rauhallisemmissa merkeissä, jolloin Marttakin saattoi toivottaa Tuuren lämpimästi tervetulleeksi.

Oskari puolestaan järkyttyi aluksi sydänjuuriaan myöten uudesta laumanjäsenestä. En kuitenkaan liiemmin puuttunut poikien tutustumiseen, sillä huomasin heidän osaavan hoitaa homman keskenäänkin. Tuure nimittäin on sen verran fiksu pentu, että hän kuuntelee ja kunnioittaa Oskaria (Kiitos, Riitta, pohjatyöstä). Illemmalla Oskarin mulkoillessa lattialla rakkaimman lelunsa kanssa leikkivää Tuurea, tämä tarjosi lelua sovinnoneleenä Oskarille.

Mikä hemmetti tuo on ja kuka lupasi sen tänne tuoda?


Rakas pinkki luu

Päivä oli uuvuttava itse kullekin, joten yöpuulle laittauduttiin hyvissä ajoin. Kasvatuskodissa Tuure oli opetettu nukkumaan häkissä makuuhuoneessa. Poika siis häkkiin ja uniluu perään. Muutaman minuutin Tuure protestoi ja petasi uutta sänkyään, mutta sen jälkeen oli hiljaista aamuun asti. Lauman ihmisjäsenet heräsivät ensimmäisen kerran aikaisin aamulla, johon Tuurekin havahtui. Käytiin pihalla pissillä ja kakkosella ja sitten tyytyväisenä takaisin häkkiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.



torstai 16. kesäkuuta 2011

Turkki & häntä -jengi

Ennen Tassuveljiä laumamme koostui kahdesta kaksijalkaisesti ja Turkki & häntä -jengistä; Siiri-koirasta ja Oskari- ja Iita-kissoista. Jengin alaosasto oli Matot ruttuun -yhdistys, jossa ansiokkaasti puhetta johti Iita,  Oskari toimi sihteerinä ja Siiri ääntenlaskijana ja pöytäkirjantarkastajana. Yhdistys kokousti säännöllisen epäsäännöllisesti, monesti jopa yöllä. Yösydännä ja aamuyöstä pidetyissä kokouksissa piti kuitenkin pärjätä ilman ääntenlaskijaa ja pöytäkirjantarkastajaa, joka samaan aikaan veteli sikeitä lauman kaksijalkaisten sängyssä.

Turkki&häntä -jengi kokoustauolla



Siiri ja Oskari ehtivät elellä karvakaksikkona noin seitsemän vuotta. Ikäeroa kaveruksilla oli vajaa vuosi, liekö sen takia jutut menneet niin hyvin yksiin erilajisuudesta huolimatta. Sattumallakin oli osansa kaksikon suhteen alkumetreillä, sillä Oskarin tullessa meille pienenä pentusena alkoi Siirillä valeraskaus. Fiksuna poikana Osku älysi "maitobaarin" olevan jälleen auki ja Siiri imettikin Oskaria noin parin kuukauden ajan. Tänä aikana Siirin ja Oskarin välille syntyi sellainen suhde, että vielä aikuisenakin Oskari oli Siirin pentu. Siiri onnistui myös sosiaalistamaan Oskuun koiramaisia piirteitä ja kissaraukka luulikin ensimmäiset kuusi vuotta olevansa koira.

Yhteiselämää takana noin viikko



Maitobaari

Muistan vielä elävästi tämän karvakaksikon tempauksista herkkukaapin tyhjentämisen. Tämä tapahtui joulun jälkeen, jolloin keittössä tiskipöydän yläpuolella olevassa kaapissa oli vielä jäljellä joulupukin tuomia herkkuja. Olimme silloisen poikakaverini, nykyisen mieheni, kanssa poissa kotoa muutaman tunnin. Heti ovesta astuttuani tajusin karvakaksikon omatoimisen herkuttelun, sillä tyhjiä herkkupakkauksia oli pitkin lattioita. Samassa kaapissa ollut koiranruokanäytepussi oli avattu kulmasta, mutta jätetty kuitenkin syömättä. Herkut sen sijaan olivat löytäneet tiensä parempiin suihin. 

Valistunut arvaukseni tapahtuneesta on, että Oskari on avannut kaapin oven ja mättänyt herkut lattialle Siirin istuessa lattialla antamassa ohjeita. Nuorena kollina Oskarilla oli muutenkin tapana paiskoa suutuspäissään keittiön kaappien ovia auki, koska en suostunut nousemaan aamuyöstä antamaan herralle ruokaa. 

Brittiprinsessa Iita liittyi laumaamme kesällä 2008. Jos Oskari kuvitteli olevansa koira, niin Iita kyllä tiesi tasan tarkkaan olevansa kissa. Sähinää, murinaa ja kynttä oli ilma sakeana Iitan muuttaessa taloon. Erityisen närkästynyt Iita oli koirasta ja ehdinkin saamaan muutaman harmaan hapsen lisää ennen kuin keksin, miten tytöt saisi tutustutettua toisiinsa. Sain lainaksi koiran näyttelyhäkin, jonka kaltereiden välistä oli turvallista puolin ja  toisin nuuskutella. Tämän oivalluksen jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun tytöt alkoivat tulla juttuun keskenään.

Meijän tytöt

Oskari oli työskennellyt mösjöö Oscarin toiminimellä jo useita vuosia. Iitan liittyessä laumaan asiakasmäärä tuplaantui.

Mösjöö Oscar työn touhussa

Iitan liityttyä laumaan oli mielenkiintoista seurata Oskarin reaktioita. Useamman kuin kerran paistoi Oskarin naamasta ällistys: "Tekeeks kissat noin?" Oskari ei esimerkiksi ollut koskaan ääneen kehrännyt, mutta Iitan esimerkin innoittamana kehruukone lähti Oskullakin käyntiin. Nykyisin kehräystä kuullaan lähes päivittäin, sillä kuuluuhan päin naamaa pöriseminen ruokkimiskoneen käynnistysrituaaleihin.

Iitan ensimmäisenä kesänä kaverukset hitsautuivat tiiviiksi Turkki & häntä -jengiksi. Jengi sai olla kasassa valitettavan lyhyen ajan, noin pari vuotta, sillä tammikuussa 2011 kaksikolmasosaa jengistä siirtyi parin päivän välein sateenkaarisillalle tassuttelemaan. Oskari etsi tyttöjä pari viikkoa, mutta on sen jälkeen nauttinut suunnattomasti ainokaisen eläimen osastaan. Perjantai-ilta, jolloin Tuure tulee kotiin, saattaa olla Oskulle jonkinlainen järkytys. Tuuresta on kyllä kotona puhuttu jo viikko tolkulla, mutta Oskari ilmeisesti luulee, että se on jotain syötävää. 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Tule apuun Anja!

Oskari tilittää: Olisi ombudskatille asiaa. Pientä kissaraukkaa on taas lievää törkeämmin laiminlyöty.Eilen iltaruoka myöhästyi TUNNIN! Voitteko kuvitella? Syy oli kuulemma näiden tyyppien:


Mitä äijät, mikä boogie?

Mä en oo syöny mun lääkkeitä

Onnenkeiju, ole hyvä ja hellä


Seli seli, sanon minä. Tänä aamuna aloitinkin sitten ruokkimiskoneen käynnnistämisen hyvissä ajoin (klo 04.00), ettei vastaavanlainen törkeys pääsisi toistumaan. Käynnistysprosessiin kuuluu nukkuvien/nukkuvinaan olevien yli tramppaaminen ja huriseminen päin naamaa (voin laatia tarkemmat ruokkimiskoneen käynnistysohjeet myöhemmin, jos jaksan).

Ketku äippä sai kuitenkin keploteltua lisää nukkumisaikaa maharapsuilla, jotka ovat mahantäyttämisen jälkeen parasta mitä tiedän. Onneksi äipällä oli sunnuntai-aamuksi aikainen nousu koiranäyttelyyn lähdön takia, joten sain aamiaiseni lopulta kissojen aikaan eli noin klo 6.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Tästä blogista

Noin vuosi sitten löysin oven lemmikkiblogien maailmaan. Portsarina toimi tuolloin Herra Mäykynen, jonka blogin kautta löysin myös muita mukavia blogeja. Seuraan tänä päivänä aktiivisesti useampaakin hienoa blogia, ja seurattavia tulee koko ajan lisää.

Tämän blogin päähenkilöt ovat Oskari ja Tuure. Vahvasti muistoissa ovat nyt ja aina tammikuussa sateenkaarisillalle muuttaneet tyttömme Siiri ja Iita.

Tervetuloa Tassuveljien blogiin!

Miun puolesta myö voitas jo aloittaa tää ploki