Ihana elokuu

(Tuure tarinoi): Miun neljäs kuukausi alkaa olla lopuillaan ja kohta mie täytännii kokonaiset viis kuukautta. Miun purukalusto alakaa olla vaihtunu uusiin hienoihin hampaisiin. Muutaman poskihampaan oon käyny sylykäsemässä äipälle muistoksi.

Viime aikoina miulla on ollu älyttömän mukavoo. Porttipäiviinkin alakaa pikku hiljaa tottua; kyllä se isäntäväki on kottiin aina osanna tulla. Kaikkein kivoimpia ovat kuitennii viikonloput. Viime viikonloppuna myö käytiin koko porukka (paitsi Oskari) kiertämässä semmonen Elovaaran harjupoloku. Välillä käveltiin hirveen korkeellakkii. Mie sain välillä juosta vappaanakkii, joku pitkä naru perässä kuitennii viiletti.

Mie juoksin

...mäkiä ylös ja alas

Välillä piti huilata penkillä

...ja tankata nestettä

Mie oon useammannii kerran käynä koirapuistoissa. Joka kerralla oon tavannu älyttömän kivoja kavereita. Myö on jätkien kanssa (on siellä joukossa suattanu likkojakkii olla) juostu ja painittu. Mie oon monesti ollu kasan alimmaisena, mutta ei minnuu oo haitanna. Sitten myö on käyty juoksemassa Kukkkosensaaressa ja siellä mie tapasin yhen Aadan, joka oli niinku Maisa, mutta musta. Vaikka olikkii likka, oli sennii kansa mukava juoksennella.

Ensimmäinen koirakoulu miulla piätty yhteen kertaan. Oskari tietysti ilikkuu, että jäin luokalle, mutta ei se niin männy. Tällä kertoo syy ei ollu miun vaan äipän. Äippä ei oikein ollu sammoo mieltä asioista sen natsi-kouluttajan kansa. Kyllä miekii sitä menoa vähän ihmettelin. Ehin jo säikähtää, että onko äippä seonnu lopullisesti, kun siellä koirakoulussa harjoteltiin jottain väistättämistä, jollon käveltiin piältä ja tömisteltiin. Yks luokkakaveri mäni ihan pois tolaltaan ja tais vähän lirauttaa alleenkin. Kotona äippä sanohii isännälle, että meillä ollaan kukkahattukouluttajia ja ylpeitä siitä ja siästettään ärmistelyt tilanteisiin, joissa niitä oikeesti tarvittaan.  Ens kuussa myö sitten männään uuteen koirakouluun, missä koulutus ei oo mittään natsimeininkiä.

Oskarikin ymmärtää kukkahattukoulutuksen piälle

Karua arkea ja edustamista

(Tuure  tarinoi): Karua arkea eli porttipäiviä on viikon verran takana. Äippä on leikkiny jottain big motheria ja vakkoillu minnuu pitkin päivää töissä ollessaan. Hyvästi on kuulemma osannu olla yksinnään; piäsiäntösesti muata lohnottanu koko päivän. Äippä kyllä vähän eppäili, että jossain vaiheessa oon tainna ikkunassa käyvä riekkumassa. Siitä todisteena on muka nenän jäläkiä ikkunassa koko pittuuvelta. Nuapurit oli kuitennii lärppinä, että ei oo päivisin meijän mökistä mölyä kuulunna.

Ei karusta arjesta sen enempee. Viikon kohokohta oli, kun myö pakkauvuttiin autoon ja ajettiin lenkille toiselle puolelle kaupunkia. Mie sain läträtä järvessä ja juosta vappaanakkii isolla ruohokentällä.

Lenkillä läträäjä

Mutta että ikinä arvoo, missä mie sitten kävin. Mie kävin tivolissa! Ai että usko vai? Kahtokee ite. Myö käytiin hengailemassa tivolikentälläkkii, mut sieltä ei oo kuvia, kun oli niin kiire katella ja kuunella niitä kaikkia härpäkkeitä. Mihinkään laitteeseen äippä ei minnuu laskenna, kun oon kuulema alamittanen.

Viikonloppu se vasta mukava on ollukkii. Perjantai-iltana käytiin ensin mummia moikkoomassa kaupuntiasunnossa. Kotimatkalla kurvattiin Hasaniemen koirapuistoon. Siellä sitä vasta oli lystiä! Mie sain leikkiä yhen puudelipojan kanssa. Pieni se oli, mutta eipä ollu mikkään nössö kaveri, ei. Oltiin sitten jo suunnittelemassa kotimatkalle lähtöä, kun puistoon pelmahti tulla ikätoveri. Sakemanni-Turon kanssahii oli älyttömän mukava juosta ja painia. Turroo kun kututtiin, mie ylleesä vielä ennätin ensimmäisenä namin toivossa sen emännän luo. Turo tai Tuure, sehän on ihan sama.

Lauantaina miulla olikii semmonen epävirallinen edustustehtävä. Siskolikka-Nuuran emännän työpaikalla vietettiin paimenkoirapäivää ja miutkii oli ihan erikseen sinne kututtu. Paljohan siellä oli paimenkoiria ja muitahhii elukoita. Kaikkein kivointa oli kuitennii nähä siskolikkaa. Yrittivät meistä muka jottain sisaruspotrettia ottoo:

Äippä ei kuulemma piä näitä potretteja valokuvvauksen riemuvoittoina, mutta siskon ja sen veljen riemu niistä kyllä välittynee. Miun mielestä myö edustettiin islanninlammaskoiria tosi tyylikkäästi. Ainakin meitä siskolikan kanssa ihhailtiin kovasti. Hyvä Tunturiketun YF-pentue!! Kusti-veli kun ois suatu vielä mukkaan, mutta kun sillä on kiireitä muatilalla siellä Hämmeessä.

Sunnuntaina meillä oli kansa mukavoo ohjelmoo, mutta siitä tuota tuonnempana. Isäntäväki on jottain keskennään supissu, että ompa ollut rauhallinen viikonloppu; ei oo Tuure tyhjänpäivästä iltavilliä viritelly minnään päivänä. No, kai sitä nyt vähemmästäki vässyy, kun aina viijään uusiin paikkoihin rumuammaan.

Tunnustus ja kymmenen vastausta

Tuure ja Oskari saivat tunnustuksen Sulolta, Kallelta ja Eikalta. Tassuveljet kiittää ja kumartaa huomionosoituksesta.

Oskarin ja Tuuren vastaukset

1. Lempiväri
Oskari: Ei ainakaan punainen ja valkoinen. Pikkurakki on senvärinen.
Tuure: Keltainen. Miun Nalle-morsian on keltainen kuin aurinko.

2. Suosikkieläin
Oskari: Siiri-koira. Paras kaveri IKINÄ. Ikävä on.
Tuure: Perhoset ja muut öttiäiset. Niitä on mukava jahdata pihalla.

3. Suosikkinumero
Oskari: Ehdottomasti yksi. Mie olen Uuno-Oskari, sillä mie oon äipän ensimmäinen kissa, ja mie tulin ommaan kottiin Uunon päivänä kesällä 2001.
Tuure: Numero? Voiko sillä leikkiä?

4. Suosikkijuoma
Oskari: Maito, mutta ainoastaan murojen kera isäntäväen kupista juotuna.
Tuure: Vesi. Parasta ojasta tai lätäköstä nautittuna.

5. Facebook vai Twitter
Oskari: Twitter kuulostaa tirpalta eli siis se.
Tuure: Naamakirja. Mulla on nätti naama.

6. Intohimosi
Oskari: Kala!!! Affena, haukifile, muikku MJAM
Tuure: Läträäminen. Kaikenlaiset vedenlähteet käyvät: järvi, rapakko, vesikuppi.

7. Saada vai antaa
Oskari: Saada. Ruokaa, mieluummin heti.
Tuure: Antaa. Pusuja, puzuja, kasvohoitoa...

8. Suosikkikuvio
Oskari: Kala. Affenan ihanat muodot hivelevät miun makuhermojani.
Tuure: Pallo. Miulla onkii monta hienoa palloa.

9. Suosikkiviikonpäivä
Oskari: Isäntäväen työpäivät. Pikkurakki on silloin portin takana koko päivän. Aah, mikä ihana rauha...
Tuure: Kaikki muut paitsi ei porttipäivät.

10. Suosikkikukka
Oskari: Kaikki maistuu. Myös chili suoraan pensaasta. Äippä, miks meillä ei muuten oo ikinä kukkia kotona?
Tuure: "Tuure ei ota"-lajiset kukat. Ne on kaikkein kivoimpia ja mielenkiintoisimpia.

Mie sain synttärilahjaksi haukifilettä

Lahjoista parhain sie oot...

Tuure ja Oskari kierrättävät tunnustuksen Mustalle ja Harmaalle, Nuuralle ja Neekalle, Runille ja Aplalle, Perditan jengille sekä Newtonille.

Lomat lusittu

(Tuure tarinoi): Isäntäväki on koko viikonlopun höpissy, että Tuurellakin alkaa kohta karu arki. Lomat on kuulemma lusittu tältä kesältä. Sen verran selevee oon puhheista ottanu, että sillä arjella on jottain tekemistä portin takana olon kanssa ja monena päivänä peräkkäin.

Viikonloppuna nautittiin kuitennii vielä kesästä: käytiin Kukkosensaaressa ja koirapuistossa. Kukkosensaaressa sai juosta irti liina perässä. Välillä isäntäväki juoksutti minnuu eestakasin kuhtumalla minnuu vuoronperrään luokseen. Ja miehän juoksin.

"Tuure, tule"

Tiältä tullaan!

Laitoin varmuuven vuoks ajovalot piälle

Välillä piti tankata isosta vesikupista

Sunnuntai-uamuna meillä on tapana kahtoo Late Lammasta. Mie tykkeen siitä Vuhkusta. Se on niinku kolleeka. Miulla vuan taitaa paimentamiset jiähä kissanpaimennukseen, ommoo lampollaa miulla ei varmaan koskaan tuu olemaan.

Jakso "Lätti vastaan Lampola" oli aika jännä

Melkein koululainen

(Oskari tilittää): Eilen uamulla äippä höpisi, että Tuurella onnii tännään tärkeä päivä. Sillä alakaa KOULU! Onneks myö kissat ollaan valamiiks jo niin viisaita, ettei meijän tarvii mittään kouluja käyvä. Pikkurakille koulunkäynti ei tie pahhoo, varmaan joutuu heti kättelyssä tarkkikselle. Se nähhään kuitennii vasta ens viikolla, sillä eikö nää meijän hölömäkkeet lintsanneet heti ensimmäiseltä tunnilta. Sato kuulemma vettä kuin jonkun esterin peräpiästä.

Meillä alakaa Tuuren kanssa välillä leikit männä jopa yksiin. Pikkurakille uppovvaa pikku hiljoo ohtaluuhun, että turhoo se niitä lelujaan miun suuhun työntää ja pyytää leikkimmään. Mie millään koiran leluilla leiki. Luuta suatan joskus järsiä, jos ei oo muuta tekemistä. Omat lelut miulla on piilossa, ettei pikkurakki niitä säre tai vejä kitusiisa. Toivossa on hyvä ellää, jospa mie joskus vielä saisin levitellä omat saaliit niille kuuluville paikoille olkkarin lattialle. Viime aikoina mie oon opettana pikkurakille sellasta rallileikkiä: mie juoksen tahallani häntä suorana sen eestä, kun se syöpi esimerkiks luuta. Ja eikö oo hölömö heti perässä. Joskus mie onnistun kesken kierroksen livahtammaan piiloon ja sieltä tirskun, kun pikkurakki minnuu ehtii. Äippä välillä meitä poikia toppuuttelloo, kun meno alakaa käyvä hurjaks.

Tännään myö oltiin pikkurakin kanssa keskennään koko päivä, kun äippä vei isännänkii mukanaan töihin lähtiessä. Ihan hilijoohan tuo kakara oli. Nukku puolillepäivin ja alako sitten isäntäväkkee ootellessa tehä tehtäviä. Jospa se siitä vielä miehistyy, kun jo osovaa kuulemma koipeekin nostoo. Tuuren huoneen portissa on miullekkii ihan ikioma ovi. Sitä pittää kuitennii vielä pittee kiinni, sillä hölömö houdiini onnistuu vielä tunkemmaan ihtesä siitä ulos.

Meillä on äipän kanssa vähän suunnitelmia
pikkurakin varalle

Hengaillaan

(Tuure tarinoi): Tää viikko ollaan oltuuki päivät poikaporukalla kotona. Äippä häviää jonnekin heti uamusta ja tulloo kottiin vasta päiväruuan aikaan. Muutamana uamuna se on  laittanna miut ommaan huoneeseen portin taakse lähtiissään enkä oo itkennä yhtään.

Myö on käyty aika jännissä paikoissakkii. Muutama päivä sitten oltiin mätsärissä, jossa Nuura-siskon piti essiintyä. Siskolikkaa ei nähty, mutta muita koiria siellä oli pilivin pimmein. Ens alakuun miun piti huuvella kaikille ohi mäneville nelijalakasille. Myö siinä sitten lätsähettiin muahan istummaan ja aina kun vejin henkee ennen seuraavaa kommenttia, tuli nammii suuhun. Viksuna poikana mie piättelin, että koko ajan ei ehkä tarviikaan olla kurkku suorana kommentoimassa jokkaista ohikulukijaa.

Nähtiin myö siellä tuttujakkii. Villakoira-Cola oli siellä ihan esiintymässä. Mie oisin vuan halunna leikkiä kaikkien kamujen kanssa, mutta äipän sopotuksesta sain sen verran selevää, että mätsäri ei mikkään leikkimistillaisuus ollu, vaikka leikkimielinen onkin. Ei voi taas pikkukoira ymmärtää. Kysseisestä tillaisuuvesta ei oo kuvia, vaikka repullinen kameroita olikii mukana, mutta miustahan näitä kuvia riittää.

Oisinkohan mie pärjänny näytelmissä?

Eilen myö lähettiin koko porukka (paitsi Oskari) illalla kävelylle. Myö mäntiinkiin semmosseen paikkaan, missä mie en ollu vielä ikinä ollu: koirapuistoon. Siellä suatiin olla ihan omalla porukalla, mutta ei haitanna mittään. Hauskoo oli meillä keskennäänkii.

Mie hain keppiä

Etin nameja

... ja vähän reenasinkii

Illalla minnuu vähän väsytti, mutta jaksoin kuitennii maistoo vielä possun syväntä, mitä isäntä oli kaupasta löytännä. Ensimmäinen pala mäni vätkyttämiseks, ja varmuuven vuoks oisin sen halunna viijä ulos marinoitummaan. Äippä uhkaili, että jos ei syvän maistu, niin Oskarille kyllä maistuu. Hyvinpä se sitten miullekii maistu.