(Oskari tilittää): Mie oon kuulema muutaman viime päivän ajan aiheuttanna isäntäväillä syvämentykytykssii. Torstai-iltana mie nimittäin sairastuin enkä ollu parriin päivvään ollenkkaan oma ihteni; en syönä oikkein mittään, en herättännä isäntee uamuyöstä ja muutennii vua olla kyhjötin. Yhden kerran tuli oksu ja mahahhii oli kurala.
Eilissäiltana meinasin iha hermostuva ku ruiskulla jottain keeliä kittaan ruutattiin. Muutaman raksunnii söin ja vettä lipeksin ja tännään herätin isännän uamuyöstä niiku normmaalisestikkii. Äipälle tää ei vielä riittännä meijän oma Oskari- suoritukseks ja sen tautta sitte lähettiin heti uamusta koppa-ajelulle.
Tuttuun paikkaan mäntiin, sinne Kivuttommaan. Sielä oli iha kiva täti, joka jutteli miulle. Se kopelointihhii vielä mänettel, mutta verenimemistä mie melekein meinasin jo hermostuva. Täti sano, jotta syyttävästihhii häntä muka katoin.
Vähä aikoo sitte ootelttiin, jonka jäläkkeen täti tuli kertommaan isäntäväille, jotta joku mahatauti tai ruuvansulatusonkelma lie miulla ollu. Sen verran jo oli jo kuitennii ennättännä männä ohi, jotta mittää sen kummempoo ei ennee tarvinna tutkiva ku verarvottii oli hyvät. Myö piästtiinnii sitte isännän kansa lähtemmään takasi auttoon, äippä jäi vielä kassatätin kupattavaks. Silimät kiinni kuulema oli korttia konneesseen tunkena. Isännälle kuulu kuitennii sanovan, jotta hyvähä tuo oli ku tulttiin ja että mielenrauhasta iha mielellään kuitennii makso.
|
Tämmönen kuosi tällä kertoo. Iha ite otin muuten rätin poikkeen, ettei tarvinna isäntäväin vaivautuva |
|
No, syön, syön, koko ajan ja kovasti. Ei tarvvii ennnee koppa-ajalulle lähttee. |