Pupunkerruukone

(Tuure tarinoi):  Myöpä olttiinnii tännään äipän kansa Onttolassa. Ja että kyllä ikuna arvoo, mitä sielä tapahtu. MIE AJOIN PUPUVA!!!! Iha oikkeeta, valakosta pupuva, joka oli isompi ku meijjän Oskari. Ainahhii minnuutin ajoin. Sitte piti lopettoo ajaminen ku äippä kuhtu minnuu. Tästä tappauksesta ei kuvvii oo, vaikka äipällä oli kamera kaulassa. Se ku vuan hölömönä toljotti kahttoo meijjän perrään, siis miun ja PUPUN.

Kyllä sitte muuten kamera laulo, mutta ei vaan sillon ku ois pitäny ikkuisttaa miun tähtihetki.

Jäkälät on aika vinkkeennäkösiä kuvattavia.

Kanava ei ollunna vielä jiässä. Veen pinnalla leiju
tuommonen vähä uavemainen usva. 

Ja putken vaihto. 

Äippä, minnuu kylymmää...

... ja tuola ammuttaannii jollain isolla vehkkeellä.

Kyllä yksinkertainen on kaunista.

Vieläkö pittää posettoo...

No, siinä siulle posetus. Nyt paa ne putket pois ja
ala heittee miulle keppii.

Kameraharjoituksia

(Tuure tarinoi): Tännään tiällä meilläpäinkkii paisto aarinko ja muahii on tuas valakosena. Eli eiku auttoon ja mehttään harjottelemmaan uuven kameran käyttövä. Ja mie piäsin vappaana viilettämmään, ainahhii välillä....

Mie niin arvasin tään! Tuure, määppä tuohon.
Tuure, ooppa siinä. Piä nyt niitä korvia hyvästi...

Äippä! Eikö myö voitas jo lähttee kottiin.
Kylymähhii alakkaa olla ja näläkä.

Tuure, katoppa ku tiällä on ollu pupuja

Pupuja! Missä pupuja? Ei lähetä vielä...

Lahjoja

(Tuure tarinoi): Mie olin ilimmeisesti vuuven mittaan ollu vahinkossa kilttinäkkii ku sain eniten joululahjoja meijjän laumasta. Sai se Oskarikkii lahjoja. Sen paras lahja eli haukivile on jo kyllä tuulensuojassa.

Eilissäuamuna niäten suattiin kahet uamupalat ku isäntäväki herräyty eri aikkoihi. Vähä myö ihmetelttiin, mutta ei sanottu mittää ku uatelttiin, jotta joulunaha kuuluuhhii syyvä vähä enemmä ku normmaalisesti.

Paketti Tyyneltä! Mitähä tiälä on?
Hyvältä ainahhii hajahttaa.

Mikä kikkare tää oikkein on?

Oli suti tahi pensseli, mutta hyvvee on.

Eilissäiltana meillä soi ovikello. Sielä olihhii Iivarin äetin vävy, joka oli lähtennä Iivarin joulutervehystä miulle ihan kotiovelle asti tuommaan. Kiitoksia vuan kovasti!

Mitä ihmettä tiälä oikkein on?

Keh, toinen paketti... ja korttihhii.

Mittee se Iivari nyt... nuin paljo kaikkia hyvilöitä.
Ai, suan iha valita kumpi pussi aukasttaan ensin.

Tiijän, tiijän... yhen suan vuan ottoo. Muistappa itekkii
seurraavan kerran ku suklaatirasian kantta auvot,
jotta yhen suat vuan ottoo. Niimpähä!

Tänks, Iivari-kamu. Näistä lahjoista riittää illoo pitkäks aikoo.

Isäntäväki oli käskennä pukin tuommaan miulle tämmösen
ketun ku ollaan kuulema iha samiksia.

Tään häntä rapissoo mukavasti ja siitä on hyvä vähä
punalttoo ja ravisttoo. UUUPS!

Hohhoijjaa ku alako yhenäkin väsyttämmään,
leppuutannii leukooni tässä siun hännän piällä.
(Ei kerrota äipälle, jotta hänttää tuli jo aika iso palakkeenkieli)

Valakee joulu

(Tuure tarinoi): Suatiinha tänne susrajallehhii valakkee joulu - ainahhii yheks päiväks elikkäs jouluuatoks. Hetihä myö rynnättiin isäntäväin kansa mehtälenkille. Äippä otti kameroitahhii oikkein kaksin kappallein mukkaan; uuven harjotteluva varten ja vanahan, jotta sais ees jonkun kuvan onnistummaan. Vielä suapi uuvella kamerallaan harjotella vielä hoikotvalleen, severran on vielä asetukset hakusessa.

JIIHAU! Mie mänen....

.... ja tuun takasi

Sininen hetki. Ainahhii kameralla. 

Iha näin pimmeetä ei oikkeesti ollu puolenpäivän aikkaan.

Tärkkeimmät hommat ensin.

Tassuveljien joulutervehdys

Hauskaa ja maukasta joulun aikaa kaikille plokikamuille henkilökuntineen!

Toivottelevat Tuure, Tyyne ja Oskari + isäntäväki

Joulukarhu

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä oli kuulema vuuven lyhin päivä. Meillä sattu äipän kansa tuuri ku satuttii just olemmaan lenkuralla ku aurinko vähä aikkoo nuamoosa ruahti näyttee. Sevverran piäs tuo valoilimiö yllättämmää ettei äippä ies älynnä ottoo kamerroo mukkaan ulos lähttiissä. Kännykällä sittä yritti kuvvii ottoo eli luatu on mitä on.

Meijän koin lähellä on semmone morjestava karhu. Tiälä Joensuussa niät on kaupunnin metsurina semmonen setä, joka muitten töittesä lomassa surrauttaa moottorisahalla tehä jonnii taijeteoksen - ylleesä elläimen. Morjestavalle karrhulle oli yks kerta käynä joku pikkuimmeinen luovuttamassa tuttisakkii - siinä killottivat minikrippipussissa karhun käpälässä. Tänä vuona karhu ol joulun kunniaks suana tonttuhatun piähäsä.

Joulu 2015. Ei piäse pyhinä pilikille eikä jiälle viilettämmään.

Eikö myö jo voitas jatkkoo matkoo. 

Päivee vuan, tätit... juu iha yksinnään tässä oon...

...tai en ainakkaa oo tuon meijän äipän völjyssä, joka tuossa
muassa housunpolovet murassa kykkii. 

Nyt äkkiä ota se kuva, tuolta tulloo tuas immeissii.

Hyvvee jouluu! T. Morjestava karhu

Kesämuistoja

(Tuure tarinoi): Äippä apinoi meijän plokikamujen Tuulisten poikien plokista huasteen, jossa muistellaan männyttä kessee.

Alakukesästä miun luonnetta testattiin. Hyvä on
luonne - meille välttää, sano äippä.
(kuva: Riitta Lumiluoto)

Miusta tuli eno

Piäsin pitkästä aikoo lamppaille.

Kesällä oli ainahhii yks kuuma päivä.

Kesäaikkaan miula oli vähä vilikkaampi sosialistinen elämä ku muina aikona.

Täs oli yks vajjoon tunnin irtosuhe. En muista nimmee,
joku hieno nimi kuitennii oli.

Joo, tää oli se sukulaispentu. Hese on sen nimi.

Tää on miun kesäheila - Saga. Se on Hesast.

Tää likka oli kans Hesast. Nimmee en muista. Tää oli
kans semmonen tunteroisen irtosuhe.

Kesän kohokohta oli plokikamu Iivarin luona käyminen.
Vaikka vettä losottikkii ku Esterin peräpiästä, kivvoo oli.

Miummielestä parasta  kesässä on veen iärellä olleilu. Tässä kohin myö ollaan äipän kansa samiksia.

Kesällä mie kävin monta kertoo lotroomassa Kulhossa....

... uimistelemassa...

...Kuoringalla...

... ja Häikänniemessä.

Pitkästä aikoo käyttiin myös Kuhasalossa miun
pentuuven ajan maisemissa.

Loppukesästä miulla oli vaivana rauhaton
etunen. Se oli vähä tymppeetä, vaikka
liäkärisetät olihhii hirmmeen kivoja.