maanantai 26. marraskuuta 2012

Satunnaisia asioita

Tassuveljet ja niiden sisko on saanut kunnian vastaanottaa alla olevan tunnustuksen tuplana. Jo aikoja sitten. Meijän toimistopalveluyksikkö eli äippä on ollu jatkuvasti liikekannalla tai sitten päikkäreillä, joten vastaamaan päästään vasta nyt. Kiitokset tunnustuksesta menee Myrsky-kissalle ja Naukulan Helmille.


Tunnustuksen saajan:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

  1. Kasvattaja antaa perinteisesti islanninlammaskoiran pennulle islantilaisnimen. Tuuren issikkanimi on Yndislegur Falki eli hurmaava haukka.
  2. Oskari asunut meillä ollessaan Joensuussa ja Kuopiossa viidessä eri osoitteessa. 
  3. Tuure on ehdollistanut itsensä mm. sähköhammasharjaan. Illalla äipän sähköhammasharjan vaietessa Tuure menee omalle paikalleen ilman eri käskyä. 
  4. Tyyne oli pienenä väritykseltään hopeaharmaatiikeri. Iän karttuessa turkki on saanut kullanruskean sävyn. 
  5. Tuure syö ruokansa usein kongista tai joutuu muuten tekemään töitä ruokansa eteen.
  6. Oskarilla on siniset valjaat. Tyyne saa ensi kesänä käyttöönsä Iita-vainaan vaaleanpunaiset valjaat.
  7. Ensi viikolla Tyyne menee elämänsä ensimmäistä kertaa hoitoon.
  8. Oskarilla on raastavan intohimoinen suhde kukkiin ja muihin kasveihin. Meidän huushollissa onkin eletty kukatonta elämää jo yli kymmenen vuotta. 
Tällä kertaa emme lähde tunnustusta erikseen kierrättämään. Se voivat poimia omaan blogiinsa mm. kaikki meidän suosittelemme-listalla olevat blogit.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Iik - hiiriä!

Kuka prkl on suljunnu älypelilaatikon?

Elä minnuu kato. Kysy noilta, jotka...

...seuras sinnuu kottiin Ikealandiasta
Komisario Äipällä on omat epäilynsä syyllisestä.
Kuulustelut kuitenkin jatkuvat vielä

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Enkeli vai piru?

(Tyyne touhuaa): Mie oon kuullu monta kertaa äipän kehuvan, että mie oon kauheen ihana. Vai oliko se kauhee ja ihana. Tässä on todistusaineistoo. Piättäkee ite.

Sohvaperuna

Sylitakiainen


Ekologinen leikkijä

Kohta sattuu Tyyneä leukaan....

...ihan oikeesti, jos et kohta lopeta riekkumista

lauantai 3. marraskuuta 2012

Oskarin normipäivä

(Oskari tilittää): Mie oon tässä huushollissa pisimpään kouluttanu isäntäväkkee. Sen tautta miulla on ainahii yks tärkee tehtävä. Nimittäin uamulla miun hommana on käynnistee ruokkimiskone. Se männöö näin: Uamuruuvan aikaan myö koko karvajengi kokkoonnuttaan sikkeitä vetävän isännän ympärille. Tuure lupsauttaa pusun, Tyyne pörisee korvan vieressä ja mie painan tassulla ruokkimiskonneen käynnistysnappullaa (se on se uloke keskellä nuamoo, heti leipäläven yläpuolella). Avot ja kohta on ruoka kupissa. Äipällä käynnistysnappula on ussein epäkunnossa, sillä siitä kun painaa, nii kuuluu vuan "Nyt nukutaan vielä".

Ruuvan jäläkeen mie painelen takasin nukkummaan ja yritän suaha nukuttua päiväruokaan asti. Sillon oonnii tuas jo hirmee näläkä. Ylleessä mie yritän noppeuttaa ruuvanjakelua osottamalla ruokien sijainnin eli ruavin jiäkuapin ovvee (edit: saranapuolelta).

Sitten onnii tuas ettoneitten aika. Iltaruoka meillä syyvään kuulema yheksän aikaan. Mie tiijän sen siitä, ku mie alan hienovarasesti vihjailemmaan kurnivasta mahasta nii äippä aina sannoo, että ei oo vielä ruoka-aika, kello on vasta kaheksan, tunnin piästä vasta. Siinä ruokoo ootellessa mie suatan ajella ja kurmuuttoo vähän  pikkukissoo.

Iltaruuvan jäläkeen voipikkii sitten köllähtee mahasa viereen ja ruveta kahtelemmaan unnii. Siinä vaiheessa, kun huushollissa valot sammuu, mie suatan vielä esittee saalistuspervormanssin, tai sitten ajella ja kurmuuttoo pikkukissoo. Yöunille mie könyän äipän jalakojen piälle, Tyyne makovaa sitten isännän jaloissa.



Välillä pittää muistoo kiäntee kylykee, ettei karvat mää lyttyyn

Jaksaskohan kurmuttoo Tyynee vai olla öllöttäskö vuan

Mie suan aika ussein unikavereita -
tahoimpa niitä eli en



Myö hyspnotisoijaan siut:
Anna ruokaa, anna ruokaa

Näihi kuvviin ja tunnelmiin: Hyvvee halloveenia!