tiistai 31. heinäkuuta 2012

Lällällällieru....

(Tyyne touhuaa): Mie huomasin eilissäiltana äipän sylissä nahutessa, että miulla on mualiman paras lelu ilimeisesti aina mukana. Se on semmonen pitkä suikero pyllyn piällä. Mie sain pitkään aikani kulumaan sillä leikkiissä. Oskarillakkii on sellanen ja Tuurella. Niilläkkii mie oon leikkiny.

On mulla toinenkii hännänalusjuttu. Tännään iltaruuvan jäläkeen minnuu villitytti ihan mahottomasti. Mie juoksin hirmeetä vauhtia pitkin huushollia. Sitten miun hännän alta kuulu paukku. Siihen loppu juokseminen. Äippä sai vuorostaan jonkun kohtauksen. Se kieriskeli lattialla ja hirnu, silimistäkkii tuli vettä. Myö katottiin sitä ihan hmjoilasina. Isäntä selitti, että pieruhuumori se näyttää olevan parasta huumoria. Sitten ne kuulu keskennään pähkäilevän, että miten pienestä kissasta voipi lähtee sellanen iäni.

Sieltä se paukku tuli

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Karu arki

(Tyyne touhuaa): Äippä kuulu sanovan, että huomenna se alakaa tuas karu arki. En tiijä mittee se tarkottaa. Tuurelle ilimeisesti enemmän porttipäiviä, ainakkii.

Tännään myö kuitennii vielä vietettiin pyhäpäivee koko porukalla.

Mie luin lehtee isännän kansa....

... ja äipän

Myö katottiin Suapasjalaka kissa. Se oli aika jännä.

Katottiin myö jottain kisojakkii
Mie nukuin monet päikkärit

Kylläpä kiinnostaa palata töihin - menishän se aika näinkin


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Suuri metsästäjä(tär)

(Tyyne touhuaa): Äippä on tainnu mainitakkii, että miulle tytölle se ruoka maistuu. Kun omat on syöty, siirrytään seuraavalle kupille. Eilissäpäivänä mie varastin koiralta nakin palan ja kun se tuli sen perrään kyselemmään, mie MURISIN sille, ja koira lähti pois.

Päiväruoka maistu tännään vähän erilaiselta. Ja ennen ruokoo isäntäväki käyttäyty ihan omituisesti. Ensin käytiin vaakassa isännän kansa. Sitten mie olin isännän toisessa käissä ja toisessa käissä sillä oli maitopurkki. Yrittivät ilimeisesti suaha seleville, paljonko mie painan. Vähän vähemmän kun maitopurkki eli noin kilon, kuuluvat pähkäilevän. Pappakissa sitten mulle kerto, että ilimeisesti ujuttivat matoliäkettä miun sapuskaan. Söin silti kaiken ruuvan ja nuolin vielä kupinkii.

Tarjoilu tässä huushollissa ei pellaa täyvellisesti eli kuppi ei oo koko ajan täynnä eikä nakkisesonkikkaan oo jatkuvasti. Onneks huushollista löytyy muutakin riistaa saalistettavaks.

Lelu vai ruokoo?

Konstaapeli Tuure: Mitäs tiällä häslättään?

Mums! Hajjaantukkee, tiälle ei oo ennee mittää nähtävvää


torstai 26. heinäkuuta 2012

Tyyne I Ahne

(Tyyne touhuaa): Meillä oli äipän kansa ensimmäinen riita. Äipällä on ilimeisesti joku hölömö sääntö, että pikkukissat ei sua syyvä ihmisten ruokoo suoraan kattilasta. Nii, eikä kissoille kuulema kateta sammaan pöytään ihmisten kansa.

Mie ossaan kyllä hankkia ruokoo ihan itekkii. Tännään mie varastin koiran nakkeja, joita äippä oli pienimässä koirakoulua varten. Koira vuan kahto hölömönä, kun mie raahasin saaliini turvaan sen ison nenän eestä.  Sitten mie iltaruuvalla söin hirmu vauhtia oman ruokani ja hyökkäsin sitten pappakissan kupille. Se ei mahtanu miulle mittään, mie olin niin noppee. Noppee oli kyllä äippäkkii, kun kaivo miulle lissee ruokoo ommaan kuppiin. Äippä kuulu sanovan isännälle, että Tyyne on ihan kauhee. Mitähän sekkii tarkottannoo, en tiijä.

Ai, ruoka onnii jo pöyvässä

Oma kuppi tyhjä

Höh, Oskunkin kuppi on tyhjä

Mitäs sie söit tännään?

Tännään myö nukuttiin äipän ja poikien kansa pitkät päikkärit. Äippä mäni sänkyyn muka vähäks aikoo lukemaan kirjoo, ja kohta myö kaikki oltiin sielä kansa; Osku nukku äipän jaloissa, mie sen mahan piällä ja Tuure selällään isännän paikalla. Eikä tapeltu yhtään!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Terveitä poikia

(Oskari tilittää): Tännään käytiin äipän kansa ajelulla - taas vaihteeks. Pikkulikka jätettiin kottiin ihan yksin. Myö mäntiin siihen jo tutuks tulleeseen paikkaan eli elläinliäkärille. Tällä kertoo ei ollu kyse mistään akkuutista, ihan vuan rokotuksilla käytiin pikkurakin kansa. Tai no, kyllä miusta tuas vähän vertakkii tiristeltiin.

Pikkurakki hurmas tuas sen kivan elli-tätin. Kyllä ne minnuukkii kehuvat, kun olin niin kiltisti. Äippä tuntu kovasti ilahtuvan, kun elli-täti kerto, että myö molemmat ollaan terveitä poikia. Miun verkokkeen tuloksetkin olivat tällä kertoo oikein hyvät.

Tällä kertoo tämän värinen

Mie olin kotona ihan yksin

Ruokailurutiinit alkavat löytyä

Isoveikka, leiki miun kaa!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Terassikeli

(Tyyne touhuaa): Eilissäpäivänä myö avattiin Oskarin kansa terassikausi. Äippä oli sinne rakennellu meille "koiravappaan" vyöhykkeen, jossa myö voijaan leikkii ja rentoutuu iliman, että koira on koko ajan häsläämässä ja rikkomassa meijän leluja.

Ai nii, tää oli tää pötkylä

Koirilta pääsy kielletty! Niimpähän!

Illan viiletessä myö siirryttiin henkailemaan meijän huvittelukeskukseen sisätiloihin.

Oih, miun isoveli

HEI! Nyt vähän rajaa sen kameran kanssa. Myö ollaan pesulla.

Tännään myö on vuan olla öllötetty. Mie hokasin, että peiton alla äipän jaloissa on aika mukava ottoo päikkärit. Koirakkii kävi siinä parriin otteeseen vieressä makkailemassa eikä ees älynny, että miekii oon siinä. Koirat taitaa olla aika hölömöjä.

Lämpenee, lämpenee

(Äipän puheenvuoro): Lauma on rauhoittunut päikkäreille, kuuluu vain Tyynen tyytyväinen kehräys. Nyt on hyvää aikaa kerrata viime päivinä tapahtunutta ihmisen näkökulmasta. Ilokseni voin sanoa, että Tyynen kotoutuminen on tähän mennessä sujunut paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Tuoreessa muistissa on vielä edesmenneen brittiprinsessamme Iitan kotoutuminen, jolloin saimme todella tehdä töitä lauman yhdistämiseksi.

Tyyne, vaikka rinsessamme onkin, on aivan erilainen tyttönen; reipas rasavilli, joka ei turhista sätkyile. Jos säikähtää, ei jää sitä miettimään, vaan on kohta taas uteliaana tutkimassa. Ihmisen kosketuksesta käynnistyy pörinämoottori ja alkaa pyllerehtiminen. Vieraisiinkin suhtautuu luottavaisesti ja uteliaasti.

Haimme Tyynen kotiin perjantai-iltana eli  nelisen päivää yhteistä eloa on takana. Ensimmäinen yö meni vielä piilossa, mutta jo lauantai-aamupäivän aikana typykkä karkasi turvahuoneestaan tutkimaan paikkoja. Siitä rohkaistuneena päätimme uskaltaa esitellä uuden perheenjäsenen pojille. Käytössä oli jälleen hyväksi havaittu häkki, jonka suojista uusiin perheenjäseniin tutustuminen oli turvallista. Vertailun vuoksi voin todeta, että Iitan kanssa tutustuminen ja totuttautuminen rauhalliseen Siiri-koiraan ja Oskariin vei kolmisen viikkoa. Ja niihin viikkoihin mahtui paljon murinaa, sähinää ja sylkemistä. Tyynen osalta vei kolme tuntia tottua uusiin karvakamuihin niin, että häkin oven saattoi avata ja antaa typykän tulla omaan tahtiin ulos.

Kyllähän Tyynenkin tutustumisvaiheessa kuultiin pientä sähinää ja suhahtelua. Tämä tietysti ihmetytti ja  pelottikin Tuurea. Yritin tehdä tilanteesta mukavan namittamalla kaikkia osallistujia. Tuure sai niin paljon nameja rauhallisena pysymisestä, että perästä on kuulunut - tai enemmänkin lemunnut. Tällä hetkellä olemme palkkauksessa siirtyneet jo sanalliseen kehumiseen ja silityksiin. Kaiken kaikkiaan olemme ottaneet sen linjan, että eläimet saavat tutustua omaan tahtiin emmekä koko ajan hössää ympärillä. Toki seuraamme koko ajan tilannetta ja tarvittaessa menemme väliin, jos tilanne yltyy liian raisuksi.

Pojat ovat luonnollisesti mustasukkaisia meistä ja se aiheuttaa välillä kähähdyksiä. Olemme yrittäneet sylitellä ja huomioida kaikkia osapuolia. Tässä vaiheessa pojat saavat tarkoituksella vielä enemmän huomiota osakseen. Välillä pikkukissallekin järjestetään laatuaikaa koiran puuhaillessa omia juttujaan pihalla. Oskari on suhtautunut uuteen tulokkaaseen tyylilleen uskollisesti eli lunkisti. Jonkinlaista myrtsiyttä ilmassa tosin on ollut, ja Oskarin tuijottaessa minua olen ollut näkevinäni puhekuplan: "Äippä, mie en jaksas aina näitä kakaroita".

Selvää lähentymistä Tuuren ja Tyynen välillä on jo tapahtunut, sillä neniä vaihdetaan jo rauhallisesti eikä pikkukissakaan enää niin säpsähtele ison nenän lähestyessä. Molemmathan ovat vielä pentuja, joten toivoa sopii, että ystäviä niistä vielä tulee. Merkit näyttävät ainakin tässä vaiheessa lupaavilta.

"Perheen pienimmät"

Sunnuntai-iltana lauma mahtui jo samaan kuvaan

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Huvittelukeskus

(Tyyne touhuaa): Mie on viime päivinä tutustunu tään uuven resitenssin varustelutassoon. Äippä kyllä sannoo sitä ravelehtimiseks ja pojatkii välillä minnuu komentaa, kun vauhtia alakaa olemaan kuulema liikoo. Eilen mie tajusin, että meillähän on myös tällänen huvittelukeskus:

Reijästä voipi kurkistella ja ravata ylös ja alas

Narruu voipi vettee ja rettuuttoo

Tätä on kuulema luvallista  ruapia

Hiirtä mie paukutan tassulla...


tai otan sen unikaveriks


Luolassa voipi kansa nukkuu päikkärit

Trendipaikan tunnistaa jonosta

Mie en nyt ennätä enempee kertoo, sillä miun pittää tuas olla kohta piälaillaan jossain. Mie kerron teille sitten myöhemmin lissee.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Rinsessa Rimppakinttu


Pojat kerto, että meillä on joku ploki.
Miekii halluun plokata!

(Tyyne touhuaa): Tiällä uuvessa kotona miulla on ollu hirveesti hommoo. Kaikki paikat on pitänä tutkia. Monta kertoo päivässä pittää syyvä, käyvä vessassa ja vetästä päikkärit. Tännään myö uuven äitin kansa (pojat kuhtuu sitä äipäks) leikittiinkii, kun pappakissa oli nukkumassa ja koira isäntäihmisen kansa porttihuoneessa.

Eikai se koira vuan tuu?




Mie olen pieni, mutta pitkä.
Uus isäntäväki kuhtuu minnuu Rinsessa Rimppakintuks

Välillä pittää syyvä, että jaksaa,
sannoo äippä

Emo opetti, että ruuvan jäläkeen pestään nuama ja tassut


Valamis!

Tutustumista

(Oskari tilittää): Kyllä se taitaa olla pikkusisko - se ylimiäränen, koska ei oo vielä lähteny kottiisa. Eilissäpäivänä myö alettiin siihen tutustummaan ja sitä sammoo on tiijossa tännäänkii. Yö myö kissat oltiin keskennään, kun isäntäväki veteli hirsiä pikkurakin kansa makkarissa. Mie oon antanu olla sen käppänän piäsiäntösesti rauhassa. Ruuvan piältä oon kerran tai pari kähähtäny, sillä se on miulle mualiman tärkein juttu.

Tuure ja pikkulikka taitaavat vähän pelätä toisijjaan, sillä ne välillä murisoo keskennään. Eilen myö suatiin melekein koko päivä jo olla kämpässä kaikki vappaana eikä myö mittään isompia hässäköitä suatu aikaseks.

Kuules pikkulikka, tää häkki on siten miun
Minkä tähen miun häkki on täynnä kissan leluja?

Tuu pois sieltä. Mie nään, että sie oot sielä sohvan alla.


Kylkimyyryä

Ai mjoi, sie olitkii siinä

Mikäs siulla muuten siinä käissä on?

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Pikkusisko

(Oskari tilittää): Meille kuuluu ihan kummia. Viime yönä huomasin, että meijän huushollissa oli yks ylimiäränen. Isäntäväki on kyllä jo jonnii aikoo meille huastelleet pikkusiskosta, joten se suattaa olla se. Eilissäpäivänä ne kävivät jossain ja sen jäläkeen äippä linnottautu Tuuren huoneeseen portin taakse eikä ottanna meitä ees sinne mukkaan.

Missä miun äiti on? Ja sisko ja veli?

Kukas sie nyt sitten muka oot?


Aamuöinen kohtaaminen

Äippä, miks sie oot siellä ja myö tiällä?
Ylleesähän se on toisinpäin.

Äippä laski miut uamuyöstä käymään porttihuoneessa. Ja siellähän se pikkusisko kökötti kirjahyllyssä ja kilju. Mie oon näihin kiljuvviin pikkutyttöihin jo niin tottunu Iita-vainoon ansiosta, että mie vetäsin vuan sen vauvaruuvat kitusiin ja kävin sen vessassa ja lähin muualle jatkammaan unia.

Ensimmäinen ateria omassa kodissa

Onkimisen tulos: 1 kpl pikkukissoja

Iik! Hirviöjättiläinen.
Kääk! Suhiseva kääpiö.

Isäntä vei meijät pojat takapihalle ulukoilemmaan. Sillä välillä äippä oli suanu sen pikkulikan survottua Tuuren häkkiin ja myö piästiin sitä tervehtimmään. Tuurea se ens alakuun säikähti, mutta niin säikähti pikkurakkikkii ja mäni äipän levveen selän taakse piiloon. Siinä myö sitten kateltiin toisiamme ja äippä anto meille kaikille nakkia ja maksamakkarroo. Eippään siinä sitten sen kummempoo. Vähän ajan piästä ruvettiin kaikki päikkäreille.


Ainii, sen pikkulikan nimi on ainaki toistaseks kuulema Tyyne.