(Tuure tarinoi): Männä pyhänä oli kuulema viimenen lomapäivä tältä kesältä ja muanantaina sitte alako karu arki. Äippä oli luvanna, jotta lomalla käyvvään miun hyvän kamun, Iivarin luona. Miulla alako jo hätä tulla ku viikot vuan mäni iteeestään eikä minnekkään lähetty. Tai käyttiin myö äipän kansa muutama päivä olemassa mökillä Polovijärvellä. Viimesenä lomapäivänä sitte lopultahhii pakkauvuttiin Hoppa Hopiaan ja ajelttiin sinne Iivarin luo.
 |
Jaaha, koipeliini on käyny tuas ruikkimassa meijjän puskkiin.
Sese kyllä joka paikkaan kerkijjää.
|
 |
| Tuuren äippä! Kato minnuu - tiälä Iivari. Tiälä allaalla |
 |
Äet, väitätkö ihan toillaan, jotta tällä nuamalla pystyy
muka ärhentelemmään kamulle?
|
 |
Tuommosista perusteettomista syytöksistä vois vaikka
loukkaantua. Ja sitä paitsi se oli vahinko.
|
 |
| Iivari, suanko mie lainata tätä siun luuta? |
 |
| Misteepä oot tään hankkinna? |
 |
On nimittäin niin makkee luu, jotta en oo pitkilleen
tämmöstä jälttäny.
|
 |
| Nyt ei kyllä pallopelitkään kiinnosta, vaikka pallopoika oonnii. |
Olipahan vuan mukava käyvä Iivarin luona. Kaverikuvvoo ei tällä kertoo suatu, mutta haitanneeko tuo. Otettaan sitte seurraavalla kerralla. Kiitoksii vuan tuas hirmusen hyvistä tarjoiluista ja mukavasta juttuseurasta. Nii ja siitä luusta, jonka mie taisin vahingossa syyvvä kokonnaan.
