lauantai 25. marraskuuta 2017

Kaupunkiretki

(Tuure tarinoi): Tiälä on ollu tännään siän puolesta iha hölömö päivä. Harmmoota on ja märkkee tulloo taivvaalta ja loskassa suapi kahlata. Ei sitte suunniteltu mehtäretkee tälle päivälle. Retkelle mie kuitennii piäsin ku isännän kansa lähettiin onnikalla kaupunttiin vanahusten virkistyskäynnille eli Kuopion ukin ja mummin luona käymmään. Normmaalisesti myö männään sinne omalla Hoppa Hopialla, mutta tännään on Kalpalla peli ja keskustassa joulunavajaiset nii äippä sano, jotta hiän se ei muute lähe sinne parkkipaikkoo ehtimmään.

Oon mie joskus ennennii onnikalla matkustanna, mutta vuan iha mallin vuoks sillon ku iha pikkupentuna opetelttiin kaikenlaissii asjoita elämänevväiks. Hyvin mäni linjurireissu, vaikka vähä meinas välillä jänskättee. Namuilla mieli kuitennii rauhottu hyvästi ja ihhailijankkii sain mänömatkalla.


Kyllähä tuo käypi vähä ramasemmaan kaupunnilla hunttoominen
ja vanahusten virkistäminen. Jos sitä huomena sitte mehttään piäsis.

Kyllä. se äipän päikkärikaverina oleminennii käypi työstä.
Miepä otannii päikkärien perräiset, jotta jakssaa uamulla
ajoissa nousta riekkummaan.
Äippä tuli eilissäiltana töistä kottiin vasta iltaruuan aikkoihin. Oli kuulema ollu pikkujoulussa työkaverisa kansa kahtomassa sitä uutta tuntematonta. Äippä haikailloo nykysin aika ussein niitä meijjän lenkkimaastoja entisessä kotona. Sitä elävvee kuvvoo kahtoissa sillä oli koko ajan ollu tunne jotta maisemat ja maastot on jotennii tuttuja. Yhen paikan se tunnisti varmasti Kolilla olevaks ku on itekkii siitä kuvia ottanu. Sittehä se seleviskkii, jotta sitä vilimiä oli kuvattu Kolilla ja Kontiolahessa eli ei ihme, jotta tutulta tuntu metät ja maisemat.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Metsäretki

(Tuure tarinoi): Tervevuan pitkästä aikoo. Meillä on ollu koko syksyn nii hirmeesti kaikenlaista - tai isäntäväillä on ollu, jotta ei oo keretty plokkiikkaa pittee. Jospa myö nytte sitte yritettäs tormisttautuu ja kerttoo kuulumisia vähä useimmi.



Isäntäväki on opetellu tulen kanssa lämmittämistä.
Minnuu on välillä vähä jänskättännä, mitenkähä
siinä oikkein käypi. Kyllä ne nyt alakkaa jo vähä osata.



Joko pittää lisätä puita pessään?
Mie voin auttoo.
Lenkit on ollut tiälä huonompia ku entisellä pesällä. Ei oo piässy mehttään, eikä varsinkkaa vappaana oo suana viilettee. Eilissäpäivänä ku kerrannii isäntäväki oli valosan aikkaan normmaalisesti kotona nii lähettiin koko porukka, paitsi Oskari, kahtelemmaan uusia huudeja vähä etemppee.

Nyt pitäs sitte piättee mihinkä suunttaan lähettään.

Aijjaa, niimpätietennii... ensin otettaan kuva,
missä näkkyy Puijjo.

Eikö myö jo voitas lähttee sinne mehttään?

Tiälä  metässä on kuitennii vähä erilaista ku entisen pesän huudeilla,
vaikka tiällähhii näkkyy puilta jiäneen parta ajamatta.

Kah, outo valoilimiökkii näyttäyty pitkästä aikoo.
Olipa hyvä ku kerittiin sekkii ihme nähä.