tiistai 24. heinäkuuta 2018

Mökillä

(Tuure tarinoi): Männä viikolla myö lommailttiin äipän kansa mökillä Polivijärvellä. Isäntä ja Oskari olivat kotmiehinä. Mökillä suattiin olla iha luonnonrauhassa ja hilijasuuvvessa. Mitä nyt äippä  miulle kälätti ku ei jaksanna olla koko ajan hilijjoo. Miunmielestä oisin kyllä voinu kuunnella vuan luonnnoniäniä.

Luonttoo suattiin tutkia ihan likeltäkkii ku esmerkiks äippää pisti ampiainen korvvaan ja mie löysin uuvven kaverin.


ÄIPPÄ! TUU KAHTOMMAAN TIÄLÄ ON JOKU HIRMMEE PETO.
Mie oon Tuure. Kukas sie oot ja mistä sie siihe vessan nurkalle tupsahit?


Mie oon lammaskoira, mutta ossoon mie näytellä lintukoirrookkii.

Sie oot kyllä aika pelottava ku auot tuolla tavalla  suutas siinä.

Pitäskö siun lähttee jo kottiis. Äitis varmmaan jo oottelloo.

Myö käyttiin mummin ja Tyynen kansa moikkoomassa sitä kivvaa
settää - sitä elläinliäkiäriä. Pistettiin kuulema rokotukset kunttoon.
Emmie vuan mittään rokotukssii huomanna. Luun se setä kuitennii
miulle anto evvääks. Tai kenen korva lie ollu, mutta hyvvee oli.

Mökillä myö harrastettiin äipän kansa lammelle
tuijottelluu. Sellasessa hommassa kuulema
sielu leppää - sannoo äippä.

Mikä ihana tuoksu tuolta leijjailloo nokkaan?
Et kai sie vuan, äippä, krilloo makkarroo?

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kesävisiitti Iivarille

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä äippä pakkas miut auttoon ja sano, jotta nyt lähettäännii kivvaan paikkaan. Kerrannii se oli oikkeessa, sillä ku perille piästiin niin vastassa oli miun hyvä kamu Iivari.

Jahhaa, höselö näköjjään tuli tuas. Tuttu kaveriha tää on
en taijja kehata ees ärmistellä sille. Tai jos vähä iha
muovon vuoks, että tiettää miun tontille tulleesa.

Tiälä Iivarin pihalla on kyllä tilloo pinkasta ja enemmä
puskia pissii ku meijjän pihalla.

Tänne on näköjjään sihhautettu...

Ja tännehhii... kyllä se joka paikkaan kerkijjää.

Iivari oli näköjjään varannu miulle iha luun.
Hyvät oli tuas tarjjoillut, sano äippähhii.

Mie en kyllä sitä luuta vasiten sinnuu varten siihe jättäny,
mutta vieras on hyvä vuan.

Mie sain tutusttuu Iivarin sikavarmmiin. Tää sika onnii
tuttu. Se tais männä kesänä meijjän kyyvillä tulla tänne.

On siinä possu poikinnee. Iha kivoja ovat, mut mie oon
enämpi semmonen pehmopoika ja tykkeen leikkii
pehmoleluilla. Nii ja vripsiillä tietennii.


Aurinkokkiiha tuo rupes paistammaan ja naisväki alako
tuas velehummaan ja sohottelemmaan niillä härpäkkeillään.
Ei minniinlaista rauhhoo ku kolome emäntee pörrevvää ympärillä.

TÄTI,  IIVARIN ÄET! Kato minnuu! Kato minnuu!

Vai vielä kaverikuva. No en mie kyllä ku partahhii on iha sekasin.

Kaverikuva kesä 2018
Äippä käski sanommaan, jotta oikkein paljo kiitokssii ku suattiin tuas tulla käymmään. Ja nähhään tuas!