lauantai 31. maaliskuuta 2012

Decursus

(Oskari tilittää): Kaikille miun voinnista huolestuneille, mie voin kertoa, että oon voimissain!  Eilissäaamuna isäntäväki jako liäkkeet perinteisellä menetelmällä eli ruutalla suuhun ruiskuttamalla. Mie kerroin hyvin seleväsanasesti mielipitteeni asiasta. Ruapasin vielä allekirjotukseks muutaman vauhtiraian niijen nahkaan.

Kerralla uskovat - kerrankii. Minnuu ei oo sen jäläkeen ruuttien kansa lähestytty. Ruoka tosin on maistunu vähän erilaiselta kuin ennen, mutta piäasia että tulloo ajallaan ja sitä on riittävästi.

Annos sisälsi 1/2 pussia Kitekattia, 1.9 ml Synoloxia ja
1 tl maitohappobakteereita

Aina kun mie oon syöny kupin tyhjäks, isäntäväki tuntuu ilahtuvan ikihyvikseen. No, jos niin vähhään ovat tyytyväisiä, niin hyvä niin. Miullakkii on viime päivinä ollu niin hyvä mieli, että ossoon vain kiehnäytyä ja puskeutua. Eilissäpäivänäkkii meinasin puottoo miun oman taulun seinältä ruokkimispisteellä pyllerehtiessä.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Ihana perjantai!

(Tuure tarinoi): Miun sairasloma on ilimeisesti virallisesti loppu, sillä äippä vei miut tännään Kukkosensaareen juoksemmaan ja leikkimmään.

Vrispii sai taas kyytiä



Äippä, kuuntele - lintuja
Oli niin kommee ilima, että äippä ois halunna ottoo miusta poseerauskuvvii. Mie oon kuitennii kehittäny sellasen tekniikan, että aina kun kamera otetaan esille mie piän piäni allaala tai kahtelen muina koirina muualle.

Mie en nyt millään jaksas siulle poseerata

Kun äippä ei suanu miusta mieleisiään kuvia, se alako kuvvailla yhteistyöhalusempia kohteita - käpyjä. Siinä se sihtaili ja yhtäkkiä oli nappoosa myöten hangessa. Ja eiku hölömö vuan nauroo rätkättää. Miulla oli jo hätä, että miten mie sen sieltä ylös suan kun ei oo isäntäkkää mukana auttamassa. Jotennii se onnistu könyämmään kontilleen, jotta mie suatoin takalistoon tökkimällä paimentoo sen rantaan. Sen verran tappaus kävi kuitennii minnuu harmittammaan, että mie piin niille kävyille aikamoisen puhuttelun.

Tuhmat kävyt, kyllä mie teille näytän...

Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?
Sen verran kävi hömelöä köntys-äippää siäliks, että suostuin jopa yhen poseerauksen antammaan.

No, ota nyt sitten se kuva

HiRRRveen mukava meillä oli kaikesta hölömöilystä huolimatta. Melekein koko ajan sain juosta vappaanakkii. Menetyksiltäkkää ei kuitenkaan vältytty, sillä sinne jäi jiälle miun vrispii, kun mie en sitä halunnu rantaan tuua eikä äippä uskaltanu lähtee sitä upottavassa hangessa hakemaan. No, joutikkii jiähä, sillä mie olin sen aika loppuun jo leikkiny.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Paastonaika

(Tuure tarinoi): Viime aikoina mie en oo oikein joutanna tänne plokiin tarinoimaan, sillä mie oon ollu sairaslomalla. Ensin mie pärskin ja aivastelin sissäänpäin. Männä viikonloppuna mie sain terveen paperit siltä osin. Muanantai-iltana mie säikäytin äipän ilimeisesti kunnolla, kun kykistelin hangella ja sen jäläkeen näky oli tämännäköinen (heikkohermoiset pistäkööt silimät kiinni):

Ehkä ruuttasin, ehkä en
Äippä tietysti heti piätteli, että miun perä räjähti. Mie en kuitenkaan ollu moksiskaan koko asiasta.  Eikä äippäkkää omin silimin räjähystä nähny enkä mie kertonu, vaikka miten kuulusteltiin. Mie en muutenkaan voi ymmärtee, miks miun peräpiän tulosteista pittää joka lenkin jäläkeen pittee raportointikokkous, jonka asialistalla on "Tuliko kakka?", "Minkälainen oli kakka?". Ne asiat on miun intimeet.... no omia asioita kuitennii.

Sit mie onneton mänin puklaamaan seuraavana aamuna sapuskat ulos. Se oli sitä myöten selevä peli. Mie jouvuin paastolle eli en suanu mittään muuta sapuskoo kun riisiä. Pakkohan sitä oli syyvä, kun muuta ei annettu, maistunu kyllä olis muukin ruoka. Lenkillä mie sitten onnistuin tikistämmään isäntäväelle kelevollisia kikkareita ja muonatarjoilukin on pikku hilijoo parantuna.

Miulla kun rupes ravintelipalavelut paranemmaan, niin eikö nää onnettomat pistänneet puolestaan Oskari-raukkoo ruuattoman pöyvän ääreen. Kertokoon Osku ite, mitä tännään tapahtu...

(Oskari tilittää): Tännään piti olla ihan normipäivä. Ja vielä mitä! Mie oottelin iltapäivällä ihan rauhassa isäntäväkkee kottiin ja ruokoo antammaan. Ovella olin ihan hövelisti kottiin tervetulleeks toivottamassa. Mutta mitä tekivät nämä älyttömät: Toinen kuapas miut kainalloosa ja toinen kiikutti matkakoppaa näkösälle. Sitten myö pakkauvuttiin autoon koko porukka, pikkurakkikkii piäs mukkaan. Nii ja muistinko mainita, että päiväruokoo eivät siinä hötäkässä ennättänneet miulle antoo.

Miun eppäilykset alako herätä, kun myö äipän kansa mäntiin semmosseen paikkaan, jossa haisi ihan LIÄKÄRILTÄ.  Hyvä ihme kuitennii... yhen nuhan takiako sitä piti tänne raahata. Usseemman päivänhän mie kyllä olin pärskiny jopa niin, että räkä oli lentäny. Ruoka miulle kuitenki maistu niinku ylleesäkkii.

Äippä, joku pisti minnuu pyllyyn

Ja vaamalla en nuku....

Krooh pyyh

Hittolainen , kun keinuttaa. Miulla taitaa olla rapula

Miun unien aikana kuulemma selevis, että miulla on alakava nielutulehus. Muutaman päivän piästä syöminen ois suattanu tehä kippeetä. Liäkäritäti anto resetin antipojootista, jota mie jouvun syömään piäisiäiseen asti. Ihan ihteenikkii jännittää, mitenkähän mie suostun pojootit nielemmään. Siinäpähän on isäntäväelle pähkäiltävvee. Ei vaiskaa... mie oon aika kiltti kissa ja ainakin edellisen kerran eli vajjoo kymmenen vuotta sitten mie suostuin syömään liäkkeet mukisematta varsinkii kun sain herkkuja liäkkeenoton jäläkeen.

Piätän raporttini sairasvuoteelta tähän.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Yllätysherkkuja

(Tuure tarinoi): Männä viikolla myö oltiin isännän kansa lomalla. Myö käytiin pitkillä lenkeillä ja muuten vuan rentouvuttiin.

Lauvantaina myö käytiin ensin koirapuistossa ja sitten tehtiin jottain mitä mie en oo koskaan ennen tehny. Myö käytiin autopesulla ja vielä silleen, että ite istuttiin sammaan aikaan autossa. Ensin minnuu vähän jännitti sielä takapenkillä. Isäntäväki kuitennii istuu möllötti omilla paikoillaan ihan rauhassa, joten emmiekää sitten kehanna sen kummemmin hättääntyä. Vuan olipa Huihai nätti (hetken aikoo) sen käsittelyn jäläkeen!

Tännään pyhänä on ollu mahottoman kaunis ilima. Myö lähettiinkin koko porukka (paitsi Oskari) Kukkosensaareen, jossa käyvessä mie ylleesä oon suanu juosta vappaanakkii. Tännään joku muukii oli keksinä lähtee Kukkosensaareen, sillä autoja oli pitkin ja poikin jo hyvän matkoo ennen parkkipaikkoo. Ei myös sitten mäntykään sinne, mäntiin toiseen paikkaan. Sielläkii oli hirrrrveesti ihmisiä ja koiriakkii pitkin jiätä pinttelemässä. Suattaa olla, että sen tautta en tällä kertoo suanukaa sitten vappaana juoksennella. Sen sijjaan miun ois muka pitänä äipälle posseerata, kun se oli raahannu kaikki kamerasakii mukkaan. Minnuu ei oikein posseeraaminen huvittanna, kun ois ollu paljo tähellisempeekii toimitettavvoo.

Sielä niitä kavereita olis....

Aikamoinen tuuliainen pöllytti miun niskavilloja

Äippä, hankittasko miullekkii aurinkolasit?

Sitten niihin ylläripylläreihin. Eilissäiltana isäntäväki tuntu mättävän kitusiisa jottain, mikä uunissa paistaissa hais aika hyvälle. Se oli kuulema lampaan viulu. Tsih... Funi-iskä ei miulle kyllä mittään viuluista kertonu, kun se miulle lampaanpaimennusjutskia neuvo. Olipa mikä hyvvään, mutta mie sain siitä luun! Sain, sain ja vitsi miten se oli hyvvee. Mie oon niin reilu kaveri, että annoin Oskarinkii maistella sitä herkkua. Ainut tyhmä juttu oli äipän keksimä sääntö, että miun olis muka pitäny syyä  sitä luuta vuan keittiössä.




(Oskari tilittää): Pikkurakki intoili koko päivän ihanasta luustaan ja minnuu alako jo pikku hiljoo tympäsemmään. Iltapäivällä mie sain puhelun (joojoo, MINNUU kysyttiin puhelimmeen), joka pelasti miun päivän. Siitä puhelimesta mie nyt en niin ymmärtäny, mutta sitten soi ovikello kesken päikkäreiden.  Arvatkeepa mitä, siellä tuotiin toimitusta miulle. Siinä äkkiä unet karis silimistä, kun äippä näytti pussia, missä affenat pomppivat. Mie kävin kiittämässä Satu-tätiä ja Jarkkoa tuomisista ja silipasin samalla pussista affenan tuulensuojaan. Äippä sössötti, että kalat pittää ensin perata tai jottain ja linnottautu sitten pesuhuoneeseen. Myö oltas Tuuren kansa haluttu auttoo, mutta äippä hääti meijät ulos - pärjäs kuulema ihan ite. Pikkurakki varmuuden vuoks kuitennii jäi huutelemmaan ohjeita kylppärin oven taakse. Ennen kun meijät törkeästi poistettiin paikalta kerkisin napata vielä yhen affenan mukkaan, joka myös pikkurakin kansa porukassa naposteltiin.

Siinä niitä on - ihkaeläviä affenia

Itsepalvelu toimii

Syöt sie sen ihan oikeesti - sehän potkii vielä

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kirmailua ja komeudenhoitoa

(Tuure tarinoi): Tiällä itärajalla tää viikko on ollu hiihtolomaviikko. Tai miulla on ollu juoksuviikko, sillä mie oon piässy usseempana päivänä piässy pinttelemmään ihan urakalla. Eilissäpäivänä äippä oli järjestäny miulle ylläripyllärin. Se tuli eilen työmualta ihan muinaäippöinä, ihan niinku tavallisestikkii. Ei männy kuitenkaan pitkään, kun ovikello soi ja siellä oli - SATU-TÄTI. Voi että, mie olin ilonen, en tienny miten päin oisin ollu.

Eikä siinä vielä kaikki! Myö pakkauvuttiin autoon ja ajettiin Kukkosensaareen, missä mie sain taas juosta oikein urakalla. Myö leikittiin Satu-tätin kansa vrispiillä ja sitten miun kommeutta hoijettiin harjaamossa. Aika kevyt olo tuli sen session jäläkeen. Sitten myö muisteltiin yksiä juttuja, joista ei nyt sen enempee. Äippä oli meillä kuskina ja kuvvaajana. Tässä niitä kuvia:

No, tuon tuon tän lelun

Mie maltan myös oottaa

Välillä mie piäsin kommeushoitoon

Kampaajalla luetaan kuulemma akkojen lehtiä,
harjaamossa kalutaan keppiä

KIITOS SATU-TÄTI!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Vetten päällä

(Tuure tarinoi): Eilen myö käytiin äipän kansa pitkästä aikaa Kukkosensaaressa, missä mie kävin ussein pienenä poikana. Ensin myö käveltiin metässä niinku ennenkii. Sitten äippä sano, että männäämpäs kävelemmään jäälle. Mie en ollu ikinä juossu jäällä tai siis veen päällä niinku äippä väitti. Juosta veen päällä - aika jännää.

Äipällä oli tietysti taas se iänikkuinen kamera mukana ja se yritti ehotella miulle jottain posseerauksia. Minnuu ei tällä kertoo posseeraaminen kuitenkaan kiinnostanu, kun oli niin paljo muuta mielenkiintosta tutkittavvaa. Viime aikoina muutenkii minnuu on ruvenna kiinnostammaan omien juttujen tekeminen enemmän kun äipän ehottamien. Useimmiten mie kuitennii vielä teen, mitä äippä ehottelloo, sillä onhan se olevinnaan joku pomo.

Vaikka oltiinkii veen päällä, mie tein metsurin hommia

Mitäs tuolla on? 

Huusit sie Tuure, tule?

Myö käveltiin kohti auringonlaskua

Siinä siulle poseeraus niin loppuu se jatkuva jankutus

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kotimaan makuja

(Tuure tarinoi): Miun sukujuuret on Islannissa ja Rún-äiskäkin on sieltä kotosin. Siitäköhän lie isäntä kauppareissulla keksinnä tuua maisteltavaks islantilaista herkkua. Myö sitä porukalla maisteltiin ja tykättiin. Isäntäväki lupas yrittää saalistaa sitä hyllyjen välistä uuvestaankin.

Tykkeen! Kyllä ne islantilaiset ossoo...

Tätä lissee, ki-toos

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Sunnuntaikävelyllä

(Tuure tarinoi): Tännään oli niin hieno ilima, että myös käytiin isäntäväen kansa piiitkällä kävelyllä. Lenkki oli muuten mukava, mutta välillä meillä meinas männä äipän kanssa sukset ristiin, vaikka kävelyllä oltiinkin. Äippä on niin nihilisti siinä, ettei muka sais ohimäneville kamuille huuvella. Äippä jupis isännälle jottain uuvelleenkoulutuksesta, tiijä sitten mitähän sekkii tuas tarkottaa.

Mie piäsin lenkillä seurustelemmaan ihan luvan perästäkkii, sillä myö käytiin koirulipuistossa. Siellä mie tapasin yhen Maisan, joka oli ruotsalainen hirveekoira tai jotain. Miusta Maisa oli aika ihana ja meillä mäni jutut hyvin yksiin.


Äippä otti meistä kaverikuvan

Sitten myö juostiin, tanssittiin, painittiin ja
ja leikittiin kepillä ja pallolla.

Välillä mie muistin olla herrasmies: Saanen suuvella
tassuanne,  ihana neiti.

Sitten Maisa lähti kottiin ja mie jatkoin
tulitikkutehtailua ommaan sottaan.

Lauantain toivotut

(Oskari tilittää): Eilissäpäivänä mie sain rauhassa vejellä pitkät päiväunet, sillä pikkurakki ja isäntäväki olivat koirakoulureissulla. Ne kottiutu sieltä joskus iltapäivällä ja toivat miulle tulijaisia: hiekkoo, hyvvee ruokoo ja TÄMÄN:

No, mikä tää nyt sit muka on....

Hei, sehän on uus kikkare! 

Hyi ku maistuu hyvälle

Ei kai se pikkurakki vuan tuu

Illalla äippä laitto pikkurakin isännän kaveriks kuorsoomaan makkarin oven taakse, jotta mie sain leikkiä miun uuvella lelulla. Eihän se pikkurakki pystynyt sielä nukkummaan, kun sitä harmitti miun hauskanpito miun kikkareen kansa. Aiemmin illalla se kyllä muata rohjotti raskaan koulupäivän jäläkeen.


Sitten kun mie en ennää jaksana leikkiä,  äippä laitto kikkareen kuappiin oottammaan seuraavoo leikkikertoo.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Epistä!

(Oskari tilittää): Nyt alakaa kyllä männä hermot tuon pikkurakin kansa. Nyt kun sen omat pehmeet lelut on sairaslomalla ja hoitojonossa, se on alakanu suljuummaan miun leluja. Ensin mäni kikkaroo. Mie pystyin vuan tuijottammaan silimät teevain kokosina vuokrayksiöstäni (pikkurakin häkki), kun tää epeli silippusi miun hienon lelun kappaleiksi. Isäntäväkikkii vuan muata rohjotti eikä ennättänä ajoissa appuun. Muutama päivä myöhemmin joutu pikkurakin hampaisiin mummin tekemä lampaannahkanen hiiruli - miun paras lelu eikun saalis. Siitäkkää ei jiäny mittää pelastettavaksi.

Uuven kikkareen äippä on luvanna miulle hankkia. Tuure sais kuulemma viikkorahoistaan miulle sellasen ostaa, mutta kun se ei sua viikkorahhoo niin siltä jiäpi nyt joku lelu tai herkku suamatta. Mummin tekemä hiiruli oli sen sijjaan unniikkikappale eikä sitä voi korvata millään.

Äippä on käskeny minnuu pitämään leluistani parempaa huolta. Mie olenkin nyt enempien leluvahinkojen välttämiseksi sopinut ihteni kansa vartiointivuoroista. Tässä mie vartioin lelulaatikkoani: