Keppikavalkaadi

(Tuure tarinoi): Äippä alako märisemmään, ettei miusta muka oo kohta muita ku keppikuvvii. Mie en ymmärrä, mitä siinä on märisemistä. Kepithä on parasta ikinä!

Pitkä keppi

Kiitokeppi

Onks tää se keppitehas?

Heitä jo se keppi!

Työstettävä keppi

Heität sie jo uuven kepin?

Keppiä lumella

KEPPIRIKASTA PIÄSIÄISTÄ KAIKILLE KAMUILLE!

Kolme vuotias

(Tuure tarinoi): Miullapa onnii tännään synttärit. Mie täytän kolome vuotta. Äippä ehotti, että otetaakii oikein etustuskuva kommeesta kolomevuotiaasta.

Mitennii elä röhnötä? Kait sitä nyt suap
 istuu niiku ite haluvvaa

Kieltäkkääkö ei sua näyttee?

Miullapa onnii keppi

Mite ois tämmöne katse kaukaisuuteen-ilime

No hymmyilen, hymmyilen koko ajan

Kolomevuottiaan pitäs kyllä olla
jo katu-uskottava ja kool

Siinä siule vähä parempoo puolta

Ja siinä toista

Onnittelut ja terviisiä miun siskolikalle Nuuralle ja velipojalle Kustille!

Mestarivaras

(Tuure tarinoi): Äippä kerto yhtenä päivänä lehestä lukeneesa, jotta taskuvarkaat alakaa olla melekonen riesa varsinnii piäkaupunnissa. Eipä kyllä tarvii männä piäkaupuntiinkaan asti. Varkauven uhriks voipi joutuu vaikka omassa kotonnaan. Kahtokkee vaikka:

Yks ylleinen tapa totteuttaa rikos on hämätä uhrii
avviisin avulla

Mehtätöitä

(Tuure tarinoi):

Jahhas, näyttäs olevan harvennushakkuun paikka

Ensin kunnolla kiinni ja sitte lähtöö

Nyt elä, isäntä, puutu. Kyllä mie ossoon itekkii

Kato! Vaikka silimät kiinni

Mittee? No kyllä meinasin kottiin tän viijä

Vieraita kissoja

(Oskari tilittää): Isäntäväki kävi tuas Tuuren kansa metässä juoksentelemassa. Meillehhii ne muka toi tulijaisiks - kissoja.

Kissoja? Missä?

Ai noita kissoja. Elä Tyyne usko, äippä tuas meitä ällyyttää.

Pittäähä nyt vieraille käspäivee sannoo.

Ja taijampa vähän maistookkii.

OHO! Se ei ollunna pitkä vierailu se.

Yksityistillaisuus

(Oskari tilittää): Äippä piti kerrannii luppauksesa ja järjesti miulle yksityistillaisuuvun sen härpäkkeen kansa. Tyyne laitettiin makkarriin oven tuakse ja koiroo kiellettiin tulemasta pöyvän iäreen ja sitte alotettiin:

Ruokoohan sielä on. Laihisruokoo kylläkkii,
mutta ruokoo kumminnii.

Mitekä se Tyyne sorhas sen tassusa oikein….

Eihä miun tassu tänne sovi….

Jospa mie tungen tänne nuamani, niiku Tuure teki...

Ei helekutti, nyt ne namit tänne ja vähä äkkiä….

…tai mie järsin nää sarvet poikki.

Niihä siinä sitte lopulta kävi, että Tyyne sen härpäkkeen sai lopulta tyhjentee, ku miulta män hermot sen sorhoomisen kansa ja jätin homman sikseen. Äippä sano, että meilä uroksilla taitaa olla semmonen tyyli, että ku äly ja tekniikkataijot loppuu nii sitte yritettää runnoo voimalla. Mitteehä se sillä tuas muka oli tarkottavinnaa….

Uus härpäke

(Oskari tilittää): Isäntäväki kävi eilissäpäivänä meijän lähielläinkaupan Sohvin valinnan yksvuotissynttäreillä ostamassa Tuurelle ruokoo. Samalla mukkaan oli tarttunna tämmönen härpäke.

Minkähän härpäkkeen ne tuas on meijän riesaks raijanneet?

Sait sie ronkittuu sieltä ruokoo?

Tyyne hokas heti miten härpäkettä käytettään

Sie oot Tyyne kohta syöny kaikki namit. Eikö alakas
pikkuhilijoo olla meijännii vuoro?

Mitenkä se Tyyne oikein tekikkään? Ensin ronkittaan tassulla….

Ei tää tassupeli toimi. Entäs jos yrittäs kielellä lipasta...

Niihä siinä sitte kävi niiku arvasinnii…. Mie en kerinnä ollenkaa kokkeilla härpäkettä ku juniorit oli koko ajan piällepäsmäreinä touhhuumassa. Äippä lupas kuitennii järjestee miulle pr..prv… oman tillaisuuven, missä mie voin rauhassa ja ommaan tahtiin kokkeilla härpäkettä.