(Oskari tilittää): Myö olttiin reissussa - koko porukka. Vähä minnuu ihmetytti, jotta minne sitä nyt ollaan mänössä ku miekii piäsen mukkaan. Vierraasseen paikkaan mäntiin, mutta sielä oli tuttuja. Mie kyllä tavallisseen tappaan otin mummin uuven asunnon halttuun ja tutkin joka paikan. Sitte mie älysin, jotta sielähä oli toinennii kissa - TYYNE. Ei meistä ollu kavereita tullu neljän vuuvven miettimistauon aikana. Tyyne huuti miulle rumia ja mummilla mäni juhannus meitä huonneesta toisseen siirrellessä.
Nii, vaikka myö porukalla Joensuuhun lähettiinkkii ni ei myö koko juhannusta oltu samassa osotteessa. Äippä hokas jälestäpäin, jotta myöhä vietettiin juhannusaatto jokkainen omassa osotteessa: isäntä oli töissä, äippä oli kavereittesa luona, mie olin mummolassa Tyynen kansa ja Tuurella oli tuas joku vanitappaaminen omien kavereittesa kansa. Mutta mänihä ne pyhät näinnii.
 |
Miks miut laitettiin tänne parvekkeelle?
Vähä jos Oskarille huusin nii mitäs sitte.
Tää on miun koti ja mie huuvvan tiälä
kenelle halluun. |
 |
Piti iha tulla kuuntelemmaan, mikä rapina
se kuulluu. Iha niinku joku ruapis ovvee. |
 |
Ei helekkari, nyt sieltä kuulu naukasu. Ei se Osku
oo tainnu minnekkää lähteekkää miun päikkäreitten aikana
vaikka mie jo niin luulin. |
 |
Pittää iha kokkeilla, jotta onhan tässä varmasti
lasi välissä. Se hullu akka näkköö vahtoovan
ja huutelevan. Häntähhii sillä näkkyy männeen rikki. |
 |
Eikö myö voitas olla tuas kavereita?
Niinku sillon ennen vanahhaan. |
 |
Myö käyttiin äipän kansa uamulla aikasseen kahtomassa
uutta Ilosaarta. Kommee oli ilima, niinku miekii. |
