Teiniangstia

(Tuure tarinoi): Mie oon kuulemma murkku. Mie en siitä mittää tiijä, sillä Tuurehan mie olen. Korvatkii miulla on äipän mukkaan välillä vaan koristeena. Tiijä hänestä....  Nykysin vuan lenkillä ollessa on tähellisempeeki toimitettavaa ku äipän jorinoitten kuunteleminen; kamujen peemeilit pittää lukkee tarkkaan ja vastaukset kirjottoo joka puolen metrin välein.

Miulla on ollut vähän muitahhii kiireitä viime aikoina. Kerran mie makkailin sängyssä ja mutustelin ajatuksissani jottain rättii mitä isäntäväki tykkevväät sängyn piällä pittee

Ja siitä se ajatus sitten lähti....

Nyt on lelut pärreinä ja äippä kantaa selekä viäränä puruluita kaupasta.

Miullahan onnii nyt hienot uuvet hampaat ja pittäähän niitä nyt hyvä ihme kokkeilla. Eellä nähyistä todisteista huolimatta oon kuullu äipän kehhuu retostavan, ettei Tuure oo mittään tuhoja tähän ikkään mennessä vielä tehny. Isäntäväen kamppeisiin en oo koskenu (paitsi tuohon päivärättiin epähuomiossa) ja omilla leluilla mie saan leikkiä miten haluan. Niimpähän!