Joka kerran keksitään...

(Tuure tarinoi): Minnuu aina moitittaan kissan kiusoomisesta ja jahtoomisesta. Toenperrään joskus siihen suattaa olla aihettakkii, ei kuitenkaan aina. Miepä kerron, mitä yhtenä iltana tapahtu.

Myö oltiin isäntäväen kanssa jo panneuvuttu yöpuulle. Isäntä jo kuorsas, äippä luki jottain kirjoo ja mie olin männy häkkiini niin kun miulla aina illalla on tapana. Olohuoneesta kuulu tömpsähys kun Oskari puottautu alas kiipeilytornistaan. Sitten alako helekutinmoinen tömistely ja rymistely, kun Osku rallasi pitkin kämppää. Minnuu ois hirveesti tehny mieli männä mukkaan ralliin, mutta äippä näytti sormella, että et mäne. Mitäpä mie siinä muuta voin kun istua turottaa häkissä. Eipä männy aikookaan kun Oskari hiippaili ihmeissään makkariin miulta kyselemmään nennee nuuhkimalla, että miks mie en tuu juoksemmaan. Mie katoin sivusilimällä äippää ja sanoin: "Nokun tuo ei piästä".

Luulis äipällekkii jo pikkuhilijoo valakenevan, että mie en oo AINA se syypiä kaikkeen vauhtiimiisseen ja häsläämisseen, vaikka ussein oonkii.

Mie vai? Mittään en oo villinny.