(Tuure tarinoi): Meijän elämä on viimeset par viikkoo ollu aika levotonta. Ensin hävis äippä, sitten hävis isäntä ja tuli mummi. Äippä älys sitten jo tulla kottiin, mutta isäntee ei vielä näkyny. Sen sijjaan meille tuli joku vieras setä, joka piti hirveetä meteliä ja levitteli ihme vempaimia meijän ruokintapisteen tukkeeks.
 |
| Isäntäväki luuhas oikein piäkaupunnissa |
 |
| Onneks osasivat männä oikeeseen junnaan |
 |
| Viikonlopukskii se remppamies jätti vehkeitään meijän ihmeteltäväks |
Myö ollaan Oskun kansa siis tehty veskiremonttia. Tai ainakin autettu. Osku on järjestänyt remppamiehelle työpaikkaliikuntoo karkailemalla ulukoilimaan heti kun on silimä välttäny. Mie olen pyöriny muuten vuan apuna ja meinannu muun muassa piästä viiksistäni, kun tarkkaavaisesti opiskelin laattaleikkurin toimintaperiaatteita. Seuraava veskiremontti myö osataan Oskun kansa tehä sitten iha ite.
Siinä sivussa remppamies on yrittäny kouluttoo minnuu jonkun meksikolaisen ukon oppien mukasesti (edit: Cecar Millan). Äippä ei oo vielä piättäny, ossoisko ilahtua tästä "yllättäin ja pyytämättä" saadusta "ongelmakoirakoulutuksesta" vessaremontin kytkynä vai ruppeisko pikku hilijoo hermostummaan koko asiasta. Mie oon jotennii ollu ymmärtäväninäni, että meillä tunnustettaan vähä toisenlaisia filosoofioita miun koulutuksessa. Remppa jatkuu vielä, joten vielä ei tiijä, miten äipän hermo kestää...
Oho, kaikenlaista! Meilläki on käynyt remppamiehii mutta ne on ihan kilttei, ei oo ikinä yrittäneet ketään kouluttaa. Edes ihmistä! :-D
VastaaPoista