sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kanttarellikoira

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä myö lähettiin isäntäväen kansa lenkille semmosseen paikkaan, missä mie sain juosta vappaana. Vähäkö oli mukavoo.

Äippä halus tietysti tuas ottoo posetuskuvan

Tämmösiä sielä näytti olevan aika paljon

Sitten äippä hoksas, että siellä on myös sellasia keltasia juttuja. Ja heti keksi säännön, että mie en sua niitten yli rymistellä. Kakkapussiakkii mie jouvuin lainoomaan. Myö sitten puuhailtiin isännän kansa miesten juttuja sillä välin kun emäntä kykki niitten keltasten perässä.

Tässä on niitä keltasia


Äippä tuntu niin ilahtuvan niitten keltasten näkemisestä, että mie näytin sille vielä poislähtiissä yhen paikan, missä niitä keltasia oli. Ja tuas jouvuin antammaan kakkapussin lainaan.


Äippä kuulu isännälle sanovan, että tännehän myö tullaan lenkille uuvestaankii ja monta kertoo. Soppii miulle.

4 kommenttia:

  1. Auttavainen olet; löydät keltaisia ja sitten vielä lainaat pussiasikin!

    VastaaPoista
  2. Tuure. Voisitko opettaa meidän Pehmotassunkin sienestämään? Olet niin taitava!

    VastaaPoista
  3. Hienosti toimittu Tuure! Nyt pääset uuvestaan lenkille samoihin maastoihin! Ja vapaana. Free Willy!

    VastaaPoista
  4. Miulla on nää sienikoiran hommat vielä ihan alakuvaiheessa, mutta varsinainen sesonkihan on vasta alakamassa. Katotaan, miten syksyn mittaan taijot kehittyy. Nii, ja äippä sano, että myö voijaan harjotella näitä sienijuttuja talavellakkii.
    Ihmisväen auttelu on ikkään kuin miun toinen luonto - joka hommassa pittää olla mukana touhuumassa. Aina ei äippä ossoo tätä arvostoo, hölömö ku on.

    VastaaPoista