Oskarin normipäivä

(Oskari tilittää): Mie oon tässä huushollissa pisimpään kouluttanu isäntäväkkee. Sen tautta miulla on ainahii yks tärkee tehtävä. Nimittäin uamulla miun hommana on käynnistee ruokkimiskone. Se männöö näin: Uamuruuvan aikaan myö koko karvajengi kokkoonnuttaan sikkeitä vetävän isännän ympärille. Tuure lupsauttaa pusun, Tyyne pörisee korvan vieressä ja mie painan tassulla ruokkimiskonneen käynnistysnappullaa (se on se uloke keskellä nuamoo, heti leipäläven yläpuolella). Avot ja kohta on ruoka kupissa. Äipällä käynnistysnappula on ussein epäkunnossa, sillä siitä kun painaa, nii kuuluu vuan "Nyt nukutaan vielä".

Ruuvan jäläkeen mie painelen takasin nukkummaan ja yritän suaha nukuttua päiväruokaan asti. Sillon oonnii tuas jo hirmee näläkä. Ylleessä mie yritän noppeuttaa ruuvanjakelua osottamalla ruokien sijainnin eli ruavin jiäkuapin ovvee (edit: saranapuolelta).

Sitten onnii tuas ettoneitten aika. Iltaruoka meillä syyvään kuulema yheksän aikaan. Mie tiijän sen siitä, ku mie alan hienovarasesti vihjailemmaan kurnivasta mahasta nii äippä aina sannoo, että ei oo vielä ruoka-aika, kello on vasta kaheksan, tunnin piästä vasta. Siinä ruokoo ootellessa mie suatan ajella ja kurmuuttoo vähän  pikkukissoo.

Iltaruuvan jäläkeen voipikkii sitten köllähtee mahasa viereen ja ruveta kahtelemmaan unnii. Siinä vaiheessa, kun huushollissa valot sammuu, mie suatan vielä esittee saalistuspervormanssin, tai sitten ajella ja kurmuuttoo pikkukissoo. Yöunille mie könyän äipän jalakojen piälle, Tyyne makovaa sitten isännän jaloissa.

Välillä pittää muistoo kiäntee kylykee, ettei karvat mää lyttyyn

Jaksaskohan kurmuttoo Tyynee vai olla öllöttäskö vuan

Mie suan aika ussein unikavereita -
tahoimpa niitä eli en

Myö hyspnotisoijaan siut:
Anna ruokaa, anna ruokaa

Näihi kuvviin ja tunnelmiin: Hyvvee halloveenia!