(Tuure tarinoi): Myöpä käytiinnii tännään Kerimäellä. Sielä oli tietysti miun hyvä kaveri Affa. Ja sit siellä oli kakaroita; miun sisko- ja velipuolia ja vielä kilejäkkii. Vähäkö miulla oli kiva päivä!
 |
| Ne pennunhölömäkkeet luuli, että miun mahan alta tulloo maitoo |
 |
| Sie taijat olla miun pikkusisko. Aika pieni oot ja haisetkii ouvolle |
 |
| Kääk! Ketäs työ nyt sitten ootta? |
 |
Vähä minnuu aluks jänskätti, mutta Affa kerto, että
ei nää mittää vaarallissii oo. Nehä on lampaita. |
 |
Sithä mie hokasin, että ainii, nehän on lampaita.
Kyllähä mie nää nyt muistan. |
 |
| Nonnii, mänehän nyt sinähii sinne sissään |
Aika kivvaa oli olla tuas Affan kansa lammashommissa. Riitta ja isäntäväkikkii kehu minnuu, että reipas olin, vaikka ensalakuun vähä jännittikkii.
Oho no nyt on ollu jännää! Ja ihania pieniä koirupalleroisia. Nuo ei ois varmaan kovinkaan vaarallisii. Tai no, eikös ne kuitenki hökälehä aika paljon, on se sittenkin ehkä vähän... ei niinku meille....
VastaaPoistaOli niillä terävät hampaat ja ne kilju hirmeesti, jos vähä tönäs. Onneks meijännii äippä lopultakkii uskoo Oskuu eikä meille pentuja vähhään aikaan oo tulossa. Meissä on kuulema ihan tarpeeks hökälettä.
VastaaPoistaVoi mahdoton. Koiravauvoja ja lampaita. Aika jännää!
VastaaPoista