Ravintelissa

(Tuure tarinoi): Äipällä on viimonen lomaviikko kohta lopuillaan. Tänä uamuna tuntu olevan hirmee hätä keksii jottain kivvaa tekemistä. Ne pähkäili ja pähkäili ja lopulta ne keksi: Lähettäänkii ravintelliin koko porukka (paitsi kissat). Niihä myö sitte lähettiin tallustammaan.

Myö pysähyttiin join rannassa juoma- ja kuvvaustauolle.

Tervetulloo Joensuuhu - iloseen kesäkaupuntiin

Sitte myö jatkettiin issoo siltoo pitkin kaupuntiin. Äippä arveli, että minnuu tais sillalla vähä jännittee, kun niin nätisti ja asiallisesti kulin. Minnuu mittää jännittäny, voipi sitä välillä nyt olla toisellahhii tavalla. Myö mäntiin semmosseen ravintelliin ku Kesälato. Se on isäntäväen mieliravintelin Kielon toinen ravinteli. Viime kesänä mie kävin siellähhii terassilla notkumassa. Sillo äippä oli kuitennii sitä mieltä, että ravintelissa käyttäytymistä pittää vielä harjotella. Mie ku oisin halunna pussailla kaikkia asiakkaita ja könytä niihe sylliin.

Myöhä ilosesti sitte yllätyttiin, kun ravintelin omistaja Pete olikii ite paikalla. Miekii sen tunnen, sillä miut ihan varta vasten pienenä poikana kututtiin Kieloon näyttäytymmään. Petellä olihii ylläri - koiranpentu Copa, jonka kansa mie sain leikkii ruokoo ootellessa.

Meilä oli välillä hirmeesti ihhailijoita ympärillä.
Mie jaoin nimmareita rapasilla tassuilla.

Pentujen kansa pittää hupsutella - en mie muuten selällään

Sitte isäntäväki sai pitsasa ja Copa lähti isäntäsä kansa muihin hommiin. Myökii sitte lompsoteltiin kottiin ja ruvettiin päikkäreille koko porukka.

Missäs se miun pitsa viippyy?
Kuivoo luutako tässä pitäs jyrsiä, ku
muut mättää vaiks mitä heekkuja?