Kyläluudat

(Tuure tarinoi): Miulla on vähä kiirusta pitänyt ku on ollu kaikelaissii hommii ja etustustehtävvii. Viime viikonlopppuna mie olin yökylässä Satu-tätin ja Jarkon luona. Sillo mie olin niihen mukana mehtähommissa. Vähäkö oli kivvaa. Eilissäpäivänä myö käyttiin isäntäväin kansa yhen äipän vanahan kaverin luona kylläilemässä. Kotona ennen lähttöö piettii infotillaisuus siitä, mitenkä kylässä pittää sittä käättääntyä. Aika hyvästi mie ohjjeet muistin vielä kyläpaikassahhii.

Tyynellähhii on mummin luona ollu kivvaa. Se on oma-aloitteisesti ruvenna kylättelemmään nuapurin mummon luona; heti livahttaa sen asunttoon, jos mummot erehttyyvät rappukäytävässä liijan pitkäks aikkoo juoruillemmaa. Ja sittä kiukkuvvaa ku kottii pittää tulla. Kuulu äippä sanovannii, jotta myö taijettaannii olla semmossii kyläluuttii Tyynen kansa.

Elä sie nyt puutu, ku mie
neuvottelen Muumin ja Masse-majanvan kansa
kumpi piässöö mökille mukkaan.
Leksa-leijona jo tiettää, ettei se piäse.

Mie en ainakkaa oo mikkää kyläluuta. Mie tykkeen olla omassa kotona.

No mittee? Tää on nyt miun paikka, ku Tyyne ei oo kotona.
Kyllä mie mahun tässä iha hyvi olemmaa. Ja enkä
mäne tuoho toiselle paikalle, vaikka miten villapehmuketta
siihe kassoisit.

Täs mie en oo oikkeissa mehtähommissa. Kuha jottain aikani
kuluks näpertelin ku käyttiin tännää isäntäväin kansa
pitkästä aikkoo Kulhossa mehtälenkillä. 

Eikö ookkii mukava ku tuli lopultahhii lunta muaha?
Miusta ainahhii on.