Vilkas viikonloppu

(Tyyne touhuaa): Tiälä Tyyne pitkästä aikkoo. Lauvantaina mie olin iha rauhassa yksinnään kotona ku mummi oli lähtennä tiatterriin Kuopijjoon. Yhen äkin ovelta kuulu räpleemistä ja sitä kesti jonnii aikoo. Rosvoja, ihavaaamasti rosvoja, mie aattelin ja pistin hännän varmuuven vuoks pörhölleen. Ku ovi lopulta aukes sieltä tulivathhii Tuure ja äippä. Minnuu mukamas häir hoitammaan.

Ai, työkö sieltä tulittahhii. Mummi ei oo nyt kotona
ja mie en teille ruppee kahvvii keittelemmään.

Sensijjaan mie pyörähtelen tässä matolla ku olhan
tuo iha mukava ku tulitta ni ei tarvvii koko päivvee yksinnään olla.

Olipa hyvä, äippä, ku osasit aavasta
tuon parvekkeen oven ni mie voin
ottoo aurinkkoo.

Äipän ovisekkoilut ei piättynnä vielä sissääntulloon. Poislähtiissään kuulu ähreevän ovvee takalukkoon.  Mie heti arvasin, jotta nyt ei hyvä heilu. Mummi ei niät näkynä ottavan issoo avvainta mukkaasa ku lähti sinne tiatteerriin. Onneks nuapurin täti oli kotona ja piästi mummin sissään miun luo.

(Tuure tarinoi): Tännään myö lähettiin äipän ja mummin kansa heti uamupäivästä Onttollaan kahtommaan, miten sielä on lumet sulana. Aika hyvästi olivat sulana eikä sielä ollu nii rapasta ku Kulhossa. Mukava oli sielä männä viilettee pitkästä aikkoo.

No, joko otit? Ja näkkyykö se mökki nyt
hyvästi kuvassa? Mie voisin jo tästä lähttee.

Palluumatkalla myö oikasttiin semmosen pelastuskoirriin harjotusalueen poikki. En tiijä oisko suana, mutta eippään ollu kettään kieltämässäkkää.

Äippä eppäili jotta Tuure se ei muute uskalla
männä tuoho putkkeen. Mätti kuitennii nammii
sinne putken sissään, Vaien uskalla, mie uattelin
ja vähä ku harjottelin nii monta kertoo juoksin
putken piästä piähän. Ja sitte myö juhlittii koko porukka.

Et oo, äippä,  tosissas? No, enkylläkiippee.
Sitähä minnää, jotta lähettää vua jo takasi autolle.

 

Mitätoit mitätoit? Missäs ne miun retkievväät eli
 kaputsiinot ja rahkapiirakat on? Tiälä ei oo ku kahelle.