lauantai 25. marraskuuta 2017

Kaupunkiretki

(Tuure tarinoi): Tiälä on ollu tännään siän puolesta iha hölömö päivä. Harmmoota on ja märkkee tulloo taivvaalta ja loskassa suapi kahlata. Ei sitte suunniteltu mehtäretkee tälle päivälle. Retkelle mie kuitennii piäsin ku isännän kansa lähettiin onnikalla kaupunttiin vanahusten virkistyskäynnille eli Kuopion ukin ja mummin luona käymmään. Normmaalisesti myö männään sinne omalla Hoppa Hopialla, mutta tännään on Kalpalla peli ja keskustassa joulunavajaiset nii äippä sano, jotta hiän se ei muute lähe sinne parkkipaikkoo ehtimmään.

Oon mie joskus ennennii onnikalla matkustanna, mutta vuan iha mallin vuoks sillon ku iha pikkupentuna opetelttiin kaikenlaissii asjoita elämänevväiks. Hyvin mäni linjurireissu, vaikka vähä meinas välillä jänskättee. Namuilla mieli kuitennii rauhottu hyvästi ja ihhailijankkii sain mänömatkalla.


Kyllähä tuo käypi vähä ramasemmaan kaupunnilla hunttoominen
ja vanahusten virkistäminen. Jos sitä huomena sitte mehttään piäsis.

Kyllä. se äipän päikkärikaverina oleminennii käypi työstä.
Miepä otannii päikkärien perräiset, jotta jakssaa uamulla
ajoissa nousta riekkummaan.
Äippä tuli eilissäiltana töistä kottiin vasta iltaruuan aikkoihin. Oli kuulema ollu pikkujoulussa työkaverisa kansa kahtomassa sitä uutta tuntematonta. Äippä haikailloo nykysin aika ussein niitä meijjän lenkkimaastoja entisessä kotona. Sitä elävvee kuvvoo kahtoissa sillä oli koko ajan ollu tunne jotta maisemat ja maastot on jotennii tuttuja. Yhen paikan se tunnisti varmasti Kolilla olevaks ku on itekkii siitä kuvia ottanu. Sittehä se seleviskkii, jotta sitä vilimiä oli kuvattu Kolilla ja Kontiolahessa eli ei ihme, jotta tutulta tuntu metät ja maisemat.

4 kommenttia:

  1. Kyllä ne kaapuntireessut uuvuttaa. Oon huomanna vaekka harvakseltaan sinne piäsennii. Linjakkaalla en oo millonkaa matkustanna ku ee tiälä semmoset ies pysähy. Eekä äet ehken ies semmosseen meekäläestä veiskää. Ku en ossoo käättäätyvä semmielestä kuitenkaa. Niinkus tiijjät :)
    Vae olj se kuvattu se tuntematon meekäläesellehhii tutuissa maesemissa. Pittääpä sannoo kotoväelle että käävät kahtomassa. Voe ku sieltä uuvvelta seuvvulta nyt löötysj jostae semmoset mukavat lenkkimuastot sulle. Ettee ikävä äetysj sentaatta vaevoomaan sinne entisseen kottiin. Mukavata viikollopujjatkoo sinne kuitennii koko sakille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakkii on vielä aika paljo opettelemista linjurikäättäätymisessä. Mie ku yritän aina pussailla vierraita immeisii ja kammeta sylliinkii. Myö ei oo oikkein syksyn aikana ennätetty käyvvä tutkimassa näitä uusia lenkkimaastoja. Ja nyt ku päivävalon aikkaan entistä harvemmin lenkkeillään nii ei keritä vieläkkää. Jospa sitte tuas ku kesä tulloo nii tulloo paikattii tutummiks.

      Poista
  2. Nokostelu on tärkeetä, että jaksaa. Joo, meijän äippäkin on nähny sen vilmin. Yks kohtaus oli kuvattu meijän kylillä, Korteniemen perinnetilalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii se vuan on jotta mitä enemmän ikkee tulloo nii sitä enemmän pötkötyttää. Aika monessa paikassa sitä tuntematonta on ilimmeisesti kuvattu. Ja aika matalalla rohviililla ku ei myökkään mittään vielä kotona ollessa huomattu. Äippä nimittäin eppäillöö, jotta yks kohtaus on kuvattu iha meijjän normi lenkkimaastossa Kulhossa. Ja just siltä alueelta ku oli vielä avohakattu kaikki puut nurin vuos sitte syksyllä.

      Poista