Kotiutus

(Tyyne touhuaa): Miut uloskirjattiin potilashotellista tännään iltapäivällä. Kotimatkalla mie tein takapenkiltä käsin seleväks, että oisin vielä voinu sinne jiähäkkii. Illan mittaan mie kuitennii huomasin, että kotonakkii on kyllä ihan kiva olla.

Oskarillakkii tais olla minnuu ikävä.
Oli miullakkii sitä.

Sanoit sie, että kohta on ruoka-aika?

Kiitokset kaikille miulle toipumisterkkuja lähettäneille. Mie jaksan jo ihan hyvin ja toiveissa on, että potkupuvustakkii mie piäsen erroon ihan kohtsillään.

Toisenlainen torstai

(Tyyne touhuaa): Viime viikolla torstai oli aika erilainen ku ylleesä. Kaikki lähti mänemään päin peetä jo heti uamusta: Mie en suanu ruokoo, nälissään piti olla ku pojat mussuttivat uamupalasa tuulensuojaan. Sitte isäntä lähti töihin ja äippä jäi vielä nuljuilemmaan kottiin. Jossahin vaiheessa uamua se alako sitten touhuta: kauho unilla olleen Oskarin ulos meijän poksista ja tunki miut tilalle. Sitte se vei miut sinne ouvolle haisevvaan paikkaan ja jätti sinne. Ihan yksinnään piti sinne jiähä! Yritti se siinä mussuuttoo, että pitäkee nyt hyvä huoli meijän Tyynestä.

Päivästä miulla ei oo mittää selekeitä muistikuvia. Taju oli kankaalla ja silleen. Sitte isäntäväki tuli minnuu hakemmaan kottiin. Ensin hölömötettiin joku aika kylppärissä. Mie kuulin, kun pojat partioi oven takana.

Mää pois ällö-äippä ku sie oot nii tuhma. Isäntä on ihana,
se ei jätä minnuu minnekkään omituisiin paikkoihin yksinnään.

Meijän kaalimato

Mitään en oo ottanu!

Nyt sitä ruokoo ja vähä äkkiä. Hirmee näläkä.

Nyt mie oon ollut kohta viikon mummin luona potilashotellissa. Sielä minnuu kohellaan kuin oikeeta rinsessoo eli potilaslähtösesti. Ruokahhii tulloo nojatuoliin, jos ei huvita sitä ruokintapaikalla syyvä. Hyvässä hoijossa mie oonkii toipunna pennuntekovehkeitten viemisestä ihan hyvästi. Tuon potkupuvun ku sais vielä pois, että piäsis kunnolla juoksemmaan.

Itsenäisyyspäiväeleganssia

Tänä vuonna itsenäisyyspäiväjuhlissa pukukoodi on vapaampi. Tässä Tassuveljien itsenäisyyspäivän juhlapukuloistoa tänä vuonna:

Tyyne on valinnut yllensä VMC:n (VetMedCare) mallistosta mintunvihreän Female XS-mallia olevan pitkän puvun, joka hoikistaa entisestään Tyynen norjaa vartta.

NOT! Taju kankkaalla olin, kun tää piälle survottiin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Tuure on pukeutunut Cocobayan rentoon sinivalkoiseen huiviin, joka on hankittu ulkomailta asti.

Laita piälle mitä halluut, kuhan piäsen
illalla teijän kansa nuapurriin kyllään.

Oskari luottaa itsenäisyyspäivän eleganssissa maanläheiseen charmiin, jota on höystetty ripauksella kissanhiekkaa ja muuta roskaa.

Rumat ne vuatteilla korreilloo. Niimpähä!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille kameleille!

Taas ne!

(Oskari tilittää): Hermot männöö! Tyynelä on tuas NE. Myö ei kohta Tuuren kansa ennee jakseta sitä kurinoo ja kiehneemistä. Niimpähä! Eilissäiltana tilanne mäni ihan tassurysyks asti, kun Tyyne ei uskonna, ku mie sanoin sille, että ei tipu lämpöö enkä sano juu.

Mie kuulin äipän sanovan puhupallaan, että nyt pietään peukkuja, jotta juoksentelu loppuu torstaihin männessä ja Tyynen leikkaus lopultahhii totteutuu. Mie ainahhii piän kaikkia kynsiä ylläälä. Ja Tuure pittää kansa.

Ensin se sisusti eli sotki miun poksin.

Ja sitte vielä änkes sinne ite kesken miun unien.

Tohvelisankari

(Oskari tilittää): Isäntäväki on jo jonnii aikoo ollu vähä ihmeissään, mitä meilä oikein päivisin tapahtuu ku ne töissä. Ensin oli äipän korupusseja siirretty makkarista olkkarriin. Arvelivat, jotta oisko Tyyne halunnu leikkii prisessoo ja koklailla äipän helyjä. Sitte äippä hankki uuvet uamutossut. Neki alako mystisisesti materialisoitummaan makkarista olkkarin matolle. Ne pähkäili, jotta kuka kumma…. Tuure se ei voi olla, sillä se on päivät omassa huoneessaa. Eli eppäilyksen polttopiste kohdistu meihin kissoihin. Myö näytettiin ihan viatonta nuamoo, kunnes mie sitte kärähin tohveli suussa. Äippä siitä sitte ilakoimmaan, että ompa Oskari herrasmies, kun tuopi äipälle tohvelitkii.

Tohvelinne, oi valtiatar… PAH, sanon mie.
Mie kuletan näitä minne halluun sillon ku
se miulle soppii.

Möllöttämistä on näillä keleillä jatkettu oikein urakalla. Tai nuoriso on myös töllöttäny töllöö.

Tää Karvinen on miusta hyvä. Siinä on koira nimeltä
Osku. Tirsk. Osku-koira. Tsihhii

Miul on uus mökki. Uus ja uus, sannoo äippä,
viis vuotta sitte hankittiin ja nyt jo kelepovvaa.

Kysymyksiä ja vastauksia

(Tuure tarinoi): Siitä on jo jonnii verran aikoo, kun miun rotukaveri Imir laitto miulle kysymyksiä. Nyt  myö sitte niihi vastattaan. Tai siis äippä vastaa.

Kysymykset ja vastaukset:

Kehen julkisuuden henkilöön voisit samaistaa koirasi?
Jukka-Poika tuli ensimmäisenä mieleen. Jotakin samaa niissä vaan on.

Jos et voisi ottaa koiraa, minkä muun lemmikin ottaisit? Miksi juuri sen?
Kissa, joita onkin taloudessa jo kaksin kappalein. Kissa on parhaimmillaan hyvinkin koiramainen. Meidän Oskarikin luuli ensimmäiset kuusi vuotta elämästään olevansa koira.

Jos koirasi olisi ihmislapsi, olisiko se koulussa häirikkö, hikari, kiusattu, piilokettuilija, open lellikki vai jotain muuta?
Salahikari ja häirikkö, joka osaa ja haluaa oppia paljon asioita, mutta esittää kovista varsinkin, jos muita jätkiä on paikalla.

Miksi koirasi valitsisi sinut omistajakseen, jos se saisi valita?
Ehkä, jos Tuurelta olisi aikoinaan kysytty, niin olisi halunnut jäädä kasvattajansa tilalle nauttimaan koiranelämästä ja tekemään töitä.

Kaunein koirarotu, jos omaa ei lasketa? Miksi juuri se?
Buhund. Monirotuinen Siirimme muistutti kuulemma kovasti buhundia. Ja kaunis oli.

Millaisissa tilanteissa mieleesi nousee miete: "Nyt tästä koirasta tulee rukkaset!"
Viime aikoina tilanteita on ollut harvemmin. Pahimman teiniangstin aikoihin punavalkoisten rukkasten kaavoja hahmottelin mielessäni useampaankin kertaan.

Jos sinulla olisi mahdollisuus harrastaa jotain lajia ihan sen huipulla asti, mikä se olisi ja miksi? (Siis MM-tasolla)
Hankala kysymys kilpailuhengettömälle. Jos jotain on vastattava, niin koiratanssi.

Mikä olisi koirasi lempiväri, jos siltä kysyttäisiin? Miksi?
Tiedetään! Tiedetään! Vihertävänharmaa. Se on raa'an naudanmahan väri.

Mikä on oudoin tapa, jota koirasi harrastaa?
Puskajusseilu. Kesäiltaisin viimeisellä pihapissillä Tuure sukeltaa norjanangervopensaaseen, jolloin pensaasta koirasta näkyy välillä häntä ja välillä pää. Toiminnan syvempi tarkoitus ei ole minulle vielä tähän mennessä avautunut.

Onko jokin asia, joka saisi sinut luopumaan koirastasi ikuisesti? Jos niin mikä?
Vaikea sairaus, joka tuottaisi koiralle kärsimystä niin, ettei se voisi elää koiranarvoista elämää.

Myö ei nyt tähän hättään keksitty mittään vaihtarikysymyksiä. Katotaan, jos myöhemmin sitte keksittäs.

Tässä vielä muutama kuva tältä syksyltä; metässä on käyty juoksemassa joskus ussemmannii kerran viikossa.

Välillä kerkis olla luntahhii muassa...

… ja sitte ei ennee ollukkaa

Laiska sihteerikkö

(Oskari tilittää): Mihinkähän vois valittoo meijän laiskanpulleesta sihteeriköstä eli äipästä? Nii paljo on kuulema ollu tähellistä tyhjäntoimittamista viime aikoina, ettei oo joutanu meijän tekemisiä päivittelemmään. Ei sen puoleen, ettäkö myö mittään erikoista oltas tehtykkää - möllötelty vuan.

Sen verran melekein meinas äksöniä olla, että Tyynelle oli kuulema varattu aika pennuntekovehkeitten poistoon. Tällä kertoo se vielä piäs säikähyksellä ja uamuruuvan myähästymisellä, kun liäkäri olihii yön aikana sairastunna ja operatsuuni jouvuttiin perummaan. Uus yritys on sitte ens kuussa.

Niiettä, laiskuuvesta on nyt huomautettu. Seuraavaks tulloo varotus.