Plokin tarina

(Tuure tarinoi): Myö suatiin Iivarilta huaste, jossa yllytettään kertommaan meijän plokin tarina. Tästä se lähtöö.... Äippä ei ennee muista, horisko ku on, mitenkä se ossautu ensimmäissiin kissaplokiloihin aikonnaan. Joka tappauksessa se oli jo tovin ennättännä viihyttee ihteesä etupiässä kissoin kirjottamilla plokeilla. Vuona 2011 alkako sitte ittee ajatus, jotta jospa sitä itehhii laittas plokin pystyyn.

Ku mie synnyin Kerimäillä kevväällä 2011, äippä
ajatteli, jotta voisha tuota ruveta asjoita pistämmään
ylös ku uus eläjä meijän huusholliin tulloo.

Oskarilla oli vielä Siirrii ikävä eikä se
ainakkaa riemusta hihkunna ku kerrottiin,
jotta pentu tulloo talloon.

Meistä tuli kuitennii iha hyvä kaverit.

Osku oli just tottunna ajatuksseen että meitä on kaks....

... ku vessaremontin kylykijäisenä meille
tuli sitte uus pentu - Tyyne

Hirmmeen noppeesti Tyyne kuitennii soppeutu meijän
laummaan. Oskarihhii tyyty ossaasa ja hyväksy uuven memun
(=meille muuttajan). Äippä lupas, jotta uusia pentuja
ei meille tule - ainakkaa Oskun elinaikana.

Erityisesti Tyyne tykästy kuitennii minnuun,

,...vaikka kyllä se Oskaristahhii tykkäs iha hupona.

Nii myö elettiin sopusasti ja onnellisesti monta vuotta.

Sitte Tyyne tuli yhenäkin hulluks ja
hyökkäs iliman etukätteisvarotuksia Oskarin kimppuun.

Sitä sitte porukalla ihmetelttiin, jotta mikä sille nyt tuli.

Asia suattiin kuitennii sovittuun ja kaikki oli tuas hyvin.
Kunnes kuukauven piästä Tyyne teki saman homman uuvesttaan.

Sillon Oskarilla tuli mitta täytteen ja se muutti saunnaan
asummaan eikä halunna tulla sieltä poikkeen.

Tyyne muuttikkii sitte mumollaan, jossa
sillä ja mummilla on älyttömän kivvaa
keskennään elellä. 

 Tyynen muuton jäläkeen Oskarikkii uskalti tulla pois saunasta ja elellä rauhassa niinku ennennii. Tai ehkes enemmän syliaikoo tulloo ku ei oo nii monta rapsutuksenvajjauksessa olevvaa äipän syliaikoo jakamassa. Hauevö, loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen pituinen se.

Syksyn (kuva)satoa

(Tuure tarinoi): Syksy on männä hujahtana aika noppeesti. Männä viikolla isäntäväki kävi lommailemassa isolla kirkolla. Jottain kummitusta olivat kuulema olleet kahtomassa. Mie olin Satu-tätin hoijossa. Olttiin mökillä ja meinasin suaha raitisilimamyrkytyksen ku olleilttiin sielä yheksän tunttii päivässä ulukona. Älyttömän kivvaa kuitennii oli - niiku aika Satu-tätin ja Jarkon kansa.

Äippä tyhjenteli kamerroosa ja ajatteli laittoo tämmösen syksysen kuvapläjjäyksen Onttolan ja Kulhon mehtälenkuroilta tänne plokkiin.

Tänä syksynä aurinko on paisttoo killotellunna aika mukavasti.

Onttolassa kanavalla on ruska.

Onks tää kuva nyt oikkein vai viärinpäin?

Hopihopi, minne työ aina jiättä?

No hehheh, mitä sie siinä muassa kyykit?
Ai, harju pittää muka suaha kuvvaan mukkaan.

Kulhossa oli tuas tehty tämmöstä. Ja meijjän parraimmilla
mehtälenkuroilla. Isolta alalta vielä.

Turha on leimmoojien hymynuamoja kivviin piirrellä.
Meitä ei hymmyilytä yhttään ku kaikki parraat lenkkimetät kuavettaan.

Rannalla

(Tuure tarinoi): Myö käyttiinnii eilissäiltana pitkästä aikoo Kuhasalossa lenkuroimassa. Se on semmonen paikka missä mie pienenä poikana kävin usseinnii mehtälenkillä. Yli pitkäaika sitte äippä sai kuitennii tarppeekseen sielä käymisestä. Sielä ku tapas lenkkeillä yks äm täti koirasa kansa. Ei siinä mittään suapiha sielä lenkkeillä. Mutta ku se piti sitä koiroosa irrallaan ja iliman valavontaa. Viimonen pisara äipälle oli se ku se hurtta kävi miun piälle - ihan iliman mittään varotusta - tuli iha kirijaimellisesti puskista. Eikä koiran emäntee näkynä pitkkään aikkaan mailla ei halammeilla.

Tällä kertoo liikkeellä oli vuan mukavvii kulukijoita ja kaikki mahuttiin hyvästi luontopoluilla kulukemmaan. Koirattii oli kaikki kiinni ja muutennii kohtelliaita toisilleen. Suatettaan ehkä käyvä tuas uuvemmannii kerran Kuhasalossa.

Äippä! Tässä ois siulle niitä siennii.
Etkös sie niitteen perrään näin syksysin oo.

Rannalla ol hyvä laijunttoo. Hyvvee ol heinä.

Tuuli oli aika kova, mutta mukavan leuto.

Niihä tuo mukavasti aurinkohhii paisttaa.

No, nyt ei tule korvvii, vaikka miten siinä
hoet jotta "missä korvat". Pijän näitä välillä tälleen.

Mitä!!! Satuko!!! Voe kehveli, nyt se äippä sai huijattuu
miulta korvat essiin. Mihin tästä voipi valittoo?

Erilainen viikko

(Tuure tarinoi): Niiku oli aikasemmin jo puhetta nii männä viikko oli vähä erilainen ku tavallisesti. Tyyne tuli vaihtteeks kottiin ja Oskari lähti hoittoon Tiina-tätin luo. Meillä mäni Tyynen kansa iha hyvästi. Se vanittaa minnuu niiku ennenkkii. Oskullakkii oli ollu hoijossa oikkein hyvä palavelu. Oli osannu siellä käättäänttyy siihen malliin, jotta suapi männä toisennii kerran sinne palaveltavaks.

No, tiälähä mie oon. Missäs pitäs?

Mää vuan sinne töihis. Mie jiän kahtommaan
tirppa-teeveen uamulähetystä.

Ai, Oskari ei uskalla olla tiälä korkkeella.
Miepä uskallan, tiälä onnii aika kiva köllötellä.

Tyyne viettiin lauvantaina oottelemmaan mummin kottiutumista. Oskari tuli kottiin vasta sunnuntaina iltapäivällä.  Ei joutanna kuulema aikasemmin ku ois jiänä muikunsyönti muuten kesken.

Mie oon nyt varmmuuven vuoks tiälä saunassa. Se hullu
akka haissoo. Tiijä mistä hyökkevvää kimppuun.

Viikonloppuna oli tiäläpäin sevverran hyvät kelit, että mie piäsin usseemmannii kerrran mehtälenkille Onttollaan ja Kulhoon. Kulhossa oli kuulema niin kelleentanasti niitä hirvveitä kärpässii. Ei ne minnuu kyllä häirinnä.

Äippä! Mie kohta puttoon tästä kuvasta,
jos vielä kallistat sitä kameroos.

Infotilaisuus

Tuure & Oskari: Äippä piti meille tännään tiijotustillaisuuven. Se viestitti, jotta illankyhnyssä Tyyne käyvvään viikoks ommaan kottiin olemmaan ku mummi lähttöö Luostolle lustinpittoon.

Mittee se äippä nyt tuas hölissöö? Tyynen nimen se tais sannoo.

Osku vähä män vakavaks ku kuuli, jotta se onnii Tyyne joka on meille tulossa. Äippä siinä sitte lohuttelemmaan, jotta Oskari piässööki lomalle - tällä kertoo Tiina-tätin palavelujen parriin. Äippä eppäilli, jotta mukava viikko suattaa Oskulle tulla ku suapi palavelijattaren yksisttään ommaan käyttöösä. Ohjelmassa on kuulema ainahhii köllöttellyy ja leikkimistä. Ja pihallahhii suatettaan käyvä.

Sitte asjasta viijentteen... käykeepä kahtomassa miten mukavannäkösijä miun siskonlapsista Sisusta ja Nukasta on tullu. Meijän sukkuun näyttäävät tulleen ku ovat samalaissii koipeliineja ku mie, Kusti ja Nuurakkii.

Iivarin huaste

(Tuure tarinoi): Miun pittää nyt ihan ensmäiseks pahotella tätä pitkäks venähtänyttä plokihilijasuutta. Kunnollista sihteerityövoimoo on nykysin näköjään hankala suaha. Laiskanpulskkeita tuppoovat olemmaan.

Iivari heitti meille huastteen, johon myö nyt äipän kansa yritettään vastata.

Miksi juuri islanninlammaskoira?
Tuure: Noku miun iskä Funi ja äiti Rún on islanninlammaskoirii. Nii, ja miun siskolikka Nuura ja velipoika Kustihhii ovat.
Äippä: Ihanalle monirotuiselle Siirille piti löytää seuraaja. Epäilin, ettei toista kympin sekoitusta kohdalle sattuisi. Aloin siis miettiä rotua, jossa olisi niitä piirteitä, joita Siirissä eniten arvostimme. Islanninlammaskoira rotuna kuin myös ihana kasvattaja löytyi sattumien summana. (Kiitos Hanna!)

Kuvitellaan tilanne, jossa sinun ulee päättää kohde 50.000 euron lahjoituksesta. Minkä kohteen valitset?
Tuure: Kyllä mie voisin antoo ne rahat johonnii elläinkottiin, jotta sielä voitassiin auttoo paremmi semmossii elläimmii, joilla ei oo vielä ommaa kottii.
Äippä: Komppaan Tuurea.

Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
Tuure: Semmonen koirriin harrastus ku vlaipool vois olla kiva kokkeilla. Mie ku tykkeen sitä vripsiitäkkii ottoo kiinni. Isännän kansa voisin männä reenoommaan.
Äippä: Kaverikoira-harrastuksesta edelleen haaveilen...

Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa?
Tuure: Tää män nyt ohi.
Äippä: Voi olla, että kissojenkin touhuista riittäisi kerrottavaa.

Kuluvan kesän kohokohta?
Tuure: Kaikki koirakaverit, joita mie oon kesän aikana tavanna. Etennii tyttöin kansa on ollu kiva pellautua.
Äippä: Iivaria perheineen oli mukava tavata.

Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
Tuure: Jos mie oisin aikannaan suana piättee nii  "Odota" ja "Ei ota" käskemissii ei ois tarvinna opetella ollenkkaa.
Äippä: Ehkä "Vilkuta". Sitä Tuure kuitenkin eniten tarjoaa vähän joka tilanteeseen.

Millainen on koirasi normaali päivä?
Tuure: Ai porttipäivä vai? Uamulla myö isännän kansa herättään aika aikasseen. Sitte mie syön uamuruuvan. Äipän herräämiskello ku soipi nii mie käyn varmistamassa, jotta äippä oikkeesti herevvää. Sit mie käyn uamulenkillä, ylleesä isännän kansa. Muutama rusakko pitää huuvon kansa ylleesä ajalttoo matkoihisa. Isäntäväin liikehinnästä mie piättelen, millon miun on aika siirtyvä ommaan huonneesseen. Sitte laitettaan portti kiinni ja sanottaan "Isäntäväki lähtöö asjoille. Tuure odottaa". Päivän mie sitte köllöttelen, kahtelen välillä ikkunasta ja oottelen ku isäntäväki alakkaa iltapäivällä kottiutuva. Sitte päivälenkki ja jottain sihnehtimistä ennen iltalenkkivä, joka on se päivän pisin lenkki joko tavislenkkinä katuja pitkin tai mehtälenkkinä Kulhossa tai Onttolassa (sinne myö männään autolla). Yheksän aikkaan meillä on iltaruoka. Jos syön kupin tyhjäks, suan hammasharjan (harvoin jiäpi suamata). Ruuvan jäläkkeen mie vien lelun äipälle ja myö vähä aikkoo leikittään. Sitte mie alan jo pikkuhilijoo laskeutuva yöpuulle. Nukkummaan mie en kuitenkkaan voi männä ennen ku äippäkkii männöö. Hampiharjan surinan loppuminen vessassa on miulle merkkinä, jotta nyt voipi alakkoo kammeta omalle paikalle yöunille.
Äippä: Siinäpä se tuli aika tyhjentävästi kerrottua.

Paras muisto koirasi kanssa?
Äippä: Tää on kyllä paha. Hyviä muistoja on niin paljon, ettei niistä voi parasta sanoa.

Elämäsi koira? Kuka, miksi?
Äippä: Tähän mennessä Siiri on ollut elämäni koira. Luonne, ulkonäkö - ihan kaikki - kympin luokkaa.  Tuure on kuitenkin hyvää vauhtia kasvamassa toiseksi elämäni koiraksi.

Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Tuure: Miusta reissut Satu-tätin ja Jarkon kansa on olleet kivoja.
Äippä: Tuuren pentuaikoihin. Nykyisellä viisaudella osaisin tehdä muutaman jutun toisin.

Kallein ell reissunne?
Äippä: Tuuren kanssa ei hirveästi ole tarvinnut ell:llä käydä. Ensimmäinen eturauhaskäynti verikokeineen ja hormoonipiikkeineen taitaa olla tähän mennessä kaillein

Hyvvee syksyä alakuva kaikille!
Ne aarinkolasit on eelleen kaupassa.

Ens viikolla meillä onnii vähä laumassa  henkilömuutoksiva, mutta kerrottaan niistä sitte vähä myöhemmin lissee.

Loman loppukiri

(Tuure tarinoi): Äippä invormoi minnuu, jotta lomat on sitte lusittu tältä kesältä. Muanantaina alakkaa karu arki - ja kesäset kelit.

Viimesellä lomaviikolla myö otettiin loppukiri lomanvietossa. Käyttiin äipän kanssa moikkoomassa Hessee Tohmajärvellä. Siitä reissusta tuli vähä ripitystä ku en osanna käättääntyä. Mäni hermot ja jouvvuin häkkiin viillyttelemmään tuntteita. Ennen kottiin lähttöö kuitennii sovittiin Hesen kansa, jotta ollaan kavereita.

Uimistelemmaankin oon piässy ussemmannii kerran ku kelittii on vähä lämmennä. Mie oon käynä uimassa Kuoringalla ja Häikänniemessä. Kulhon lammilla mie oon vuan läiskytelly.

Ai, työ tulitta tuas.

Kahtokkee nyt, ossoon mie olla rauhassa paikallaannii.

Oot sie, Hese, vähä lihona? Näytät isommalta ku viimeks.

Antteeks nyt vuan, mie olin hölömö. Ollaanko kavereita?

Kulhossa kokkeilin josko tänä kesänä lumppeenlehti
tulis läiskyttämällä ranttaan. Ei tullu. Ehkä ens kesänä sitte.

Tää on miun tapa kulettaa keppii.
Isäntäväki yrittää neuvvoo, jotta ois helepompikkii
tapa esim. ottoo keskeltä kiinni. Ei oo, tää on ihan hyvä näinnii.

Kjiäh, kjiäh, tää ois nyt niiku semmonen ovela kettu.

Kesä on kyllä aikas mukavoo aikoo!
Ja on sitä vielä jälellähhii.